Rockadillo – 50 vuotta kaikkiin suuntiin -näyttelyn taustat ja synty

Olen tuntenut Tapio Korjuksen lähes 40 vuotta. Nuorena punklevy-yhtiön pyörittämistä aloittelevana kaverina aloin törmätä itseäni lähes 10 vuotta vanhempaan Tapioon. Tuon ikäiset musiikkityypit luokittelin tuolloin järjestäen vanhoiksi hipeiksi, joilla ei ollut mitään annettavaa uudelle musiikille – voi kuinka naiivi sitä silloin olinkaan. Tapiolle oli kuitenkin pakko antaa ”hippisynnit” anteeksi, kun hän on sentään tuonut Ramonesin ja Clashin Suomeen.

Rockadillon kohokohtiin kuuluu The Clashin saaminen Suomeen. Joe Strummer (The Clash), Ruisrock, Turku 1979. Taustalla Tapio Korjus ja Pelle Miljoona. Kuva Japa Mattila.

Satunnainen törmäily alkoi muodostua ystävyydeksi, kun aloimme käydä Euroopassa samoilla musiikkimessuilla. Näillä reissuilla Tapio paljastui mainioksi seuramieheksi, joviaaliksi tyypiksi ja hyvän ruuan isoksi ystäväksi. Tapion kasvisruokavalio tutustutti minuakin erikoisempiin ruokiin, ja pitkiin kävelyihin, kun Berlinin laitakaupungilta etsittiin jotain erinomaista kasvisruokapaikka, joka ”on kyllä ihan jossain tässä lähellä”.  

Tapio Korjus messuilla. Seinillä Rockadillo Recordsin bändien julisteita. Kuva: Tapio Korjuksen arkisto.

Wigwamin kanssa Rockadillo otti ensimmäiset askeleensa suomalaisen musiikin viennissä maailmalle. Tapio Korjuksen kokoelma, kuva Postimuseo.

Alkusyksystä vuonna 2020 Tapio kertoi, että Rockadillo täyttää pian viisikymmentä vuotta ja hän on ajatellut, että sitä olisi kiva juhlistaa vaikka julistenäyttelyllä. Tapion Suomeen tuomien sekä edustamiensa kotimaisten bändien julisteita oli jäänyt talteen iso nippu. Niissä oli todella hienoja ja jopa historiallisesti merkittäviä julisteita. Tapio kysyi tiesinkö minne näitä saisi näytille. Olin Postimuseon johtajan Kimmo Antilan kanssa tehnyt yhteistyötä muutamankin homman tiimoilta ja tiesin museokeskus Vapriikin kokouskäytävän toimivan näyttelytilana. Tilahan oli rajallinen, mutta tyhjää parempi, joten lupasin Tapiolle että kyselisin asiaa.

Pienoisnäyttelystä laajaksi juhlanäyttelyksi 

Kimmo innostui asiasta välittömästi, olihan hän käynyt useissa Tapion järjestämissä konserteissa. Näyttely päätettiin järjestää ja minä lupauduin kuratoimaan homman – helpostihan tuollainen pikku näyttely hoituisi. Sitten lumipallo lähti pyörimään. Pienimuotoinen julistenäyttely alkoi kasvaa suomalaista musiikkielämää ja Rockadilloa useista näkökulmista laajemmin avaavaksi näyttelyksi. 

Tapio Korjuksen kokoelma, kuva Postimuseo.

Koronan tuomien aikataulumuutosten takia Vapriikissa oli yllättäen ylimääräistä tilaa. Galleriatila oli vapaana syksyllä 2021 ja Kimmo ehdotti, että siirrettäisiin näyttely sinne. Hienoa, saisimme esille paljon enemmän julisteita.  Aloin perata niitä Tapion toimistolla loppuvuodesta 2020. Samalla Tapio toi esille mitä ihmeellisempiä dokumentteja ja esineitä vuosien varrelta. Pedanttina ihmisenä Tapio tuntui säilyttäneen aivan kaiken, jopa printattuja sähköposteja.  

Kuinkas tässä näin kävi?

Nousi esille, että julisteiden lisäksi kannattaisi tuoda näytille muutakin esineistöä. Pidettiin useampaa palaveria ja Tapio tuttuun tapaan puhui paljon. Tapiolla on kummallinen kyky puhua ihmisiä ympäri, ilman että hän mitenkään painostaa. Muistan kun joskus Popkomm-musiikkimessuilla Saksassa olin päättänyt mennä tsekkaamaan Belgian tuon aikaisen ykköspunkbändin. Kun ilta tuli niin olinkin katsomassa Tapion viemää kansanmusiikkiyhtye Slobo Horoa toisella klubilla. Muista ihmetelleeni Slobojen keikalla, että kuinkas tässä näin kävi. 

Lopulta päädyttiin siihen, että tekisin kymmenen nostoa Tapion uran vaiheilta ja valitsen niiden tiimoilta näyttelyyn muutakin esineistöä kuin julisteita. Samalla syntyi haastattelujen tuloksena tekstit, jotka olivat liian pitkät näyttelyyn – päätettiin siis tehdä erillinen näyttelyvihkonen. Suunnittelu eteni, näyttelyn arkkitehtuuri valmistui ja hommaa yritettiin juosta kokoon. Koko ajan Tapio löysi lisää mielenkiintoisia esineitä ja dokumentteja. Varsinkin näyttelypäällikkö Suvi Jalli Postimuseon puolelta oli helisemässä rokkipuolen tekijöiden nopeisiin käännöksiin ja joustavaan suunnitelmien tulkitsemiseen. Hyvässä yhteistyössä aikataulut ja kustannukset kyettiin pitämään kuitenkin kurissa. 

Näyttelyssä on esillä ainutlaatuisia esineitä ja dokumentteja Korjuksen henkilökohtaisista kokoelmista. Kuva: Postimuseo

Laatikon rajoista päästiin yhteiseen näkemykseen. Niiden sisälle rakensin näyttelyn. Sen lisäksi että näyttely kertoo missä kaikessa Rockadillo on ollut mukana viidenkymmenen vuoden aikana, niin pyrin tekemään näyttelystä sellaisen, että se kertoo samalla toista tarinaa: Minkälaista on ollut rock-bisneksen tekeminen Suomessa silloin, kun keikkoja varten piti anoa huvilupia, levyn kannet suunniteltiin käsin ja ulkomaisiin bändeihin pidettiin yhteyttä kirjeitse. 

Ramonesin työlupahakemus esillä näyttelyssä. Kuva: Postimuseo

Lopputulema on, että julisteita on esillä runsaasti, sillä ne ovat se silmäkarkkiosasto. Dokumentit ja erilaiset esineet valottavat Tapion tekemistä ja sitä kuinka rockista tuli Suomessa diggaripohjaisesta puuhastelusta oikeaa työtä.  

Julisteita näyttelyssä. Kuva: Postimuseo

Lue lisää näyttelystä.

Lost In Music -keikka ja opastus näyttelyyn pe 8.10.2021

Tule keikalle museokeskus Vapriikkiin!

• Pe 8.10. klo 19.15 Lost In Music Festival toteuttaa spesiaalin yhden keikkaillan mittaisen vierailun Vapriikkiin!
• Museoravintola Valssin lavalla esiintyy illan aikana KOLME kotimaista yhtyettä: Pekka Nisu, Sepikka ja Suistamon Sähkö!
• Ikäraja: K-18.
• Lipun ostaneille maksuton opastus Rockadillo – 50 vuotta kaikkiin suuntiin -näyttelyyn klo 18. Kesto n. 30 min.
• Liput myynnissä Tiketissä.