Siirry suoraan sisältöön Siirry etusivulle

Digijättien valta ja museoiden digitaalinen itsenäisyys

Tiia Tiainen

Museo-organisaatioilla on erityinen vastuu niille luovutettujen aineistojen säilyttämisestä. Aineistojen tulisi säilyä muuttumattomina pitkälle tulevaisuuteen, jopa satojen vuosien ajan ja sillä taholla, jolle ne on luovutettu. Olemmeko museoissa kuitenkaan tulleet ajatelleeksi, missä ja kenen hoivissa digitaaliset aineistomme sijaitsevat? Entä millaisia riskejä ulkoistettuihin palveluihin liittyy? Näitä asioita olemme Postimuseossa miettineet osana digitaalisen elämän teemaa.

Tiedätkö, missä tietosi säilytetään?

Yhteiskunnan digitalisoituessa tietomme tallentuvat yhä useammin pilveen oman tietokoneen sijaan. Yksi syy tähän on pilvipalveluiden edullinen tallennuskapasiteetti. Pilvipalveluntarjoajan fyysiset palvelimet saattavat sijaita toisella puolella maapalloa. Palvelua tarjoava yritys voi myös olla rekisteröity eri maahan kuin missä sen palvelimet sijaitsevat.

Pilvipalveluita on yleisesti pidetty turvallisina tiedon säilytyspaikkoina. Esimerkiksi Yhdysvaltojen lainsäädäntö (esim. CLOUD Act 2018) kuitenkin mahdollistaa sen, että viranomaiset voivat tietyissä tilanteissa vaatia yhdysvaltalaisia pilvipalveluyrityksiä luovuttamaan niiden hallussa olevia tietoja. Tämä voi koskea myös tietoja, joita yhdysvaltalaiset yritykset säilyttävät Yhdysvaltojen ulkopuolella, esimerkiksi Euroopassa.

On siis syytä tarkastella, missä tietovarantomme sijaitsevat. Aalto-yliopiston teknologiapolitiikan professori Vili Lehdonvirta on tutkinut asiaa työryhmineen. Tutkimuksen mukaan huomattava osa suomalaisista julkisista digitaalisista palveluista toimii yhdysvaltalaisissa pilvipalveluissa.

Kaksi kuvaa vierekkäin, oikealla postikortti jossa mies ja nainen suutelee, vasemmalla puhelin jonka kuvassa kaksi miestä suutelee.

Viestintämme on muuttunut digitaaliseksi.

Huoli pilvipalveluista

Tiedon säilyttämisen infrastruktuuriin on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota, eikä suotta! Julkisessa keskustelussa tietoturva-asiantuntijat ja poliitikot ovat ilmaisseet huolensa julkisten palveluiden tietojen siirtämisestä kansainvälisten teknologiayhtiöiden pilvipalveluihin.

Keskustelua ovat herättäneet muun muassa Kelan ja oikeusministeriön äänestysjärjestelmän tietojen siirtäminen Amazonin palveluihin sekä Verohallinnon verotietojen siirtäminen Microsoft Azureen. Oikeusministeriö päätyi lopulta perumaan oman hankintapäätöksensä. Sen sijaan Suomi.fi-palvelun tietoja säilytetään Amazonin palvelimilla jossakin päin Eurooppaa.

Tietoturva-asiantuntijoiden mukaan tiedot olisi turvallisempaa säilyttää Suomessa. Nykykäytännön ongelmana pidetään sitä, ettei tietojen hallinta ole kokonaan suomalaisissa käsissä. Myös tietojen säilyttämiseen sovellettava lainsäädäntö voi olla monimutkainen kysymys.

Näiden esimerkkien perusteella on syytä pohtia, kannattaako kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeitä palveluita ja tietoja säilyttää kansainvälisten yritysten julkisissa pilvipalveluissa.

Entä miten asia on museoiden kokoelmatietojen osalta? Ovatko museot digitaalisesti itsenäisiä?

  • Tutustu lisää Postimuseon valtakunnalliseen vastuumuseotehtävään (Logi), jonka yhtenä osana on digitaalinen elämä. Siirry Login sivuille

Museodatan säilyttäminen

Museotyön ytimessä ovat kokoelmat, joihin kuuluu sekä fyysisiä että digitaalisia aineistoja. Niihin liittyy monenlaista metatietoa, myös henkilötietoja. Ei siis ole yhdentekevää, kenen palvelimilla ja missä maassa kokoelmatietomme sijaitsevat. Merkitystä on myös sillä, millaisen sääntelyn ja lainsäädännön piiriin tiedot kuuluvat.

Huonekaluja varastoituna Postimuseon Tampereen kokoelmahalliin

Kokoelmahallissa varastoituna olevia huonekaluja: Kuva: Postimuseo, Jarmo Niinimäki.

Museoiden kokoelmatietokantoihin tallennetaan myös esimerkiksi lahjoittajien henkilötietoja. EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) ohjaa näiden tietojen käsittelyä ja säilyttämistä. Tietojen säilytyspaikalla ja niiden siirtämisellä EU ulkopuolelle on siksi merkitystä.

Useat suomalaiset museot, myös Postimuseo, käyttävät digitaalisena kokoelmatietokantanaan MuseumPlus-järjestelmää. Se on sveitsiläisen Zetcom-yrityksen tuote. Zetcomin palvelimet sijaitsevat Euroopan unionin alueella, joten aineistot ovat tältä osin verrattain turvallisessa säilytyspaikassa ja EU:n tietosuojasääntelyn piirissä.

Ylen uutisen mukaan Suomessa valmistellaan parhaillaan valtion omaa yksityistä Suomi-pilveä, jonka pitäisi toteutua vuoteen 2030 mennessä. Sen tavoitteena on helpottaa suomalaisen datan säilyttämistä Suomessa. Toteutuessaan Suomi-pilvi saattaa tarjota kiinnostavia ratkaisuja myös kulttuuriperinnön tallentamiseen.

Museoiden päivittäisessä työssä syntyviä tiedostoja säilytetään puolestaan usein pilvipalveluissa, kuten Microsoft O365 -ympäristössä. Siellä pyörii museon jokapäiväinen viestintä, johon liittyy mm. henkilötietoja, sopimuksia, palkkatietoa, viranomaistietoja. Jo päivän pituinen poikkeustilanne palvelussa tekee suuria haasteita työntekemiseen. Saatikka sitten tilanne, jossa yhteydet olisivat syystä tai toisesta pois käytöstä pidemmän tai jopa määrittelemättömän ajan.

Tumma, lyhthiuksinen silmälasipäinen ihminen tietokoneen ääressä.

Postimuseon kokoelmapäällikkö Mikko Aho käyttää lukemattomia työtunteja kokoelmatietokannan parissa. Kokoelmatietoihin sisältyy myös henkilötietoja. Postimuseon kokoelmat ovat valtakunnallisesti merkittävä viesti- ja tavaraliikenteen kulttuuriperinnön kokonaisuus. Lisäksi Postimuseon valtakunnalliseen vastuumuseotehtävään kuuluu olennaisena osana digitaalisen viestintäkulttuurin tallentaminen.

Lisääkö tekoälyn käyttäminen museossa riskejä?

Kokoelmatietojen syöttäminen tekoälymalleihin voi lisätä tietojen käsittelyyn liittyviä riskejä entisestään. Tekoälytyökaluja käytetään jo monissa museoissa, mutta yhteisiä pelisääntöjä niiden käyttöön ei välttämättä ole.

Viimeisimmät museon tekoälyn käyttämiseen museoissa kohdistetut katsaukset osoittavat, että usein tekoälytyökaluja otetaan käyttöön työntekijöiden omasta aloitteesta. Niiden käyttöön liittyviä tietoturva- ja eettisiä kysymyksiä ei kuitenkaan aina ole pohdittu yhteisesti. Tämä voi aiheuttaa riskejä kokoelma-aineistoille ja niiden metatiedoille.

Postimuseossa olemme pohtineet digitaaliseen säilyttämiseen liittyviä kysymyksiä ja laatineet työntekijöille yhteiset ohjeet tai pelisäännöt tekoälyn käyttöön. Tekoälyn käyttöön museoissa liittyy paljon vastuuta, ja siinä täytyy huomioida niin museoetiikka kuin ympäristövastuu – datakeskukset kuluttavat paljon luonnonvaroja. Käytön tulee olla aina eettisesti perusteltua ja läpinäkyvää. Ohjeemme ovat vuodelta 2025 ja olemme niitä parhaillaan päivittämässä, sillä sekä teknologia että museon toimintaympäristö muuttuu niin nopeasti.

Nettisivu, jossa kuvia eri ajoilta muun muassa postinkuljetuksesta.

Viestintuojat.fi -verkkonäyttelyssä olemme hyödyntäneet tekoälyä luomaan tulevaisuuden postilaisen. Luomme kuvia tekoälyn avulla vain tarpeeseen.

Globaali haavoittuvuus koski myös KAM-sektoria

Lokakuussa 2026 myös Suomessa laajalti käytettyjä KAM-sektorin (kirjasto, arkistot, museot) palveluita kohtasi PHP-haavoittuvuus, jonka takia monet palvelut ja sivut olivat alhaalla. Myös Postimuseon kotisivut oli hetkeksi pois käytöstä. Globaalin haavoittuvuuden syyksi on arveltu tekoälyn avulla löydetyt haavoittuvuudet. Vastaavia nopeasti reagointia vaativia myös vaativia tietoturvatilanteita voi siis jatkossa olla tiedossa lisää, myös museoalalla.

Olemmeko museoissa ehtineet pohtia, millaiset riskit ovat hyväksyttäviä kokoelmatietojen käsittelyssä ja säilyttämisessä? Tulisiko myös museoiden kiinnittää enemmän huomiota omaan digitaaliseen itsenäisyyteensä?

Tutustu lisää

Hymyilevä vaalea- ja pitkähiuksinen nainen vaaleansinisessä puserossa.
Tiia Tiainen Kehittämispäällikkö
Vastaan Postimuseon tulevaisuuden suunnittelusta ja kehittämisestä, hankkeista ja yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa sekä valtakunnallisesta vastuumuseotehtävä Logista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Takaisin ylös