Tietopaketti – Postitorvi
Postitorvi on kaikkien tuntema tunnus. Tiedätkö miksi? Lue ja tutustu postitorven historiaan!
Postirengit saivat käyttöönsä postivaakunamerkin, jolla osoitettiin postinkantajan virallinen asema. Messinkiseen virkamerkkiin oli kuvattu kolme kruunua ja postitorvi. Postitorvi symboloi postin saapumista. Myöhemmin torvesta tuli osa postin tunnusta. Kuvassa torvi 1870-luvulta,
Postitorvi oli postitalonpojan työväline
Säännöllinen postitoiminta alkoi Suomessa 1638. Posti kulki etappimatkoina postitalosta toiseen. Postirenki töräytti torveen saapumisensa merkiksi jo matkan päästä talosta. Näin seuraavan talon renki tiesi valmistautua omaan etappiinsa ja postin nopeaan vaihtoon.
Vuonna 1494 Itävallassa perustettiin kruununmaiden posti, jonka hallinta annettiin periytyvästi Thurn und Taxis -suvulle. Suku otti torven käyttöönsä postin saapumisen merkiksi ja vaati yksinoikeutta torven käyttöön. Tarkoituksena oli korostaa suvun omaa virallista asemaa suhteessa muihin ammatinharjoittajiin. Lopulta torvien käyttö liiketoiminnan hyödyntämisessä kiellettiin muilta sakon uhalla. Kuvassa Thurn und Taxis -suvun vaakuna. Kuva: Wikimedia Commons.
Postitorvella on pitkä historia
Ennen postinkantajia torvea olivat käyttäneet ratsastavat sanansaattajat ja muut ammattiryhmät. Keski-Euroopassa torvia käyttivät muun muassa paimenet ja metsästäjät sekä leipurit ja teurastajakisällit, jotka töräyttivät torveen ilmoittaakseen uunituoreista leivonnaisista tai saapumisestaan paikkakunnalle teurastamaan karjaa.
Postitorven käyttäjälle tuli antaa vapaa kulku tiellä. Sanonta ”Pois pois postin tieltä, posti se kulkee keskellä tietä” onkin lähtöisin näiltä ajoilta. Kuva: Postitie Hämeessä. Werner Holmbergin maalaus. Kansallisgalleria, Wikimedia Commons.
Postitorvi avasi monia ovia
Ruotsin kuningaskunnassa postitorven käyttö oikeutti vapautukseen tietulleista ja joen ylittämiseen liittyvistä maksuista. Torven törähdys oli merkkinä kaupunkien porttien avaamiselle öisin. Postinkantaja saattoi käyttää Postitorvea myös eksyttyään tieltä tai polulta. Postitorven puhallus sai lähikylän koirat haukkumaan, jolloin postinkantaja pystyi paikallistamaan itsensä.
Joachim Caloanderin vuonna 1698 ilmestyneessä akateemisessa tutkielmassa De Tabellario kerrotaan postitorven olleen ”olalta riippuva vaskinen käyrätorvi, jonka keskellä on lenkintapainen mutka”.
Pula postitorvista
Ruotsin ensimmäisessä postiasetuksessa postinkuljettajan varusteisiin määrättiin kuuluvaksi postitorvi. Postitorvi ja virkamerkki piti saada kruunulta, mutta määräyksiä noudatettiin huonosti. Niinpä monet postitalonpojat ympäri Suomea joutuivat anomaan torvia ja merkkejä, kun muut kulkijat eivät antaneet tarpeellista kunnioitusta ilman niitä.
1700-luvun rintalaatassa torvi on edelleen mukana. Uusi merkki kuvasi messinkistä postitorvea soittavaa ratsastavaa postinkuljettajaa. Sen yläpuolelle on sijoitettu kruunu.
Torvet kehittyvät
Kun torvet kehittyivät, niillä pystyi soittamaan myös erilaisia signaaleja. Kuningas Kaarle XII määräsi helmikuussa 1718 postille kuusi erilaista signaalia. Signaaleihin julkaistiin myös painetut nuotit. Tapa jolla torvea soitettiin riippui siitä, millaista postia postinkantaja kuljetti.
Autonomian ajan Suomessa postinkantajista alkoi kehittyä oma ammattikuntansa. Postiljoonin toimeen alettiin palkata ihmisiä, jotka saivat myös univormun omaa asemaansa osoittamaan. Postivaakunan merkitystä univormun osana korosti se, että vuonna 1824 posteljoonien vaakunamerkit tulivat kullatuiksi. Kuvassa Postin univormuja vuosilta 1856-1885.
Postitorvesta tulee Suomen postihallinnon tunnus
Kun Suomi sai autonomian vuonna 1809, se sai samalla oman postihallinnon. Uusissa virkamerkeissä kruunu ja postitorvea soittava ratsastaja korvattiin Venäjän kaksipäisellä kotkalla. Postitorvi oli edelleen mukana tunnuksessa.
Suurimpien kaupunkien kyltit olivat kolmikielisiä, joissa tekstit olivat ruotsiksi, suomeksi ja venäjäksi. Postitorven kuva viestitti postikonttorin olemassaolosta lukutaidottomalle kansalle. Yksi vanhimmista säilyneistä kylteistä on Helsingin postikonttorin kilpi, jonka arvioidaan olevan vuodelta 1828.
Postitorvi mainoskilvissä
1800-luvun lopulla postitorvea ei enää tarvittu, kun uudet kuljetusvälineet, junat ja höyrylaivat, vähenisivät merkinannon tarvetta. Postinkannon ammatillistuessa torvelle ei ollut enää käyttöä. Postitorvi päätyi postikonttoreiden mainoskilpiin. Kyltit kiinnitettiin postikonttoreiden ulkoseiniin ja ne olivat yleensä tummapohjaisia: sinisen eri sävyistä ruskeaan. Yhtenäistä ilmettä ei ollut, sillä kylttejä taiteili monenlainen joukko käsityöläisiä.
Nykyisin postilähetyksen saapumisesta ilmoittaa torven sijasta puhelin. Lähetysseuranta mahdollistaa lähetysten seuraamisen reaaliajassa ja sähköinen saapumisilmoitus kertoo, milloin lähetys on toimitettu perille. Postinkantaja ilmoittaa edelleen tulostaan, mutta äänimerkkinä on torven sijasta matkapuhelimen piippaus.
Postitorvi oli osa Postin brändiä vuoteen 2002
Aikojen saatossa postitorvesta on kehkeytynyt oleellinen osa Postin julkikuvaa. Mielleyhtymä Postin ja torven välillä oli niin vahva, että torvi pysyi Postin tunnuksessa vuoteen 2002 saakka. Todellisuudessa torviin ei ollut töräytelty yli sataan vuoteen.