Postilaisten asut ovat kuvastaneet tehtävän vaatimaa arvokkuutta ja myöhemmin käytännöllisyyttä
Posti täyttää tänä vuonna pyöreät 380 vuotta. Vaatetus on ollut tärkeä osa postilaisten arkea kautta aikojen. Se on paitsi tarpeen sanelema suoja, niin myös viesti toisille ihmisille. Suomessa Venäjän vallan aika (1809-1917) oli virkapukujen kulta-aikaa. Virkapuku toimi symbolina tietystä virasta tai tehtävästä.
Postin perustamisvaiheessa 1600-luvulla postia kuljettivat postitalonpojat renkeineen jalan. Asuna oli sama asu, jota käytettiin muissakin askareissa. Samoin oli laita postimestareiden, joina toimivat kaupunkien porvarit. He pukeutuivat ajankohdan yleisten muotivirtausten mukaisesti.
Virkapuvun symbolimerkitys säilyi, mutta heikkeni 1970-luvulle saakka. Sen jälkeen työvaateet ovat olleet käytännöllisempiä, mutta ne ovat kuitenkin noudattaneet yrityskuvan edellyttämää yhtenäistä ilmettä. Myös materiaalien ja valmistustapojen kehitys ovat edesauttaneet työvaatetuksen muuttumista entistä toiminnallisemmaksi ja työtehtäviin sopivimmaksi.
1600-luvun postitalonpojan vaatetus vaihteli seudun ja vuodenaikojen mukaan. Yleensä asun kangas oli pellavaa ja jaloissa olivat nahkaiset pieksut. Postitalonpojalla oli myös virkamerkki, joka osoitti virallista asemaa.

Postinkuljetus perustui 1700-luvulla edelleen postitalonpoikajärjestelmään, jossa posti kulki määrätyllä reitillä ketjuna talosta taloon. Postia kuljetettiin tavallisesti ratsain. Ruotsin valtakunnan itäisin rajapostikonttori sijaitsi Ahvenkoskella. Virkapuvun käyttö ei ollut yleistä. Vuonna 1750 Ahvenkosken postimestari sai 70 kuparirahaa virkapuvun hankintaan. Valtakunnan itärajalla haluttiin upealla asulla osoittaa Ruotsin olevan voimissaan.

Vuosien 1808 – 1809 sodan seurauksena Suomi liitettiin autonomisena suurruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Venäläisissä virkapuvuissa oli 1800-luvun loppuun asti noudatettu yleiseurooppalaista muotia, mutta 1900-luvun alussa tapa selvästi muuttui.
Tummanvihreä verka säilyi perusvärinä. Päällystakki tehtiin tummanharmaasta verasta. Kesäaikana 15.5. – 15.9. pidetiin valkoista takkia ja valkoista lakinpäällistä. Päähineenä kaikilla virkamiehillä oli arkilakkina lipallinen verkalakki ja talvipäähineenä vuonannahkainen lakki.

Suomessa nainen oli vuodesta 1863 lähtien täysivaltainen saavutettuaan 25 vuoden iän. Postitoimistot olivat ensimmäisiä paikkoja, joissa naisille uskottiin hoidettavaksi valtion virka. Autonomian ajalta ei ole löytynyt mitään ohjetta naisvirkailijoiden virkapuvuista. Postimuseon kokoelmissa on säilynyt postivirkailija Blondine Öhbergin puku. Säilyneiden muistitietojen mukaan hän teetätti puvun omalla kustannuksellaan Nikolai III:n valtiovierailun johdosta. Blondine työskenteli Postissa kirjanpitäjänä vuodesta 1887 ja expeditöörinä vuodesta 1905. Tummanvihreässä puvussa on virkanapit kahdessa rivissä ja frakin tapaan alaskäännetty musta samettikaulus sekä takin takana pienet lievehännykset nappeineen.

Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Tämä ei ratkaisevasti muuttanut postilaitoksen rakenteita eikä arkipäivän toimintaa. Postiljoonien virkapuvut saivat uuden kuosin. Tsaarinajan tunnuksista piti päästä kiireesti eroon. Itsenäisen Suomen ensimmäinen postiljoonin virkapuku oli valmistettu tummanharmaasta verasta. Postiljoonit olivat postin väestä ainoita, joilla oli omat virkapuvut. Puvun yleistymistä vaikeutti sen korkea hinta. Useilla postiljooneilla ei ollut varaa hankkia niitä. Käytännössä postiljoonien piti tyytyä käyttämään pelkästään lakkia. Tosin postivaunupostiljoonit käyttivät mieluummin omaa siviililakkia, koska heidän mielestään rautatieläisillä oli komeammat virkapuvut.

Postiljoonit saivat uudet tummansiniset puvut 1931. Nappeihin ilmaantui postitorven seuraksi salamakimppu merkiksi vuonna 1927 yhdistyneistä posti- ja lennätinlaitoksista. Puku oli käytössä kaupunkien postinjakajilla. Postinjakajille myönnettiin pukuavustusta, mutta puku piti ohjeistuksen mukaan hankkia itse. Erityisesti sodan aikana ja sen jälkeisenä pulavuosina kangasta ja ompelutarvikkeita oli hyvin vaikea saada ja ne olivat kalliita, joten postinjakajien puvustus oli hyvin monenkirjavaa.

Naispostivirkamiehet saivat ensimmäisen virkapukunsa vasta 1964. Naisten takki ja hame olivat harmaita. Takissa oli ¾ -osa hihat ja siihen oli upotettu kaksi vinotaskua. Hame ulottui hieman polven yläpuolelle. Takin vasemmalla puolelle oli kiinnitetty kankainen vaakunanmuotoinen laitoksen tunnus.

Postia jaettiin kaupungeissa ja taajamissa vielä 1950-luvulla kaksi kertaa päivässä kuutena päivänä viikossa. Postinkulun nopeutumisen myötä jakelukerrat vähenivät yhteen kertaan päivässä 1960-luvun puolivälissä. Viisipäiväiseen postinjakeluun siirryttiin 1970-luvulla.
Virkapuvut saivat uuden kuosin ja mallin vuonna 1978. Puvun materiaali oli teräksensinistä villakeinokuitusekoitekangasta. Valtion pukutehtaan valmistamaan valikoimaan kuuluivat housut, lantiopituinen takki, vaaleansininen kauluspaita, kaksi takkia ja useita erilaisia päähineitä. Postinjakajat maksoivat virkapuvusta 10 prosentin omavastuun.

Vuoden 1990 alussa posti- ja telelaitoksesta tuli valtion omistama liikelaitos. Askel eteenpäin otettiin vielä 1994 kun Posti-Tele yhtiöitettiin ja sen liiketoiminta ja omaisuus luovutettiin perustetulle Suomen PT Oy:lle. Suomen PT-konserni jaettiin erillisiksi posti- ja telekonserneiksi heinäkuussa 1998. Muutosten yhteydessä henkilöstön palvelussuhteet valtioon lakkasivat vuonna 1994. Virkamiehistä tuli työsuhteisia toimihenkilöitä ja palkansaajia.
Postin vaatetuksessa tapahtui 1998 uudistus värikkääseen suuntaan. Pääväreinä olivat keltainen ja harmaa. Jakavat saivat myös uudet kesäasusteet, joihin kuuluivat shortsit, t-paita, lippahattu ja nahkaiset harmaa-keltaiset kengät.

Suomen Posti Oyj muuttui Itella Oyj:ksi 1.6.2007. Postinjakajien asuissa huomioitiin käytännöllisyys ja vaatetuksen materiaaleissa Suomen vaihtelevat kelit. Valikoimasta löytyi asuja helteisiin, pakkasiin tai sadekeleihin.
Itella muuttui Postiksi vuoden 2015 alussa. Postilaiset saivat heti käyttöönsä uuden ilmeen mukaisen t-paidan ja pipon. Muut työvaatteet ovat vaihtuneet vaiheittain tämän jälkeen. Laajasta mallistosta voi jokainen valita haluamansa vaatteen käyttötarpeen ja työtehtävän mukaan. Kylmällä ilmalla kerrospukeutumista varten löytyy mm. alusasut, väliasut ja huonon sään gore-tex -suoja-asut.
Vaatteissa toistuvat pääsääntöisesti oranssin ja harmaan värit, mutta joukossa on myös mustia housuja ja esimerkiksi mopojakajan talvitakissa sinistä. Käyttökelpoiset POSTI-brändin mukaiset työvaatteet kierrätetään edelleen Postin työntekijöiden käyttöön.

Vastaa