Sadan vuoden päästäkin – pysyvää ja muuttuvaa Postimuseon satavuotisjuhlien lähestyessä
Postimuseo avattiin yleisölle melkein sata vuotta sitten 22.6.1927. Ensimmäisen tilansa, neljä huonetta Yrjönkadulta Helsingistä, museo sai jo 1.9.1926. Tänä vuonna, 8.5.2026, avasimme uusimman ydinnäyttelymme Postia ja bittejä. Onkohan uudessa näyttelyssä esillä samoja esineitä kuin ensimmäisessä näyttelyssämme 99 vuotta sitten?
On toki, sillä kiehtovat esineet kertovat menneestä yhtä hyvin 2020- kuin 1920-luvulla.
Helsingin postikonttorin kilpi vuodelta 1828 (merkitty sinisellä) ja Säräisniemen postikonttorin kirjelaatikko 1890-luvulta (punaisella) Postimuseossa vuonna 1927…
…ja vuonna 2026. Löydätkö kuvista muita samoja esineitä? (Kuva: Wille Nyyssönen)
Uudessa näyttelyssä on tietysti sellaisiakin esineitä, joista vuonna 1927 osattiin vain unelmoida, kuten 1990–2000-lukujen matkapuhelimia. Nyt nekin ovat siirtyneet älypuhelinten tieltä historiaan.
Olemme myös etsineet uusia tapoja kertoa asioista: yllä ”Postimerkkiselain” Postimuseossa vuonna 1927, alla postimerkkiselain.fi uudessa näyttelyssä 2026. Uutta mallia voi käyttää muuallakin! Tutki postimerkkiselainta vaikka heti, siirry postimerkkiselaimeen.
Kokoelmatiedot ja luettelointi
Mitä enemmän museoesineistä tiedämme, sitä paremmin voimme niiden avulla kertoa historiasta. Pyrimme kirjaamaan kaikki esineisiin liittyvät tiedot kokoelmanhallintajärjestelmäämme. Parhaassa tapauksessa voimme haastatella esineiden käyttäjiä ja tekijöitä. Joistakin kokoelmiemme esineistä tiedämme enemmän kuin toisista.
Postimuseon vuoden 1927 kokoelmaluettelon kansi.
Postimuseon ensimmäinen kokoelmaluettelo vuodelta 1927 löytyy kirjastostamme. Siihen on kirjattu:
- 155 museoesinettä,
- 31 käsikirjoitusta ja
- 51 painettua julkaisua.
Lisäksi kokoelmissa oli
- 219 leimasinta ja sinettiä sekä
- 17 327 postimerkkiä.
Vanhoja postiin liittyviä esineitä oli kerätty talteen 1890-luvulta alkaen pääpostitirehtööri Carl Hjalmar Lagerborgin aloitteesta. Aluksi tietoja ei järjestelmällisesti kirjattu mihinkään: tärkeintä oli vanhojen esineiden säilyttäminen.
- Tutustu C. H. Lagerborgiin ja muihin johtajiin Postin pääjohtajat -verkkonäyttelyssä!
Luettelon on laatinut Postimuseon ensimmäinen johtaja Valter W. Forsblom. Enää kokoelmatietojen ylläpito ei kuulu johtajan tehtäviin. Sitä varten meillä on useampia työntekijöitä: minä vastaan esine- ja kuvakokoelmista, kun taas filatelia- ja postikorttikokoelma sekä Postin taidekokoelma ovat toisen tutkijan vastuulla ja arkistokokoelmaa hoitaa tietopalvelupäällikkömme.
Forsblom oli koulutukseltaan kansatieteilijä, ja nykyään hänet muistetaan merkittävänä Suomen ruotsinkielisen kansanperinteen tallentajana ja tutkijana. Postimuseon johtajana hän vastasi kokoelman järjestämisestä ja johti ensimmäisen näyttelyn toteuttamista. Hän myös etsi toiminnalle mallia maailmalta ja tutustui Tukholmassa Ruotsin Postimuseon toimintaan.
Hyvin tehty työ kantaa pitkälle tulevaisuuteen
Katsotaanpa, mitä ensimmäisessä luettelossamme sanotaan tästä postitoimipaikkakilvestä, joka myös löytyy Postia ja bittejä -näyttelystä:
C 115. Postikilpi, peltinen, 57 x 38 sm suuruinen, nelikulmainen. Pohjaväri vaaleankeltainen. Kilvessä, joka on koristettu mustalla reunajuovalla, on ylinnä kaksi pronssivärillä maalattua, ristiin asetettua postitorvea. Teksti, joka on kohokirjaimin peltiin painettu, maalattu mustalla värillä: Postanstalt. Postitoimisto. Почтовое учреждение. Venäjänkielinen teksti myöhemmin maalaamalla poistettu.
Forsblom on tehnyt työnsä hyvin: hänen kirjoittamansa kuvailu olisi pätevä nykypäivänkin kokoelmaluettelossa. Valitettavasti hän ei kuitenkaan ole merkinnyt luetteloon, mistä postitoimipaikasta kyltti on peräisin tai kuka, missä ja milloin kyltin on valmistanut. Luultavasti ne tiedot eivät hänellekään tulleet esineen mukana, koska monille muille esineille hän on merkinnyt tiedot valmistus- ja käyttöpaikasta sekä ajasta.
Luettelossa ei myöskään mainita, milloin venäjänkielinen teksti on maalattu yli, mutta se on helppo päätellä. Nimittäin, vuonna 1919 Postihallitus käski ”postitoimistoja viipymättä joko uudelleen maalauttamalla taikka muuten poistamaan posti- ja postisäästöpankkinimikilvistä venäläisen kirjoituksen.” Ehkä tämä oli vuonna 1927 vielä niin tuoreessa muistissa, ettei Forsblom pitänyt tarpeellisena kirjata sitä luettelotietoihin.
Museoesineiden luettelointikäytännöt ovat Forsblomin päivistä kehittyneet. Vuonna 1927 ei käytetty asiasanoja, joita voisi verrata sosiaalisessa mediassa käytettyihin aihetunnisteisiin: ne helpottavat samoihin aihepiireihin liittyvien esineiden ja aineistojen löytämistä ja yhdistämistä.
Minä ja muut Forsblomin seuraajat olemme vuosien saatossa lisänneet tämän postitoimipaikkakilven tietoihin asiasanat kilvet ja kyltit, postitoimipaikat, postitoimistot, posti, venäjän kieli, suomen kieli, ruotsin kieli, itsenäistyminen (valtiot), kielipolitiikka sekä autonomian aika.
Valter W. Forsblom työpöytänsä ääressä.
Forsblom kirjasi kokoelmatiedot paperiseen kortistoon, mutta minä vien ne digitaalisiin tietokantoihin. Postimuseossa käytämme MuseumPlus-järjestelmää. Sen avulla esineiden ja tietojen haku yli kymmenen tuhannen esineen kokoelmastamme toimii sujuvasti.
Sähköinen kokoelmanhallinta mahdollistaa myös kokoelmatietojen julkaisemisen esimerkiksi Finna.fi -palvelussa. Kaikkia esineitämme sieltä ei vielä löydy, mutta toivottavasti jonain päivänä. Nykyisten järjestelmien ansiosta työni on monin tavoin helpompaa kuin edeltäjilläni, mutta myös vaatimustaso on kasvanut uusien mahdollisuuksien myötä.
Toivottavasti minä osaan luetteloida kokoelmiimme tulevat uudet esineet yhtä hyvin kuin Valter Forsblom aikanaan, jotta kirjaamani tiedot ovat seuraajilleni käyttökelpoisia 99 vuoden päästä. Huh, tässähän tulee paineita!
Mitä muistoja sinulla on Postimuseosta? Voit kommentoida tähän blogiin.
Teemakierros: Postimuseo 100 vuotta
Tule tutustumaan tuottaja, museopedagogi Emilia Laulaisen kanssa Postimuseon historiaan Postia ja bittejä -näyttelyyn keskiviikkona 2.9. kello 13. Museokeskus Vapriikin ensimmäinen kerros.
Vastaa