Constance Ullner – postineiti ja eläinsuojelija

Eläinten viikko on vuosittain 4.–10.10. vietettävä teemaviikko, jonka ensimmäinen päivä on kansainvälinen eläinten päivä. Kukapa arvaisikaan, että suomalaisen eläintensuojelun ja teemapäivän syntymiseen on vahvasti myötävaikuttanut muuan Kaivopuiston postikonttorissa työskennellyt postineiti!

Postin historia on täynnä kiinnostavia henkilöitä. Heistä yksi, Constance Ullner (1858–1926), oli opettaja, eläinsuojelija ja kirjailija, mutta myös pitkän päivätyön postilaitoksen palveluksessa tehnyt postivirkailija, joka käytti suurimman osan vapaa-ajastaan eläinsuojelutyöhön.

Postivirkailija Constance Ullner. Kuva julkaistu Postitorvi-lehdessä nro 3, 1924.

Tie postilaitoksen palvelukseen

Constance Ullner aloitti uransa opettajana, mutta siirtyi jo nuorena postilaitoksen palvelukseen. 1800-luvun loppupuolella postilaitos kasvoi nopeasti ja uutta virkakuntaa tarvittiin paljon. Posti muodosti 1800–1900-lukujen vaihteessa viestinnän hermoverkoston, joka yhdisti syrjäkylät ja kaupungit, kuljetti kirjeet, sanomalehdet ja paketit. Lennätin ja puhelin tekivät jo tuloaan, mutta kirjeillä ja sanomalehdillä oli tärkeä rooli viestien, uutisten ja uusien aatteiden välittäjänä. Kasvava postilaitos tarvitsi paljon uutta virkahenkilöstöä.

Virat postilaitoksessa olivat avautuneet naisille 1860-luvulla, ensimmäisenä Suomessa. Constance Ullner sai viran vuonna 1888 perustetun uuden Kaivopuiston postikonttorin palveluksessa. Ruotsinkielisessä yläluokkaisessa perheessä kasvanut ja opettajan koulutuksen saanut Ullner oli kielitaitoinen, täsmällinen, tarkka ja järjestelmällinen – ominaisuuksia, joita postilaitoksessa arvostettiin.

Kaivopuiston postikonttori sijaitsi Helsingin kaupungin laidalla

Kaivopuiston postikonttori sijaitsi Kaivopuiston huvila-alueen laidalla, lähellä rantaa, ajan Helsingissä sivussa keskustasta. Erityisesti kesäisin postikonttorin asiakkaita olivat Ullanlinnan kylpylävieraat, joiden viestintätarpeita postikonttori palveli. Asiakaskunta oli autonomian aikana varsin kansainvälistä; kylpylävieraita saapui esimerkiksi Baltiasta ja Venäjältä hoidattamaan terveyttään.

Ullanlinnan kylpylaitoksen aluetta Kaivopuistossa 1890-luvulla. Valokuva: Carl Eugen Hoffers, Helsingin kaupunginmuseo.

Kaivopuiston postitoimisto sijaitsi pienessä puutalossa Ulrikankatu 1:ssä, vastapäätä katolista kirkkoa. Kuva julkaistu Postitorvi-lehdessä nro 3, 1924.

Eläinsuojeluaate viriää 1800-luvun lopulla

Eläinsuojeluaate ja eläinkokeita vastustavat ajatukset virisivät Euroopassa 1800-luvun lopulla muun muassa naisasia- ja työväenliikkeen sisällä. Suomessa seurattiin kansainvälistä esimerkkiä nopeasti.

Kirjailija, toimittaja Zacharias Topelius (1818–1898) etunenässä oli perustamassa pikkulintujen suojelemiseksi Kevätyhdistystä (Maj Föreningen) vuonna 1874. Yhdistys tunnetaan nykyään Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESYnä.

Constance Ullner oli alusta lähtien yhdistyksen keskeisiä henkilöitä. Hän toimi 1900-luvun alussa yhdistyksen varapuheenjohtajana ja myöhemmin puheenjohtajana kuolemaansa asti. Ullner oli aktiivinen myös muissa eläinsuojeluyhdistyksissä, toimitti lehtiä ja kirjoitti artikkeleita ja oppimateriaaleja. Hyvän kielitaitonsa turvin hän osallistui myös kansainvälisiin kongresseihin.

Kansainvälinen eläintenpäivän vietto rantautuu Suomeen

Helsingin eläinsuojeluyhdistys järjesti ensimmäisen koko Suomen kattavan eläinsuojelukokouksen Helsingissä vuonna 1899. Seuraavana vuonna yhdistyksessä puheenjohtajana toiminut Constance Ullner edusti yhdistystä 13. Kansainvälisessä eläinsuojelukongressissa Pariisissa. Tuliaisina Pariisin kongressista Ullner toi Suomeen ajatuksen eläinten päivän viettämisestä. Ensimmäisen kerran eläinten päivää vietettiin Suomessa vuonna 1909.

Suomen eläinsuojeluyhdistys ry:n julkaisema kirjeensulkijamerkki. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Nainen aikaansa edellä

Constance Ullnerin elämä ja ura kertoo siitä, miten nainen saattoi omalla työllään haastaa aikakauden naisille asetettuja monenlaisia rajoituksia. Hänen kaltaisensa naiset olivat tienraivaajia: he osoittivat, että myös naiset kykenivät vastuullisiin, julkisiin virkoihin ja toisaalta vaikuttamaan myös yhteiskunnallisesti, mikä ei ollut vielä itsestään selvää 1800–1900-lukujen vaihteessa.

Lähteet:

Postitorvi nro 3, 1924.

SKS, Kansallisbiografia.fi

Tiia Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa. Animalian puoli vuosisataa. LIKE,  2011.