Postimuseon blogi

Tämä on Postimuseon blogi, johon museon henkilökunta ja muut kutsutut henkilöt kirjoittelevat tekemisistään ja kuulumisistaan. Ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta "Postimuseon virallista kantaa".

Intoa ja iloa – Vapaaehtoiset Merkillinen seikkailu -näyttelyssä

Intoa ja iloa – 
Vapaaehtoiset Merkillinen seikkailu -näyttelyssä

Ilmassa oli innostunutta puheensorinaa, kiljahduksia, naurua, pientä jännitystä ja uuden odotusta. Postimuseolle oli kokoontunut 19 nuorta, jotka olivat kiinnostuneita toimimaan vapaaehtoisina Merkillinen seikkailu -näyttelyssä. Koska tapahtuma on? Mitä siellä tehdään? Pääseekö mukaan joka päivä? Kysymykset sinkoilivat. Pian nuoret saivat vastauksia ja kokonaiskuvan tapahtumasta.

Lasten toiminnallinen näyttely Merkillinen seikkailu on osa kansainvälistä Finlandia 2017 postimerkkinäyttelyä Tampere-talossa 24.–28.5.2017. Merkillinen seikkailu -näyttely herättää 5–12 -vuotiaiden lasten mielenkiinnon postimerkkejä kohtaan ja tutustuttaa heidät postin lähettämiseen. Näyttelyn tehtäväpisteillä lapset voivat harjoitella postimerkkeilyn eri taitoja vapaaehtoisten kanssa. Lasten on mahdollista kokeilla postimerkkien liotusta, virheiden löytämistä, merkin julkaisijamaan tunnistamista ja oman postimerkkikokoelman suunnittelua. Esillä on myös Pikku Kakkosen posti ja lasten sinne tekemiä postimerkkiluonnoksia, joista yhdestä julkaistaan näyttelyn yhteydessä ikimerkki. Jokainen näyttelyssä vieraileva lapsi saa mukaansa vanhoja postimerkkileikkeitä ja muuta filateelista materiaalia.

Erinomainen asiakaskokemus

Näyttelyn tehtäväpisteillä toimivat avustajat ovat Postimuseolle kokoontuneita vapaaehtoisia nuoria. Lapsille ja perheille suunnatussa näyttelyssä on tärkeää, että kävijöitä neuvomassa ja auttamassa on muita lapsia ja nuoria. Vertaisohjaus ja -oppiminen ovat toiminnallisessa näyttelyssä etusijalla. Jo näyttelyn ideointivaiheessa saimme arvokkaita vinkkejä ja oivaltavia ajatuksia tehtäväpisteiksi Heinolan postimerkkikerhon nuorilta. Kun otamme nuoret ja lapset mukaan palvelun ja näyttelyn ideointiin, suunnitteluun ja toteutukseen, takaamme lapsiasiakkaillemme erinomaisen asiakaskokemuksen. Lapset ja nuoret tietävät mikä heidän ikäryhmäänsä kiinnostaa ja miten asian voi esittää parhaalla mahdollisella tavalla vertaiselleen. Samalla museo saa tyytyväisiä asiakkaita ja toisaalta mielekkään tekemisen myötä sitoutuneita ja innostuneita nuoria kävijöitä.

Postimuseo on toteuttanut lapsille ja nuorille suunnattuja tapahtumia palvelumuotoilun mukaisesti jo vuodesta 2014 lähtien. Tampereen kaupungin Lasten Parlamentin, Nuorisovaltuuston ja alueellisten parlamenttien nuorista koostunut ryhmä on suunnitellut Postimuseon ohjelman Museoiden yön -tapahtumaan jo useampana vuonna. Tavoitteenamme on ollut saada nuoret osallistumaan, antaa heille mahdollisuus vaikuttaa kaupungin tapahtumatarjontaan ja kannustaa yhdessä tekemiseen.

Vapaaehtoistyö antaa arvokasta osaamista

Merkillinen seikkailu -näyttelyssä lapset ja nuoret saavat kokemusta vastuullisesta ohjaus-, neuvonta- ja asiakaspalvelutyöstä. Halukkaat pääsevät käyttämään kielitaitoaan kansainvälisessä näyttelyssä, suunnittelemaan lavaohjelmaa ja esiintymään. Kokemus vapaaehtoistyöstä, ryhmässä toimimisesta ja vastuunotto omasta tekemisestä tulee tutuksi toiminnan myötä. Lopuksi kaikki saavat todistuksen vapaaehtoistyöstään kansainvälisessä näyttelyssä. Todistus kertoo merkittävästä prosessista kohti Merkillistä seikkailua. Nuoret voivat hakea esimerkiksi kesätöitä todistuksen avulla.

Postimuseo on kaikkien museo, niin lasten kuin aikuisten, hengailijoiden kuin aiheeseen vihkiytyneidenkin. Yhteistyö lasten ja nuorten kanssa on suunta, millä museo haluaa jatkaa. Postimuseota tehdään yhdessä asiakkaiden kanssa! Tervetuloa seikkailemaan Merkilliseen seikkailuun ja kohtaamaan siellä innokkaita vapaaehtoisia.

P.S. Jos et ehdi paikalle toukokuussa, niin ei hätää. Näyttely siirtyy Tampere-talolta Postimuseoon museokeskus Vapriikkiin ja on siellä esillä 9.6.–29.10.2017.

merkillinen seikkailu juliste A4

Jatka lukemista
1 kommentti

Tipuja, munia, jäniksiä, noitia ja muita pääsiäisen symboleita postikorteissa

Tipuja, munia, jäniksiä, noitia ja muita pääsiäisen symboleita postikorteissa

Pääsiäinen on heräävän luonnon, keltaisten kukkien ja vihreän ruohon juhla. Pääsiäinen on myös vuoden kolmanneksi suosituin korttisesonki ja moni muistaakin ystäviään ja tuttaviaan iloisella keväisellä tervehdyksellä ennen pääsiäistä.

Pääsiäinen on kevään suuri juhla, jota vietetään korteissa ilolla. Lapset ja rakastuneet parit kirmaavat keväisessä maastossa, kukat alkavat kukkia ja luonto herää eloon. Pääsiäiseen liittyy paljon erilaisia symboleita, joista tutuimpia ovat varmasti tiput, kanat, kukot, munat, jänikset, erilaiset pääsiäisherkut, noidat ja luonto rairuohoineen ja narssisseineen.

Psiinen002pieni   ps4pien

Pääsiäiskorttien edeltäjiä olivat pääsiäiskirjeet ja -runot

Pääsiäispostikorttien edeltäjinä Suomessa ovat toimineet pääsiäiskirjeet ja -runot. Jo 1820-luvulla oli tapana, että tytöt ja pojat lähettelivät toisilleen pääsiäislauantaina pilailevia pääsiäiskirjeitä. Kirje tai runo raapustettiin puhtaaksi kaavitun tuohilevyn pinnalle tai paperinpalalle. Kääreeseen pakatun kirjeen mukana saattoi seurata lisäksi noidankuva, luuta, sarvi tai harja. Kääreen sulkeva sinetti koristeltiin lakkaan pistetyillä höyhenillä. Kääre toimitettiin vastaanottajalle salaa, koska kyseessä oli ikään kuin noidan kirje.

Paperilappusista siirryttiin varsinaisiin pääsiäispostikortteihin, joita ei enää itse toimitettu perille, vaan annettiin ne postin kuljetettaviksi. Perinne lähettää pääsiäispostikortteja sukulaisille ja tuttaville alkoi yleistyä 1800-luvun loppupuolella. Vuonna 1898 pääsiäiskortteja lähetettiin vielä harvakseltaan mutta tämän jälkeen lähetettyjen korttien lukumäärä kasvoi pikku hiljaa maailmanlaajuiseksi. Oli kohteliasta lähettää pääsiäiskortteja ja tuntui jopa loukkaavalta, jollei niitä saanut.

1890 1910 blogi  ps5pien

Alkuaikoina painettiin sekä mustavalkoisia että värillisiä kortteja. Pääsiäispostikorttien ensimmäisinä vuosina kortin etupuolelle oli jätetty tyhjää tilaa lähettäjän tervehdyksille. Postisäännön mukaan kortin takaosaan sai liimata ainoastaan postimerkin ja kirjoittaa vastaanottajan osoitteen. Saksalaissyntyinen, englannissa postikortteja valmistanut F. Hartmann keksi jakaa vuonna 1902 osoitepuolen kahtia. Oikealle puolelle sijoitettiin osoitetiedot ja vasen jäi tyhjäksi kirjoittamista varten. Neljän vuoden sisällä tämä menetelmä hyväksyttiin kaikissa Maailman postiliiton maissa.

Onnen ja hedelmällisyyden symboleita

Valokuvien käyttö postikorteissa yleistyi aivan 1900-luvun alussa. Toisinaan mustavalkoiset valokuvat väritettiin, jotta vaikutelma olisi ollut elävämpi. Väritetyissä kuva-aiheissa esiintyi runsaasti lapsiaiheita yhdessä lampaiden, kanojen ja munien kanssa. Nuoret tytöt toimivat korteissa onnen ja toivon symboleina. Pääsiäispupu, joka henkilöityi hedelmällisyyden symboliksi, esiintyi korteissa usein munan kanssa. Valtaosa markkinoilla olleista postikorteissa painettiin Saksassa ja saksalaiset hallitsivatkin kuvakorttimarkkinoita ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Pääsiäiskorteille on ollut tyypillistä myös uskonnollinen kuvamaailma, jota etenkin ortodoksit ovat korteissaan suosineet. Myös kansanperinteeseen liittyvät aiheet, kuten noidat ja pääsiäistontut ovat olleet suosittuja aiheita. Pääsiäissuudelmat aiheina olivat peräisin ortodokseilta, jotka jakoivat ystävilleen taidokkaasti koristeltuja pääsiäismunia antaen samalla suudelman poskelle.

k3165 pieni  ps2.pien

1900-luvun alussa pääsiäiskortit seurasivat aikamme yhteiskunnallisia tapahtumia, kuten Japanin-Venäjän sotaa, sekä naisasia- ja työväenliikettä. Myöhemmin pääsiäiskorttien kuva-aiheisiin ilmestyivät autot, puhelimet ja muut tekniset innovaatiot. Sota-aikana 1940-luvulla korteissa heijastuivat myös huolet ja murheet.

k3131pieni 

Toisen maailmansodan aikana pääsiäiskorttien lähettäminen romahti. Sodan jälkeen kortteja ryhdyttiin taas pikku hiljaa lähettelemään. Pääsiäiskorttiperinne eli voimakkaana aina 1960-luvulle saakka. Muutaman vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen pääsiäiskorttiperinne alkoi jälleen elpyä 1990-luvulla. Nykyisin pääsiäinen on kolmanneksi suosituin korttisesonki joulun ja Ystävänpäivän jälkeen.

Jatka lukemista
0 kommenttia

Kiertokirjeet nyt netissä – suunnaton tiedonlähde ulottuvillasi!

Kiertokirjeet nyt netissä – suunnaton tiedonlähde ulottuvillasi!

Postimuseo on tehnyt suurtyön digitoidessaan kaikki kymmenet tuhannet kokoelmissaan olevat Venäjän vallan ja itsenäisyyden aikaiset Postihallituksen kiertokirjeet, niiden liitteet, yleiset kirjelmät, salaiset kiertokirjeet, eripainokset jne. Niitä julkaistaan nyt 177 vuoden ajalta, 1812–1989. Kiertokirjeitä lähetettiin eri aikoina eri määriä, vähimmillään niitä ilmestyi vuonna 1813, vain yksi vuodessa, enimmillään toisen maailmansodan aikana, vuonna 1942, 349 kappaletta.

Mikä on kiertokirje?

Kiertokirje on hallintojen tapa jakaa ohjeistuksia virkakunnalle ja alaisilleen. Postin julkaisemia kiertokirjeitä ja kuninkaankirjeitä tunnetaan Ruotsin vallan ajalta alkaen. Aluksi ne olivat käsin kopioituja jokaiselle toimipaikalle erikseen osoitettuja kirjeitä ja sisälsivät toiminnan kannalta oleellisia tietoja, kuten uusien postikonttoreiden perustamiset ja postireitit ja postimaksut muutoksineen.

Kiertokirjeillä postihallinto ohjeisti postien toiminnan koko maassa, ja ne olivat obligatorisia sääntöjä, joita myös noudatettiin. Niistä löytyy yksityiskohtaisia ohjeita koko postin toimintaketjua varten ylimmästä hallintotirehtööristä vähäisimpään harjoittelijaan ja suurimmasta postikonttorista pieneen postipysäkkiin asti.

Epävirallista postitietoutta mm. ulkomaiden posteista, julkaistiin 1890-luvulla kiertokirjeliitteiden epävirallisessa osiossa. Niistä muodostettiin 1895 alkaen erillinen ”Postarkiv” -sarja, joka ilmestyi vuosina 1895-1915.

Historian lähde

Kiertokirjeet ovat rikas historian ja paikallishistorian lähde sen lisäksi, että ne kertovat postista lähes kaiken. Postin viestintätehtävää kuvastaa vuonna 1856 annettu postitirehtöörin salainen kirjelmä postinhoitajille, jolla heitä kehotetaan Kenraalikuvernööriä varten heti ilmoittamaan erikoisista ja kiinnostavista tapauksista paikkakunnillaan, oli se sitten hyvää tai pahaa. Postitirehtöörin toimenkuvaan kun kuului myös urkinta koko 1800-luvun ajan.

Johtavien virkamiesten lisäksi tuhansien tavallisten postilaisten virkanimitykset, -erot ja kuolemantapaukset kerrottiin kiertokirjeiden liitteissä, samoin virkarikokset ja -rikkeet. Kiertokirjeiden avulla voi siis syventää jopa sukututkimusta.

Toimintaohjeet

Vuonna 1877 muistutettiin kaikkia postilaisia vannomaan uskollisuutta keisarille virkavalan muodossa, ja toukokuun 26. päivänä vuonna 1896 postitoimistot pidettiin auki ainoastaan kaksi tuntia päivässä Heidän Keisarillisten Majesteettiensa juhlallisen kruunauksen johdosta.

Kun postitoimipaikka perustettiin, siitä tiedotettiin kiertokirjeellä ja se liitettiin taksaluetteloihin, postin ohjausohjeisiin ja kerrottiin minkä toimipaikkojen kanssa se vaihtaa postia suoraan. Toimipaikkojen kalusteet ja välttämättömät työvälineet ja käytettävät lomakkeet lueteltiin kiertokirjeissä, samoin postiljoonien virkapuvun osat nappeja myöden.

Kiertokirjeet saattavat porautua hyvinkin syvälle ihmisten arkeen, kuten vaikkapa tiedusteltaessa kadonneita lähetyksiä: rouva Hilde Blyh’lle Kajaaniin joulun alla 1922 lähetetty silkkisen alushameen ja parfyymipullon sisältänyt paketti oli kadonnut, ja oli tavattaessa asianomaiselle toimitettava.

Neuvoja postille ja sen asiakkaille

Vuonna 1914 valistettiin posteja yleisellä kirjelmällä väärennettyjen seitsemän kopeekan postimerkkien tuntomerkeistä, koska väärennöksiä oli havaittu olevan liikkeellä keisarikunnassa.

Postijunien ja -vaunujen kulkuajat ja reitit, postia kuljettavien sisävesilaivojen kesän kulkuajat ja laivurien kanssa tehdyt sopimukset ilmoitettiin kiertokirjeissä. Niistä voimme lukea myös, että paketteja saattoi lähettää höyrylaivoilla, vaikkapa Nikolainkaupungin ja Sundsvallin välillä, että paketit piti tietyllä tavalla päällystää, sitoa narulla ja sinetöidä, ja että postikorttiin sai kirjoittaa vain viisi sanaa osoitetietojen lisäksi!

Posteissa piti harjoittaa säästäväisyyttä: lyijykynät piti käyttää viimeiseen asti, holkilla jatkaen, pakettinarut ja käärepaperit piti ottaa talteen uusiokäyttöä varten, kun taas postimerkkejä ei missään tapauksessa saanut käyttää uudelleen. Kalliiden mustekynien sijaan posteissa käytettiin aniliinikyniä, jotka sittemmin, kiertokirjeen antamalla luvalla, sai korvata kuulakärkikynillä. Kynttilät ja lamppuöljyn postinhoitajan piti itse kustantaa, polttopuihin hän sai vuosittaisen määrärahan.

Ajankuva

Ajankuvan vaihtelut näkyvät kiertokirjeiden sisällössä. Niistä ilmenee selkeästi hallitsijoiden vaihdokset, poliittiset muutokset ja sotien myllerrykset. Ne ilmaisevat myös viestinvälityksen tarpeellisuuden kaikkina aikoina ja Postin turvallisen pysyvyyden. Kaiken tämän vaikutus näkyi myös tavallisen ihmisen elämässä ja arjessa.

Lähde tekemään löytöjä täältä!

Jatka lukemista
0 kommenttia

Postimuseo avaa dataa

Postimuseo avaa dataa

Viime syksynä osa Postimuseon henkilöstöstä osallistui Open Knowledge Finland ry:n järjestämälle Datan avaajan mestarikurssille. Kurssi toteutettiin verkkopohjaisena Optima-alustalla, jossa osallistujat kustakin organisaatiosta muodostivat oman opiskeluryhmänsä. Postimuseosta seitsemän innokasta perehtyi datan avaamisen saloihin.

Ensisijaisesti julkishallinnon organisaatioille suunnatulla verkkokurssilla paneuduttiin muun muassa datan erilaisiin muotoihin ja julkaisualustoihin, avoimeen lisensointiin sekä datan avaamiseen liittyviin lakeihin ja säädöksiin. Koulutuksessa pohdittiin myös, mitä hyötyjä organisaatio tietoaineiston avaamisesta saa ja mitä esteitä siihen voi liittyä. Muisti- ja kulttuuriorganisaatioille ohjatut kurssit perustuvat samansuuntaiseen sisältöön.

Toimipaikkatietokanta avoimeksi

Sopivaksi avattavaksi aineistoksi päätyi pohdinnan jälkeen Postimuseon ylläpitämä toimipaikkatietokanta. Siinä on lähes kaikki Suomen, myös entisten alueiden, postitoimipaikat perustamisestaan lähtien eli varhaisimmillaan vuodesta 1638. Yleisölle avattavia tietoja ovat toimipaikan nimi, perustamisnimi, postinumero, mahdollinen perustamis- ja lakkauttamisajankohta (pvm) sekä toimipaikan hoitajat vuoteen 1916, mikä siis rajaa alle 100 vuotta vanhat henkilötiedot pois aineistosta. Tämä jättää osan postikonttorin hoitajia ulkopuolelle, mutta tarjoaa puolestaan tiedot Postin varhaishistorian kannalta kiinnostavista postimestareista, jotka lukeutuivat tuolloin paikkakuntansa merkkihenkilöihin. Postivirkamiehen työsuhde on periaatteessa julkinen tieto, mutta linjaus toimii varotoimenpiteenä siihen, ettei tiedon avaaminen antaisi mahdollisuutta eri tietokantojen tietoja yhdistelemällä rikkoa elossa olevan henkilön yksityisyyden suojaa.

Avattavan tiedon tulee olla standardoitua ja siksi joitakin tietokannassa olevia kenttiä jouduttiin jättämään projektin ulkopuolelle. Esimerkiksi tietoja toimipaikassa tapahtuneista muutoksista ei ainakaan vielä voida julkistaa, sillä ne ovat hyvin heterogeenisia ja sisältävät lisäksi henkilötietoja, erityisesti asiamiespostien osalta. Avattavissakin kentissä siivottavaa jäi, mikä oli iso ja pikkutarkka urakka. Runsas 6500 tietuetta käsittävä tietokanta jaettiin työryhmän kesken ja kukin sai noin tuhat toimipaikkaa hoitaakseen. Kaikkien kenttien sisältöä yhtenäistettiin, postinhoitajan toimikausi jaettiin kahdeksi kentäksi (alkamis- ja lopettamisaika) ja päivämäärien ilmaisu yhdenmukaistettiin ISO-standardin mukaiseksi.

Suomen postitoimipaikkatietokanta avattiin helmikuussa. Tietoaineisto on xml-muotoinen datapaketti, joka sijoitettiin kuvailutietojen kera Avoindata.fi -palveluun osoitteeseen https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/suomen-postitoimipaikat. Se on ”kaikkien vapaasti katseltavissa, ladattavissa, kopioitavissa, muokattavissa, jaettavissa ja käytettävissä missä tahansa lainmukaisessa toiminnassa ilman taloudellisia, juridisia, teknisiä, sosiaalisia tai käytännöllisiä rajoitteita", kuten avoimen datan määritelmä kuuluu. Postimuseon aineisto julkaistaan CC BY 4.0 lisenssillä, mikä tarkoittaa, että sitä voi ladata ja hyödyntää kuka tahansa, kunhan aineiston alkuperäislähde mainitaan.

Jatka lukemista
0 kommenttia

Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle

Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle

Iloinen tervehdys ystävälle, kädessäni onnea kannan. Ystävyydellä sen sinulle annan, aurinko aina paistakoon hälle. Vanhat värssyt heräävät taas muistoissa hyvin eloon kun vietetään ystävänpäivää 14.2.

Suomessa ystävänpäivä kirjattiin kalentereihin ensimmäistä kertaa vuonna 1987. Päivästä tuli nopeasti suosittu postikorttisesonki. Ystävänpäiväkortteja lähetetäänkin Suomessa toiseksi eniten heti joulukorttien jälkeen.

   ystava2

Ystävänpäivänä lähetetään kortteja, joissa aiheena on usein rakkaus, suudelmat ja symbolina sydän. Nykyisin suosittuja aiheita ovat nallet, söpöt eläimet, pikkulinnut, lapset ja huumorikortit. Vaikka ystävänpäivä on Suomessa suhteellisen uusi, aihe on kuitenkin ikivanha.Ystäviä ja rakkaita on aina haluttu muistaa ja ilahduttaa.

ystava

Ystävyyteen ja rakkauteen liittyviä korttiaiheita julkaistiin Suomessa jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Kuvapostikorteissa alkoi esiintyä rakastavaisia pareja, sydämiä, kukkia ja apilanlehtiä.Ystävänpäivään tarttuivat ensimmäisinä Suomen Punainen Risti, Posti ja paperikauppiaat. SPR julkaisi 1987 kahdeksan korttia sisältävän sarjan. Ensimmäiset päivään liittyvät postimerkit julkaistiin vuonna 1993.

1213 p

Ystävänpäivän viettoa Suomeen levittivät erityisesti USA:ssa opiskelleet vaihto-oppilaat ja ensimmäisenä sen omaksuivatkin lapset ja teini-ikäiset.

Ystävänpäivällä on pitkät perinteet. Se periytyy katollisesta pyhimysperinteestä. Maailmalla päivää on vietetty Valentinuksen päivänä. Suomessa muistetaan enemmän ystäviä, kun muissa maissa se on enemmänkin rakastavaisten päivä.

Etenkin Englannissa oli tapana lähettää ystäville ja tuttaville valentinekirjeitä ja -kortteja. Kortit olivat usein erittäin koristeellisia. Englannissa Valentinuksen päivän vietosta on tietoja aina 1400-luvulta saakka.

Ystävänpäivänvietto levisi Yhdysvaltoihin 1800-luvun puoliväliin mennessä. Siellä päivästä muodostui oikea kansanjuhla. Monet haluavat kihlautua ja avioitua juuri ystävänpäivänä. Yhdysvalloissa päivän viettoon kuuluvat koululaisten askartelemat kortit ja sepitetyt värssyt sekä itse leivotut sydämenmuotoiset pikkuleivät.

Manner-Euroopassa ystävänpäivä tuli yleisesti tunnetuksi vasta 1900-luvulla, ensin Ranskassa ja sitten Belgiassa. Toisen maailmansodan jälkeen kukkakauppiaat oivalsivat päivän markkina-arvon ja pian ystävänpäivän vietto levisi Saksaan, Sveitsiin ja Itävaltaan.

Kirjoitellaan kortteja ja muistetaan ystäviä muulloinkin kuin ystävänpäivänä!

Jatka lukemista
0 kommenttia

Säpinää vuoteen 2017

Säpinää vuoteen 2017

'80 ja jotain ilmassa,
jotain sähköistä,
jotain raikasta

Neljä-viisi vuotta aikaisemmin oli jotakin jo ollut New Yorkin ja Lontoon ilmassa: New Yorkissa 70-luvun puolivälissä syntynyt punk jalostui punk-kulttuuriksi Lontoossa mm. Sex Pistolsien myötä vuonna 1976. Seuraavana vuonna punk, ja melkein myös Sex Pistols, saavutti Suomen – ellei olisi saanut porttikieltoa.

Punk tuli Suomeen brittiläisten ja amerikkalaisten sinkkujen ja pitkäsoittolevyjen raidoilla: The Clashin, Ramonesin ja Sex Pistolsin levyjä tilattiin postimyynnistä ja kuunneltiin pitkin Suomea. Vähitellen levisi tieto Sniffin' Gluen ja Ripped & Tornin kaltaisista pienlehdistä, joita punk-nuoret väsäsivät omin käsin ja monistivat luettaviksi. Suomessa pienlehtien esiinmarssia tekivät mm. Hilse, Lintu ja Aivopesu. Suomalaisen punkmusiikin pioneereja olivat mm. Pelle Miljoona ja Eppu Normaali. Itse tekeminen oli se juttu! Kuka tahansa saattoi koota bändin, tehdä singlen tai kasetin, perustaa pienlehden tai piirtää sarjakuvan ja julkaista itse. Lahjakkuudesta oli hyötyä, mutta pelkkä rohkeus, into tekemiseen ja monistuskone veivät jo pitkälle.

Voit tuntee sen,
jotain on tapahtumassa,
ne kyl tietää sen
ja niitä pelottaa

Pienlehdet ja punk olivat Suomessa erityisesti pienten kaupunkien ja maaseutupaikkakuntien ilmiö. Itse olen punkajan teini pieneltä paikkakunnalta, mutta aivan liian kiltti ja kunnollinen saadakseni aikaan näkyvää kapinointia. Silti 70-luvun lopun ja 80-luvun alun punk-biisit, erityisesti sanoitukset, kolahtivat. Aikuisten maailma, ydinsota, auktoriteetit ja oma tulevaisuus siinä sivussa pelottivat ja ahdistivat kiltimpääkin teiniä. Ratsian, Pelle Miljoonan, Eppujen ja Maukka Perusjätkän biisit soivat radiosta tai kaverin levyiltä äänitettyinä rahisevilta c-kasettinauhoilta ja toimivat ”voimabiiseinä pahaa maailmaa vastaan”.

Ne sanoo sä oot toivoton,
mut sullon jotain mitä niil ei oo:
TÄMÄ HETKI JA TULEVAISUUS

Suomalainen punk ja pienlehdet levisivät saman mielisten kesken postin välityksellä kirjeiden ja pakettien mukana ympäri maailman – ja vastavuoroisesti toisin päin. Kirjeenvaihto paitsi levitti punk-kulttuuria, niin myös harjoitutti kielitaitoa ja avasi konkreettisesti näkymiä ulkomaille. Itsekin kävin koko nuoruuteni vilkaista kirjeenvaihtoa mm. Italiaan, Egyptiin, Chileen, Englantiin, Saksaan ja Hong Kongiin. Kirjeenvaihdon myötä kiinnostus vieraita kulttuureja kohtaan heräsi ja ymmärrys siitä, että maailma on suuri ja avara - ja että sinne on pakko päästä! Lukion jälkeen päädyinkin aluksi interreilaamaan, au pairiksi, opiskelemaan matkailua ja matkaoppaaksi.

Postimuseossa loppuvuodesta 2017 avautuva Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely mahdollistaa tänä vuonna paluun omiin teinivuosiin. Ja pakko todeta, että onhan Ratsian Tämä hetki ja tulevaisuus -biisin (1980) lyriikat edelleen yhtä voimauttavat kuin 37 vuotta sitten:

Mä rakastan sua
seiskytluvun lapsi
Pidä kiinni nykyajasta
loppuun asti
Älä koskaan anna itsees
sammaleen kasvaa.
elä kaikki se,
mikä on tärkeintä

Kuva: Ratsian Juha Aunola ja Jyri Honkavaara Ylivieskan urheilutalolla 1979. Kuva: Pauli Kallio.

 

Jatka lukemista
0 kommenttia

Postimuseolle oma blogi

Postimuseolle oma blogi

Blogi (engl. blog, sanasta weblog) on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi henkilö tuottaa sisältöä enemmän tai vähemmän säännöllisesti niin, että uudet tekstit, videot, diat tai muu sisältö ovat helposti löydettävissä (yleensä sivun yläreunassa), ja niin että vanhat tekstit säilyvät luettavina ja muuttumattomina uusista teksteistä huolimatta. Blogin kirjoittaja on bloggari, bloggaaja tai blogisti.

- Wikipedia

Näin kertoo Wikipedia blogeista, joita myös uudeksi mediaksi mainostetaan (vaikka se aika vanha juttu jo onkin). Postimuseolaiset ovat jo jonkin aikaa kirjoittaneet juttuja Vapriikin blogiin, mutta nyt on siis tarkoitus perustaa Postimuseon omille sivuille blogi, jonka toivotaan madaltavan kynnystä kirjoittaa arkisemmistakin asioista vähemmällä itsesensuurilla, jotta muuten helposti piiloon jäävät tekemisemme ja tavoitteemme välittyisivät paremmin oman sisäpiirimme ulkopuolellekin.

Sana on vapaa niin Postimuseon henkilökunnalle, sidosryhmien edustajille kuin muillekin aihepiiristämme kiinnostuneille. Kirjoituksissa esille tuodut mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä siis välttämättä edusta Postimuseon "viralista" näkemystä, mutta toki niin itse teksteissä kuin kommenteissakin on syytä noudattaa hyviä tapoja ja sivuston ylläpitäjällä on oikeus poistaa asiattomaksi katsotut sisällöt. 

Blogikirjoituksia voi myös kommentoida. Kommentointi tehdään omalla nimellä mutta vaikka sähköpostiosoite vaaditaan, sitä ei näytetä julkisesti. Kommentit julkaistaan vasta kun ne on todettu asiallisiksi. 

Jatka lukemista
0 kommenttia
0
Shares