Postikortit julman todellisuuden peilinä

Lähetämme nykyään postikortteja enää jouluna, kenties ystävänpäivänä tai syntymäpäiväksi, silloin kun haluamme oikein ilahduttaa. Kortin kuva-aiheeksi valitsemme kauniita, ajatuksella sommiteltuja ja hyvää tuulta välittäviä kukkakimppuja, eläinhahmoja tai upeita maisemavalokuvia. Reilu sata vuotta sitten postikorttien kuviin tallentui myös paljon raaempia ja väkivaltaisempia näkymiä.   

Postimuseossa parhaillaan esillä olevan Kuvan vallankumous -näyttelyn pohjana on Olavi Hankimon keräämä noin 5000 kuvapostikortin, stereokortin ja muun aiheeseen liittyvän aineiston kokoelma ja parinkymmenen vuoden tutkimustyö. Näyttelyn ja siihen liittyvän Isänmaan yö – Vastarintaa ja uutiskuvia postikorteilla -julkaisun valmisteluvaiheessa Hankimo vyörytti eteemme suoraan postikorttiformaattiin valokuvattuja ns. aitoja valokuvapostikortteja, joiden aiheet todella pysäyttivät ja saivat hieraisemaan silmiämme. Ne esittelivät meille postikortista kokonaan uuden puolen.

Vankeja kidutuskehikot kaulassa Tonkinissa Ranskan Indokiinassa. Olavi Hankimon kokoelma.

Postikorttien kuva-aiheet järkyttävät

Nykyään uutiset tarjoavat jatkuvalla syötöllä usein reaaliajassa kuvia ja videoita sotatantereilta, maanjäristyksistä, tulvista ja muista katastrofeista eri puolilta maailmaa, missä ihmiset saavat surmansa, kärsivät ja joutuvat ahdinkoon. Silti nämä esimerkiksi Ranskan ja Brittiläisen imperiumin siirtomaissa Aasiassa ja Afrikassa 1900-luvun alussa kuvattujen postikorttien kuva-aiheet pysäyttävät ja kauhistuttavat raakuudellaan.

Korteissa on kuvattu muun muassa julkisia telotusnäytöksiä, kidutusta, vankeja, oopiumin ja lapsityövoiman käyttöä. Useimmat kortit sisältävät myös lyhyet selostukset tapahtumista. Postikortit olivat osa suunniteltua propagandaa, ja vuosien 1901–1913 välillä niitä kulki suuret määrät. Nykyhetkestä katsoen tuntuu vaikealta käsittää, että näitä kortteja on postiteltu siirtomaista kotiin, kuin ohimennen, lämpimin terveisin ja vaikkapa hyvän uuden vuoden toivotuksin.

Onnettomuudet olivat suosittuja aiheita kuvapostikorteissa. Junaonnettomuus Ranskassa 1910. Olavi Hankimon kokoelma.

Millaisia aiheita voi näyttelyssä esittää?

Pohdimme näyttelytyöryhmässä pitkään, voimmeko tämän tyyppisiä postikortteja ylipäätään nostaa näyttelyyn ja jos, niin miten niitä tulisi esittää. Näyttely on esillä pitkään ja näyttelykävijöitä laidasta laitaan. Vaikka esimerkiksi lapset eivät olekaan näyttelyn kohderyhmä, niin miten rajata ja ilmoittaa ennakoiden korttien mahdollisesti herkimpiä järkyttävästä sisällöstä.

Koska nämä valokuvakortit kuitenkin ovat todellisia dokumentteja todellisista tapahtumista, ja kyseessä oli selkeästi merkittävä ilmiö, päädyimme varaamaan korteille näyttelystä osion. Koimme, että postikortista on tärkeä esitellä myös tämä nykyihmiselle kenties tuntematon ja hämmennystä aiheuttava puoli.

Näyttelyssä postikorttien julmimpia puolia esittelevä osio on rajattu ja siitä kerrotaan tilan ulkopuolella.

Sotavankikuljetuksia Tornion – Haaparannan rajalla

Suomessa hieman vastaavanlaisina dokumentaarisina valokuvapostikortteina voi pitää ruotsalaisen Mia Greenin ensimmäisen maailmansodan aikana Tornion ja Haaparannan alueella ottamia kuvia. Kaupunkien välinen rautatie- ja lauttareitti toimi sotavankien kauttakulkureittinä Saksan, sitä tukevien keskusvaltojen ja Venäjän välillä vuosina 1915–1918. Mia Greenin valokuvapostikorteissa näkyy esimerkiksi sodan runtelemia raajarikkoisia sotilaita kainalosauvoineen ja kärsivine kasvoineen.

Vaikeasti vammautuneita sotilaita Punaisen Ristin proomun edessä Haaparannassa. Aidon valokuvapostikortin vasemmassa yläreunassa erottuu valokuvaamo Mia Greenin valokuvaamon tunnus. Olavi Hankimo kokoelma.

Postikortit olivat varhaisen kuvajournalismin muoto

Olavi Hankimon tutkimustyö osoittaa, että valokuvapostikorteilla on kiistaton merkitys varhaisina uutiskuvina ja kuvajournalismin synnyssä 1800–1900-lukujen vaihteessa – aikana, jolloin sanomalehdissä ei vielä ollut kuvia. Aineisto osoittaa, että kuvapostikortista tuli nopeasti myös propagandaväline, jolla haluttiin vaikuttaa politiikkaan. Postikortteihin päätyviä valokuvia manipuloitiin ja väritettiin tehokkaamman vaikutelman aikaansaamiseksi.

Artikkelikuva: Lapsityövoimaa käytettiin siirtomaissa raskaissa maatöissä ja näppäryyttä vaativissa käsitöissä, kuten kuvapostikorttien käsin värittämisessä. Postikortti kuuluu Olavi Hankimon kokoelmaan.