Postinlajittelun koneellistuminen lisäsi tehokkuutta

Tavallinen postinkuluttaja ei välttämättä tule ajatelleeksi, millainen monimutkainen koneisto toimii postinkäsittelyn taustalla ennen kuin esimerkiksi kirje saapuu lähettäjältä vastaanottajalle. Lähetysten nopea ja tehokas lajittelu on tärkeä osa postinkulkua. Prosessin tarkkaan ja tehokkaaseen pyörittämiseen tarvitaan yhä enemmän koneita, robotiikkaa ja toisiinsa kytkeytyviä tietojärjestelmiä. Kuluttajan omalla käyttäytymisellä on silti keskeinen merkitys. Oikein kirjoitetut osoitetiedot ovat paras tae lähetyksen perillemenosta. 

Pienten kirjeiden lajittelussa käytettävä LSM-kirjelajittelukone (Letter Sorting Machine) Tampereella.

Tehokkuus ja taloudellisuus kulkevat käsi kädessä​

Postin ensimmäinen rekka-auto otettiin käyttöön vuonna 1958.

Tehokkuudella on kiinteä yhteys taloudelliseen kannattavuuteen. Tämä on edellyttänyt sitä, että postin kuljetuksen ja jakelun käyttöön on hankittu aina oman aikakautensa uudenaikaisinta tekniikkaa. Auto, juna ja polkupyörä ovat kukin aikanaan edustaneet tehokkainta menetelmää postinjakajan ja hänen kuormansa kuljettamiseksi.

Kun kuljetus- ja jakelureittien suunnittelu perustuu taloudelliseen laskentaan, ja tavat ovat muuttuneet yhteiskunnan infrastruktuurin kehittyessä. Esimerkiksi junakuljetuksista siirryttiin rekka-autokuljetuksiin. Tämän muutoksen taustalla on useita syitä. Suomen valtatiet rakennettiin 1960-luvulla, ja postin määrä kasvoi nopeasti, eivätkä juna-aikataulut sopineet postinkulkuun. Niinpä rautatieasemien postitaloissa ja junavaunuissa matkan aikana tehty käsinlajittelu loppui.

Koneellistuminen edellytti postinumeron käyttöönottoa​

Koneelliseen lajitteluun liittyi oleellisena osana koko maan kattavan postinumerojärjestelmän käyttöönotto vuonna 1971. Postinumero omaksuttiin nopeasti, sillä jo ensimmäisenä vuonna 60 prosenttia kaikista lähetyksistä oli merkitty viisinumeroisella postinumerolla. Postinumeron kaksi ensimmäistä numeroa määrittelevät, mihin lajittelukeskukseen postit lähetetään. Lajittelu koneellistui vähitellen Pasilan lajittelukeskuksen käyttöönoton myötä vuonna 1978. Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin lajittelukoneiden käytön ja automatiikan taloudellisuus pääsi toden teolla vauhtiin.

Postin lajittelukeskusten varaan rakentuva järjestelmä on kehittynyt tarpeen mukaan useampaan kertaan. Lajittelukoneet muuttivat 1980-luvulla taajamien reunoille ja kehäteiden varsille. Samaan aikaan lajittelu koneellistui lopullisesti.

On huomattava, että perinteiset postin lajittelu- ja kuljetusmenetelmät eivät ole kuolleet pois. Lähtökohtaisesti määrämuotoiset lähetykset päätyvät konelajitteluun. Jos lähetys poikkeaa koneelle sopivasta muodosta, se siirretään käsinlajitteluun. Vielä nykyisinkin on mahdollista lähettää sulkakynällä pergamentille kirjoitettu kirje, joka saattaa päätyä käsinlajitteluun. Suurten volyymien käsittely edellyttää koneellista lajittelua.

Lajittelukoneiden lähtökohta Hollannissa​

Koneellinen lajittelu kehittyi paikoissa, joissa suurista postimääristä muodostui postitoiminnalle taloudellinen taakka. Haagissa vuonna 1927 järjestetyn UPU:n (Universal Postal Union) konferenssin yhteydessä hollantilainen konepaja Werkspoor kutsui konferenssin osallistujat tutustumaan Delftin lähelle sijoitettuun J. J. L. M. Marchandin ja työryhmän kehittämään Transorma-lajittelukoneeseen [TRANsport and SORting, Marchand and Andriessen]. Laite pysyi postinlajittelun standardina aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan saakka.

Sittemmin brittiläiset sota-ajan tietojenkäsittelytutkijat alkoivat liittää laitteisiin automaattisen tietojenkäsittelyn sovelluksia. Lajittelun taloudellisuuden ongelma oli ratkaistu, mutta ei lajitteluongelmaa. Kesti vuosikymmeniä, ennen kuin asiakkaat oppivat merkitsemään lähetyksensä koneen edellyttämällä tavalla.

Postin lajittelukoneiden valmistajat, kuten yhdysvaltalainen Burroughs, olivat useimmiten tietotekniikan ja puolustusteollisuuden hybridejä. Suomen ensimmäiset kirjelajittelukoneet olivat Siemens-Telefunken -konsernin toimittamia.

Automaatio auttaa myös asiakasta​

Langattomien tiedonsiirtojärjestelmien kehitys ja internetin avautuminen tavallisille kuluttajille sekä elinkeinoelämälle toivat mukanaan uudenaikaisten viestivälineiden nopean kehityksen ja sen myötä kirjepostin volyymin laskun. Kesti vielä hetken, ja suurten massapostitusten aika alkoi olla 2010-luvulla ohi. Samalla kuitenkin kansainvälisen pakettipostin volyymi alkoi nousta nopeasti erityisesti verkkokauppamahdollisuuksien kasvaessa.

Tänä vuonna käyttöön otettavat kolme uutta konetta ovat niin sanottuja MSM-koneita (Multi Sorting Machine), jotka soveltuvat monipuolisesti kirjeiden ja lehtien lajittelun lisäksi myös muiden osoitteellisten lähetysten lajitteluun. Uudet koneet on suunniteltu sijoitettavaksi Ouluun ja Helsinkiin. Vastaavia MSM-koneita on käytössä ennestään kuusi kappaletta.

Automaation myötä esimerkiksi lehtitalo voi seurata aiempaa paremmin oman lähetyseränsä kulkua Postin verkostossa. Koneellistumisen avulla pystytään myös nopeasti ohjaamaan osoitteelliset lähetykset tarvittaessa myös osoiteselvitykseen. Koneet ovat tärkeä apuväline Postin henkilöstölle. Kone lajittelee lähetykset nopeasti jakelujärjestykseen eli postinjakajan ei tarvitse enää tehdä postinsaajan osoitteen mukaista lajittelua käsin nykyisessä mittakaavassa.

Nykyisin Helsingin kautta kulkee noin 80 prosenttia kaikista Suomessa Postin kautta jaettavista printtilähetyksistä. Vantaan logistiikkakeskuksen kautta kulkee noin 75 prosenttia kaikista kotimaan pakettilähetyksistä.

Tutustu lisää

• Posti ostaa lisää uudenaikaisia lajittelukoneita – uudet koneet on suunniteltu sijoitettavan Ouluun ja Helsinkiin (25.02.2020)
• Viestin-podcast Jakso 7, Paperilehti – huipputeknologian tuote.

Kirjoittaja on historiantutkija FT, dos. Panu Nykänen, joka on tutkinut Postimuseon toimeksiannosta Postin teknologisten järjestelmien kehitystä.