Muistatko vielä S-Stylen ja Seppälän?
Olin 1980-luvun alussa pienen hämäläisen kylän teini, jolle vaatteet pääosin oli ommellut käsistään kätevä äitini. Maailma avautui minulle pääosin lehtien, kirjojen ja television kautta. Muistatko musiikkiohjelmat Iltatähden ja Tuubin? Entä tv-sarjat Onnen päivät, Charlien enkelit, Kuplan, Dallasin ja hieman myöhemmin Bill Cosby Shown? Elokuvista ainakin Grease ja Flashdance tekivät itseeni vaikutuksen paitsi musiikin, myös vaatteiden takia.
Omalla kylällä vaatekauppoja ei ollut. Parin kymmenen kilometrin päässä oli hämäläinen pikkukaupunki, jossa käytiin harvoin ja vain tarpeen tullen. Turhaan kaupungille ei lähdetty kuljeskelemaan. Sen kerran, kun sinne linja-autolla kaverin kanssa juurikaspellolla ansaitut kesätyötienestit kukkarossa lähdettiin, niin olimme lähes liian ujoja astumaan sisään Sant Manuelin kaltaisiin nuorisoputiikkeihin.
Posti toi muodin maaseudulle
Pelastukseni oli postimyynti. Erityisesti Seppälän postimyyntiluettelot iskivät kuin tuhat volttia! Katalogien mallit olivat kauniita, rohkeita ja itsevarmoja; juuri sellaisia kuin olisin itsekin halunnut olla. Usein rannalla, kaupungin kaduilla ja muissa kiinnostavissa paikoissa kuvatut miehet ja naiset, usein jopa yhdessä poseeraten, esittelivät kauden värit ja trendit.
Värit olivat usein rohkeita ja erilaisia: fuksiaa, sähkönsinistä ja keltaista! T-paidoissa ja collegeissa oli englanninkielisiä painatuksia ja Seppälän oma farkkumerkki Jeans Machine oli hyvä ja edullinen korvike MicMacille. Muistat ehkä ns. porkkanafarkut? Ne oli pakko saada!
Seppälästä sai myös asusteet, kuten laukut ja vyöt tai vaikka tennarit sävysävyyn samassa paketissa. Seppälän muoti oli yhtä kuin muoti kaltaisilleni 80-luvun alun nuorille maaseudulla: Seppälä oli osa jokaista konvaa, konserttia ja rippijuhlaa.
Tilauslomakkeen täyttö oli tarkkaa puuhaa
Postimyyntiluettelossa oli mukana tilauslomake, jonka täyttäminen oli tarkkaa puuhaa, jotta lomakkeelle varmasti tuli oikea koodi, joka määrittyi mm. halutun värin ja vaatekoon mukaan. Lomake pudotettiin kirjelaatikkoon ja noin kahden viikon kuluttua postinjakaja toi saapuneesta postiennakkolähetyksestä pakettikortin. Paketti noudettiin ja samalla tilaus maksettiin paikallisessa postissa. Tuotteiden palauttaminen oli mahdollista, mutta en muista yhtä ainoaa kertaa, että Seppälän vaatteet olisivat tuottaneet pettymystä!
Vaikka Seppälän vaatteet olivat aikansa pikamuotia, niin usein ne olivat yllättävän kestäviä. Monet t-paidat, villapuserot ja takit säilyttivät hyvin muotonsa ja värinsä ja kiersivät nuoremmalle siskolleni.
Muotitalo Seppälä lyhyesti
Edvard Seppälä perusti Vaatetus- ja Lyhyttavaraliike Velj. Seppälän Kouvolan Kymintehtaalle 1930. Liike erikoistui miesten vaatetukseen ja asusteisiin kuten paitoihin, solmioihin, damaskeihin, hattuihin ja käsineisiin. Sotien jälkeen 1940-luvun lopulla valikoima laajeni naisten vaatteisiin. Seppälä järjesti muotinäytöksiä jo 1950-luvulla ja toi Pariisin ja Lontoon muoti-ilmiöitä Suomeen 1960-luvulla.
1960-luvun lopulla yrityksen johdossa aloitti seuraava sukupolvi. Maailmalla matkustelleet Hannu Seppälä ja Liisa Lipsanen ymmärsivät muotimaailman lainalaisuudet ja nuorisokulttuurin merkityksen. Yhä useammalla oli mahdollisuus pukeutua muodin mukaan ja ihmiset saivat vaikutteita lehdistä, musiikista ja elokuvista. Seppälän oma suunnittelu ja vaatetuotanto Aasiassa käynnistyi 1970-luvun alussa.
Seppälän myymälöitä avattiin 1970–80-luvuilla eri puolille Suomea. Seppälän postimyynti alkoi vuonna 1980, ja postimyyntiluettelot esittelivät kauden uutuudet pari kertaa vuodessa. 1980-luvulla Seppälä laajeni myös Saksaan ja oli pari vuotta jopa New Yorkissa. Seppälä myytiin Stockmannille vuonna 1988.
1990-luvulla myymälöitä oli Baltian maissa, Ruotsissa ja Venäjällä. Muotivaatebusineksessa kilpailu kuitenkin lisääntyi, kun internet ja verkkokauppa toi yhä laajemmat valikoimat nuorison saataville. Stockmann myi Seppälän liiketoiminnan vuonna 2015 silloiselle toimitusjohtaja Eveliina Melentjefille ja tämän miehelle. Talousvaikeuksien vuoksi Seppälä kuitenkin haettiin konkurssiin vuonna 2017. Seppälät katosivat kymmenien suomalaiskaupunkien katukuvasta. Postimyynti oli lakkautettu jo aikaisemmin.
Lähteet: Pia Sievinen: Seppälä – oman elämänsä muotitalo, WSOY, 2010 ja Helsingin Sanomat 25.8.2017.
Artikkelikuva: Seppälän SMASH Magazine, kevät 1989 ja Seppälä Fashion Catalogue 5/88.
Tutustu lisää
Postimyynnin ja verkkokaupan kehitykseen, muistoihin ja ilmiöihin voi tutustua Postimuseon Paketoidut unelmat -näyttelyssä, joka on esillä 17.12.2023 asti.
Kesällä näyttelyyn on myös koko perheelle sopivia Pakettimysteeri-kierroksia 21.6. ja 19.7. klo 10.30 – 11.30. Lue lisää Postimuseon tapahtumista.
Vastaa