Ensimmäiset postireitit Suomen alueella avattiin 1638, jolloin kirjeitä kuljettivat tehtävään erityisesti valitut postitalonpojat. Ammattikuntana postinkuljettajia ei vielä ollut. Varhaisten viestinviejien työ olivat vaativaa ja kuluttavaa: saapunut posti oli toimitettava eteenpäin välittömästi, vuorokauden- tai vuodenajasta riippumatta. Virheistä tai viivästyksistä saattoi saada raskaan, jopa fyysisen rangaistuksen. Kaupungeissa sijaitsevia postikonttoreita hallinnoivat postimestarit, joiden asema oli postitalonpoikia turvatumpi. Postimestarit olivat yleensä taustoiltaan porvareita tai aatelisia.
Suomalaisen postilaitoksen henkilökunta jakautui pitkään suorittavaa työtä tekeviin työntekijöihin ja hallinnollisia tehtäviä suorittaviin virkamiehiin. Ammattiryhmien väliset työtehtävät ja työn kuormittavuus erosivat toisistaan suuresti. Postilaisen asemaa määritteli ennen kaikkea koulutus, jota virkoihin vaadittiin. Virkamiestehtäviin ei myöskään ollut pääsyä ilman kielitaitoa. Suorittavaa työtä tekevän henkilöstön työoloja kurjistivat vaatimaton palkka ja heikko työturvallisuus.
Postilaisten työolosuhteet alkoivat kehittyä 1800-luvun lopulla ja ensimmäiset ammattiliitot perustettiin ennen vuosisadan vaihdetta. Ensimmäisenä järjestäytyivät virkamiehet, jotka perustivat Suomen Postiyhdistyksen, vuonna 1894. Yhdistys muuttui Postivirkamiesliitoksi 1949 ja Postin toimihenkilöliitoksi 1998. Työntekijät seurasivat perässä ja perustivat Postiljooniyhdistyksen 1906. Yhdistys muuttui Suomen Postimiesliitoksi 1930 ja Postiliitoksi 1963.
Ammattiliittojen tehtävänä on ajaa jäsentensä oikeuksia sekä kohentaa työskentelyolosuhteita ja tarjota koulutusta työssä kehittymiseen. Liitoilla oli merkittävä rooli mm. työehdoista sopimisessa sekä postilaisten ammatti-identiteetin lujittamisessa.
Postilaisten työolosuhteisiin tuli monia parannuksia erityisesti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Työolosuhteet kohenivat ja työehtosopimuksiin, työturvallisuuteen ja postilaisten hyvinvointiin alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Järjestäytyminen ja mahdollisuus käydä työtaisteluita, olivat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttivat työolojen kohentumiseen.
Muutokset organisaatiotasolla tasa-arvoistivat työsuhteiden muotoja. Vuonna 1990 posti- ja telelaitoksesta tuli valtion omistama liikelaitos. Posti-Tele yhtiöitettiin ja virkamiehistä tuli työsuhteisia toimihenkilöitä ja palkansaajia vuonna 1994.
2000-luvun alussa solmittiin ensimmäinen kaikkia postilaisia koskeva, yleissitova työehtosopimus. Tämä enteili muutosta, jonka seurauksena silloinen Postiliitto ja Postin toimihenkilöliitto yhdistyivät Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:ksi vuonna 2005.
Postissa työskentelevät henkilöt kuuluvat nykyisin useiden eri työehtosopimusten piiriin. Näitä ovat mm. Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus, Kaupan työehtosopimus, Medialiiton ja Teollisuusliiton välinen jakelua koskeva työehtosopimus sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton Kuorma-autoalan työehtosopimus.
Postissa työskentelee nykyisin myös lukuisia vuokratyöyritysten kautta palkattuja työntekijöitä. Vuokratyössä työnantaja tekee sopimuksen vuokrayrityksen kanssa työntekijöiden vuokraamisesta. Vuokratyötä koskee sama työlainsäädäntö kuin muitakin työsuhteita.