Siirry suoraan sisältöön Siirry etusivulle

Postin talot ja tilat

Verkkonäyttely on ollut osa aiempaa, pohjoismaisten postimuseoiden yhteistä verkkonäyttelyä rakennuksista, joissa postit ovat toimineet.

Suomi 1636-1699

1600-luvun alkuvuosikymmenille tultaessa Ruotsin valtakunta oli laajentunut Itämeren ympärillä. Hallinnollisista syistä johtuen tarvittiin säännöllistä postinkuljetusta hoitamaan yhteyksiä keskushallinnon ja eri alueilla asioita hoitavien virkamiesten välillä.

Suomen ensimmäinen postitaksa vahvistettiin 6.9.1638. Postireitti kulki Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Suomen etelärannikkoa pitkin ja päätyi Suomenlahden eteläpuolelle Narvaan. Seuraavalla vuosikymmenellä järjestettiin Pohjanlahden rannikkoa seuraava postireitti, joka toimi myös Tukholma – Turku -reitin varatienä kelirikkoaikana ja talvella. Postikonttorit perustettiin reitin varrella sijaitseviin kaupunkeihin. Ainoat sisämaan postikonttorit olivat Hämeenlinnassa, Kajaanissa ja Savonlinnassa. Postinkuljetuksen hoitivat postitalonpojat.

Suomen reiteillä säännöllinen posti kulki kerran viikossa. Kirjeet piti viedä postikonttoriin, missä postimaksu määriteltiin kirjeen painon ja kuljetettavan matkan mukaan. Valtakunnanpostia täydentämään muodostui toinen järjestelmä, kihlakunnanposti. Sitä tarvittiin varsinkin sisämaassa, missä postikonttoreita ei ollut.

Suomen ensimmäiset postikonttorit

Postin järjestäminen Suomeen perustui Ruotsissa vuonna 1636 annettuun postijärjestykseen, jonka mukaan postikonttoreita oli perustettava jokaiseen postilinjan varrella olevaan kaupunkiin ja joku porvareista oli määrättävä postimestariksi. Tukholmasta Narvaan ulottuvan postireitin varrelle perustettiin postikonttorit Turkuun, Helsinkiin, Porvooseen, Viipuriin ja Käkisalmeen vuonna 1638. Postikonttorit sijaitsivat postimestareiden taloissa.

Ensimmäinen postireitti kulki ns. kuninkaantietä pitkin. Osa vuoden 1698 postikartasta. Alkup. Kööpenhaminan postimuseossa.

Pohjanlahden rannikon postikonttorit

Ahvenanmeren ylittävä postireitti oli kelirikkoaikana erittäin vaarallinen, usein jopa mahdoton kuljettava. 1640-luvulla järjestettiin Ruotsista Suomeen Pohjanlahden rannikkoa myötäilevä Pohjanlahden kiertävä postireitti, jota pitkin voitiin kulkea myös kelirikkoaikana. Vuoden 1645 postitaksassa mainitaan Tornion, Oulun, Kokkolan, Uusikaarlepyyn, Vaasan, Porin ja Rauman postikonttorit.

Pohjoinen postireitti vuoden 1698 postikartassa. Alkup. Kööpenhaminan postimuseossa.

Sisämaan postikonttorit

Läänin pääkaupunkiin Hämeenlinnaan ulotettiin postireitti heti vuonna 1638. Postikonttorin perustamisesta ei ole varmaa tietoa, mutta sinne Helsingistä ja Porvoosta lähteville kirjeille määriteltiin taksat jo vuoden 1638 postitaksassa. Hämeenlinnan ohella sisämaahan perustettiin postikonttorit Savonlinnaan ja Kajaaniin. Savonlinna mainitaan ensimmäisen kerran 1668 postitaksassa, mutta se lienee perustettu 1644. Kajaani sai postikonttorin viimeistään 1653.

Hämeenlinna. Laveeraus Dahlbergin teokseen Suecia antiqua et hodierna. Kuva: Museovirasto. Alkup. Kungliga Biblioteket, Tukholma.

Postimestarien asema ja tehtävät

1600-luvun Suomessa postikonttorit sijaitsivat postimestareiden yksityisasunnoissa. Asuminen keskeisellä paikalla oli sitä paitsi etu postimestaria valittaessa. Vuoden 1686 ohjesäännön mukaan postimestarien tuli ”aina kello kahdeksasta kello seitsemään illalla, varsinkin päivinä, jolloin posti lähtee ja saapuu” olla yleisön tavattavissa vastaanottamassa ja jakamassa kirjeitä.

Määräys aukioloajoista postikonttoreille vuodelta 1700.

Postisuvut

Oli tavallista, että kuoleman kautta tai muuten vapautunut postimestarin virka säilyi suvussa, mm. Helsingissä postimestareina toimi neljä Jabelia, isä, kaksi poikaa ja pojanpoika ja Kajaanissa kolme Ullwijkia. Suomen suurimman kaupungin Turun postia puolestaan johtivat Caloanderit, kun ensimmäinen postimestari oli Lyttke Caloander (1638-1647), toinen Barthold Caloander (1647-1690) ja kolmas korkeasti oppinut Joakim B. Caloander (1691-1695).

Joakim B. Caloanderin väitöskirjan kansi. Kuva: Postimuseo. Alkup. Helsingin yliopiston kirjasto.

Ahvenanmaan posti

Ruotsin ja Suomen välissä sijaitsevalla Ahvenanmaalla on ollut tärkeä asema postiyhteyden ylläpidossa. Ahvenanmaan länsilaidalla Eckerössä ei ollut varsinaista postikonttoria, vaan postin otti vastaan krouvari. Ahvenanmaan mantereella posti kulki viestiketjun tavoin talonpojalta toiselle. Gölbyn ja Finbyn välissä oli Kastelholman postiasema, joka mainitaan vuoden 1668 Tukholman postitaksassa.

Ahvenanmaan postitie vuoden 1698 kartassa. Alkup. Kööpenhaminan postimuseossa.

Posti Suomessa 1700-luvulla

1700-luvun alkupuolella postikonttorit sijaitsivat edelleen kaupungeissa postimestarien asunnoissa, poikkeuksena Ahvenanmaalla Eckerön ja Kastelholman konttorit. Vuosisadan jälkipuoliskolla ryhdyttiin postikassasta kuitenkin myöntämään varoja postikonttorien rakentamiseen. Varsinkin maaseudun uudet – vaikkakin harvalukuiset – postikonttorit jouduttiin rahoittamaan kruunun varoista.

1700-luvulla postinkuljetus Ruotsin ja Suomen välillä katkesi kahdesti Ruotsin ja Venäjän välisten selkkausten johdosta, joiden seurauksena venäläiset miehittivät osia Suomesta. Miehitysjaksot, jotka päättyivät Uudenkaupungin ja Turun rauhoihin 1721 ja 1743, tunnetaan Suomessa Isona vihana ja Pikkuvihana. Rauhanteoissa valtakunta menetti suuria osia alueestaan.

Sotatoimien aikana suurin osa postimestareista oli paennut Ruotsin puolelle. Postin toiminnan järjestäminen oli aloitettava alusta. Kruunu jakoi tarpeen mukaan rahallisia avustuksia ja hevosia postitaloille.

Vasta vuosisadan puolivälin tienoissa alettiin sisämaahan perustaa säännöllisiä postilinjoja. Perustamisen tärkeimmät vaikuttimet olivat edelleen lähinnä hallinnollisia ja sotilaallisia.

Posti Ahvenanmaalla

Ison vihan jälkeen olosuhteet Ahvenanmaalla olivat kurjat. Mantereen läpi vievä maantie oli kulkukelvoton, eikä harvoilla jäljelle jääneillä talonpojilla ollut voimavaroja postinkuljetuksen hoitamiseen. Kruunu asutti laivamiehiä postireitin varrelle ja myönsi avustuksia talonpojille. 1700-luvulla Ahvenanmaalle rakennettiin postikonttorit Eckeröhön ja Kastelholmaan.

Eckerön Ängstorp valmistui 1778

Rajapostikonttorit idässä

Venäjän uuden pääkaupungin Pietarin läheinen sijainti vaikutti siihen, että venäläistä ulkomaanpostia kulki muutamaan otteeseen hyvinkin runsaasti Suomen kautta. Tästä syystä rajapostikonttorin merkitys oli huomattava. Postimestarille myönnettiin postikomissaarin arvo ja tavallista parempi palkka. Hänen tehtäviinsä kuului myös passintarkastus. Ensimmäinen rajapostikonttori rakennettiin Taskulaan vuonna 1724. Pikkuvihan jälkeen raja siirtyi jälleen 1743 länteen päin ja uusi rajapostikonttori perustettiin Ahvenkoskelle.

Postikomissaari N. G. Duncan. J.J. Strengin öljymaalaus. Kuva: Museovirasto

Kruunu rakentaa kaupunkeihin

1700-luvun jälkipuoliskolla kruunu rakensi Suomessa kahden vastaperustetun kaupungin postikonttorit – Degerbyn 1750 (vuodesta 1752 Loviisa) sekä Kuopion 1776. Yli-intendentinvirasto laati piirustukset sekä kustannusarvion, ja ylipostitirehtöörin sekä hallituksen hyväksyttyä ne ao. läänin maaherra järjesti huutokaupan, jossa rakennustyöt tarjottiin urakalla tehtäviksi.

Kuopion asemakaava. Kuva: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Heinola

Kyminkartanon maaherranistuimen muutettua Loviisasta Heinolaan perustettiin sinne myös postikonttori. Sopivien tilojen puutteessa kruunun piti rakentaa sitä varten talo. Rakennus käsitti vain kamarin rakennuksen kummassakin päässä sekä keittiön ja eteisen keskellä.

Piirustukset Heinolan postikonttorin siipirakennuksiin.

Vinkkilä

Vehmaan Vinkkilään perustettiin postikonttori 1753. Paikka sijaitsi Pohjanmaan ja eteläisen postilinjan vanhassa yhtymäkohdassa. Konttorin perustaminen nopeutti Pohjanmaan postin kulkua selvästi, koska postia ei enää tarvinnut kuljettaa Turun postikonttoriin asti ja sieltä takaisin Vinkkilään. Postimestari irtisanottiin perustamisen jälkeen asunnostaan, minkä vuoksi kruunu rakensi konttoria varten talon.

Vinkkilän postikonttorin piirustukset. Ruotsin valtakunnanarkisto.

Postikonttoreita uusille linjoille

1700-luvun jälkipuolella perustettiin uusia postilinjoja mm. parantamaan itäisen Suomen postinkuljetusta. Liperi sai postikonttorin 1765 Mikkelistä tulevan postilinjan päätteeksi. Lisäksi perustettiin vakinainen postilinja Oulun ja Kuopion – uusien läänin pääkaupunkien – välille. Savon ja Pohjanmaan rannikon välinen uusi postilinja perustettiin 1777. Tätä reittiä palvelemaan sijoitettiin Laukaaseen postikonttori.

Laukaan postikonttori sijaitsi Muhluniemen sotilasvirkatalossa.

Posti Suomessa 1800-luvulla

Venäjä irrotti Suomen Ruotsista vuosien 1808-09 sodalla, ja Vanha Suomi liitettiin muuhun Suomeen vuonna 1812. Suomi sai autonomisen suuriruhtinaskunnan aseman. Suomeen järjestettiin oma keskushallinto, mikä merkitsi postitoimen järjestämistä syyskuussa 1811 perustetun keskusviraston – postijohtokunnan, myöhemmin postihallituksen alaisuuteen. Postinkuljetus säilyi suurin piirtein samanlaisena kuin Ruotsin aikana.

Postimäärien ja postivuorojen lisääntyessä hidas ja epäkohdille altis postitalonpoikajärjestelmä ei vastannut ajan tarpeita. Vuoden 1846 alusta siirryttiinkin kestikievarikyytejä käyttävään postiljoonijärjestelmään ja vuodesta 1882 lähtien urakkajärjestelmään.

Postimaksujen kantotapa mullistui, kun vuonna 1845 Suomi otti yhtenä ensimmäisistä maista käyttöön arvoleimaiset kuoret. Yhtenäistaksaan siirryttiin vuonna 1875. Postinkuljetus aloitettiin höyrylaivoilla 1836 ja junilla 1862.

Postilaitoksen itsenäisen kehityksen katkaisi vuoden 1890 postimanifesti, jolla Suomen postilaitos määrättiin Venäjän sisäministeriön ja posti- ja lennätinylihallituksen alaisuuteen.

Autonomian ajan alun postikonttorit

Suomi liitettiin 17.9.1809 solmitulla rauhansopimuksella Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana. Ruotsin vallan aikaisia postikonttoreita oli 33, mutta Ahvenkoski ja Viapori lakkautettiin. Vanhan Suomen palauttaminen muun Suomen yhteyteen toi 7 postitoimipaikkaa, eli postikonttoreita oli 38.

Suomen postilinjat 1721-1809 Pietiäisen 1988 mukaan

Venäjän portti länteen

C. L. Engelin suunnittelema Eckerön posti ja tullitalo Ahvenanmaalla valmistui vuonna 1828. Keisarikunta tarvitsi lännestä saapuville matkustajille arvoisensa portin, sillä vastarannalla Grisslehamnissa oli jo komea kivinen postitalo.

C. L. Engelin suunnittelema Eckerön posti- ja tullitalo.

Vain kolme konttoria

Vuonna 1815 valtion omistamia postirakennuksia oli yhdeksän, mutta lakkauttamisien ja korkeiden korjauskustannusten vuoksi 1840-luvun alussa oli jäljellä enää 3 omaa rakennusta: Eckerö, Viipuri ja Helsinki. Helsingin postikonttori sijaitsi Senaatintalossa.

C.R. Westling: Senaatintalo (akvarelli 1827). Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Helsingin uusi postipalatsi

Postihallitus ja Helsingin postikonttori sijaitsivat senaatintalossa tarkoitukseen huonosti soveltuvissa tiloissa. Helsingin postiliikenteen nopea kasvu pakotti etsimään uutta ratkaisua. Nikolainkirkon ja Senaatintorin rakennustöitä johtanut komitea ehdotti vuonna 1845 pystytettäväksi Nikolainkadun sivustalle rakennuksen postivirastolle. Rakennustyöt aloitettiin 1853 ja 1857 postitalo valmistui. Suunnittelijana toimi Ernst Bernhard Lohrman.

Ernst Bernhard Lohrmanin suunnittelema postitalovuodelta 1857.

Postipalatsi laajenee

Vuonna 1857 valmistuneet tilat olivat riittämättömät. 1870 Helsingin postikonttorissa tehtiin perusteellisia korjauksia ja jo tätä ennen oli postirakennuksen pihan suuntaan rakennettu sivurakennus. Päärakennukseen valmistui kolmas kerros 1885 ja rakennusta pidennettiin senaatintorin suuntaan 1892.

Postipalatsi vuonna 1892.

Postitoimistojen perustaminen 1860

Maaseudun postiolojen parantamiseksi syntyivät postitoimistot, jotka erosivat postikonttoreista toimivaltuuksiltaan siinä, ettei niistä voinut lähettää pikalähettiposteja, koska niissä ei ollut lainkaan postiljooneja. Ensimmäinen postitoimisto avattiin 1.7.1860 Mustialan maanviljelysopistoon. Postitoimistot avasivat myös naisille työmahdollisuuden.

Mustialan postitoimisto n. vuonna 1900.

Postit rautatieasemille

Rautateitä rakennettaessa tärkeimmille asemille perustettiin myös postitoimistoja. Muille radan varren asemille asetettiin kirjelaatikko. Jos valtio halusi rautatieasemalle postitoimiston perustaa, huoneisto tuli luovuttaa korvauksetta, ja asemapäällikkö velvoitettiin palkkiota vastaan hoitamaan postitehtävät. Ensimmäinen rautatieläistoimisto oli 16.8.1866 avattu Keravan postitoimisto. Kuvan rautatieasema valmistui 1878 Keravalle.

Keravan asema vuodelta 1878. Kuva: Keravan museo.

Ensimmäiset postiasemat 1881

Vuoden 1881 asetuksen jälkeen maaseudulle voitiin perustaa postiasemia, jotka määrättiin postikonttorien tai postitoimistojen alaisuuteen. Niitä hoiti sivutoimisesti joku paikkakunnalla asuva henkilö. Ensimmäisenä aloitti toimintansa Helsingin Asemakartanon postiasema 1.7.1881.

Strömforsin postiasema muutti tähän taloon v. 1903.

Postisäästöpankki 1886

Suomeen perustettiin postisäästöpankki vuonna 1886 ja se aloitti toimintansa vuoden 1887 alusta. Postisäästöpankin konttoreina toimivat kaikki postikonttorit ja postitoimistot. Postilaitoksen vuodesta 1881 hoitama postiosoitusliikenne oli ikään kuin postisäästötoiminnan esivaihe ja toisaalta maaseudun paikkakunnista suurin osa oli ilman pankkipalveluja.

Ensimmäiset postipysäkit 1891

Ensimmäiset postipysäkit aloittivat toimintansa 1.2.1891 Lokalahden, Merimaskun ja Petolahden kappeleissa sekä Miehikkälässä. Postipysäkit oli ensi sijassa tarkoitettu palvelemaan kirjeenkeräystä ja postimerkkien myyntiä. Taustalla oli maalaiskirjeenkannon alku 1.7.1890, koska maalaiskirjeenkantaja ei voinut paljon poiketa reitiltään.

Kuorevaaran postipysäkki 1930-luvulla.

Posti Suomessa 1900-luvun alkupuolella

Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen 1914 aiheutti laman ja katkaisi ulkomaanyhteydet. Bolshevikkivallankaappauksen jälkeen Venäjällä Suomi julistautui itsenäiseksi joulukuussa 1917. Postin tunnukset kansallistettiin ja lainsäädäntöä uusittiin, mutta käytännössä toiminta pysyi lähes entisenlaisena. Suomi liittyi Maailmanpostiliittoon 1918 ja Pohjoismaiseen postiliittoon 1922.

1910-luvulla ryhdyttiin käyttämään autoja kirjelaatikoiden tyhjentämisessä ja postin jakelussa, ja postilinja-autoliikenne alkoi v. 1921. Lentopostin kuljetus alkoi 1923. Posti- ja lennätinlaitokset yhdistettiin v. 1927.

Itsenäistymisen jälkeen lähetysten määrä kolminkertaistui muutamassa vuosikymmenessä. Samaan aikaan toimipaikkojen määrä kasvoi tasaisesti ja palvelujen saatavuus koko maassa parani. Toisen maailmansodan aikana kirjeiden lähettäminen lisääntyi huomattavasti epävarmoista oloista sekä ihmisten liikkumisesta – evakkomatkat ja rintamakomennukset – johtuen.

Vuosisadan alun klassiset rakennukset

Turussa otettiin käyttöön vuoden 1900 alussa Sebastian Gripenbergin suunnittelema klassishenkinen postitalo. Vuonna 1903 valmistui Jac. Ahrenbergin piirtämä Helsingin postipalatsin yksikerroksinen laajennus, jonka fasaadi oli lähes puhdasta empireä. Sen läheinen esikuva oli C. L. Engelin korttelin eteläsivulle lähes sata vuotta aiemmin suunnittelema Helsingin päävartio. Ahrenbergin käsialaa oli myös Viipurin v. 1914 valmistunut postitalo.

Turun postitalo oli käytössä vuoteen 1962 asti.

1920-luvun tyyppitalo

Itsenäistymisen ja taloudellisen kehityksen myötä postiliikenne kasvoi huomattavasti Suomessa 1920-luvulla. Tämä asetti uusia vaatimuksia myös postin käyttämille tiloille. Maaseudulle rakennettiin kymmeniä postitaloja – kaksi- tai yksikerroksisia – jotka pohjaratkaisultaan ovat samaa tyyppiä. Lisävaatimuksia rakennuksille asetti lennätinlaitoksen yhdistäminen postiin.

Kauhavan postitalo.

Luukuista avotiskeihin

Posteissa oli totuttu asioimaan avattavan luukun kautta. Funktionalismi toi tullessaan kuitenkin postitalojenkin yleisötiloihin uudenlaista ajattelua. Valoisuutta, avaruutta ja välittömämpää kontaktia asiakkaan ja virkailijan välillä pidettiin tärkeänä. Uudenlainen asiakastila otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Varkauden posti- ja lennätintalossa, joka valmistui 1930. Yleisötila on erotettu toimistosalista vain avotiskillä ja matalalla lasisuojalla.

Uudenkaupungin postikonttori 1920-luvulla.

Tampereen postitalo 1927

Postin koneellistettu kuljetus otettiin Suomessa ensimmäisen kerran käyttöön Tampereen uudessa postitalossa 1927. Talo edusti vielä klassisismia sekä tyyliltään että pohjaratkaisuiltaan. Työskentelytiloissa hallitsi kuitenkin uudenaikainen tekniikka. Siirto- ja hissilaitteet kuljettivat käsiteltävää postia tilasta ja kerroksesta toiseen.

Tampereen postitalo

Turun postitalo 1932

Toimintojen asettamat vaatimukset ohjasivat Turun postitalon tilojen suunnittelua. Talo poikkesi huomattavasti saman arkkitehdin viisi vuotta aiemmin suunnittelemasta Tampereen postitalosta. Pohjakaava on epäsymmetrinen ja muotokieli pelkistetty. Tilat järjestettiin toiminnan mukaan ja varustettiin uusimmalla tekniikalla. Taloon oli aluksi sijoitettuna muidenkin valtion virastojen tiloja.

Postitalon suunnitteli arkkitehti Selim Savonius.

Funktionalismin läpimurto

Funktionalismi tunkeutui vähitellen postitalojen arkkitehtuuriin 1930-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Aluksi se näkyi yleisötilassa avotiskeinä ja pelkistettynä muotokielenä. Sen jälkeen siirryttiin tilojen jäsentelyssä funktionaalisuuteen ja julkisivuissa puhtaisiin pintoihin. Ensimmäinen puhtaasti funktionalistinen postitalo valmistui Kuopioon 1937. Samana vuonna valmistuivat uudet tyyppipiirustukset maaseudun posti- ja lennätintaloja varten.

Kuopion posti- ja lennätintalo, arkkitehti Otto Flodin.

Helsinkiin uusi pääpostitalo 1938

Tilanahtauden takia tuli uuden pääpostitalon rakentaminen Helsinkiin jälleen ajankohtaiseksi 1920-luvulla. Työhön päästiin käsiksi vasta 30-luvun puolivälissä, jolloin julistettiin suunnittelukilpailu. Kaksivaiheisen kilpailun voitti kaksi nuorta arkkitehtia, Jorma Järvi ja Erik Lindroos. Tilaohjelma oli vaativa ja se ohjasi rakennuksen suunnittelua. Funktionalismin periaatteet näkyvät paitsi tiloissa myös taloon suunnitellussa sisustuksessa.

Helsingin pääpostitalo

Posteja jää rajan taakse

Sotien 1939 – 44 seurauksena postitoimipaikkojen määrä väheni huomattavasti. Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle alueita, joilla oli ollut kaikkiaan 493 toimipaikkaa. Osa niistä tuhoutui jo taistelujen yhteydessä. Sotien aikana puolustusvoimien kenttäpostilla oli oma postikonttoriverkkonsa, joka nivellettiin yhteen siviilipostin kanssa.

Äänislinnan postitalo ja postiautovarikko.

Lapin sota 1944 - 45

Välirauhansopimus liittoutuneiden kanssa syksyllä 1944 johti konfliktiin entisen liittolaisen Saksan kanssa, mistä seurauksena oli Lapin sota. Vetäytyessään saksalaiset tuhosivat asumukset, tuotantolaitokset ja liikenneyhteydet. Lähes kaikki postin toimipaikat tuhoutuivat. Sopivien tilojen puutteessa toimintaa jouduttiin monin paikoin hoitamaan väliaikaisissa parakeissa.

Toimipaikkaverkko kasvaa

Sotien jälkeen toimipaikkoja perustettiin runsaasti. Pienet kyläkeskukset ja taajamien asumalähiöt pyrittiin saamaan toimipaikkaverkon piiriin. Tarvittavat tilat pääasiassa vuokrattiin, taloudellisesta tilanteesta johtuen rakentaminen oli vähäistä.

Manskiven postiasema, Hollolan kunnan Laitilan kylä. Kuva: Postimuseo / Tehikari.

Posti Suomessa 1900-luvun jälkipuolella

Postin toimipaikkaverkko laajeni sotien jälkeen tasaisesti aina 1960-luvun lopulle asti, mutta sitten toimipaikkojen määrä kääntyi laskuun. Tämä oli yhteydessä suureen murrokseen, joka tapahtui 1960- ja 1970-luvuilla, kun maatalouden merkitys elinkeinona väheni ja maaseudulta alkoi väkeä muuttaa työnhakuun suurempiin asutuskeskuksiin.

Postinkuljetuksessa ryhdyttiin 1950-luvun lopulla siirtymään junista kuorma-autoihin ja rekkoihin. Maantiekuljetusten merkitystä lisäsi lajittelukeskusjärjestelmän käyttöönotto 1970-luvun alkupuolelta lähtien.

Postipankin vetäessä 1990-luvun alussa pois pankkipalvelujaan toimipaikoista myös toimipaikkojen määrää jouduttiin tuntuvasti supistamaan. Lopullisesti yhteistyö Postin ja Leonian (aik. Postipankki) välillä päättyy vuoden 2000 lopulla, mikä merkitsee yhä useampien postin toimipaikkojen muuttumista yksityisten yrittäjien hoitamiksi.

Vuoden 1990 alusta posti- ja telelaitos muuttui virastosta valtion liikelaitokseksi ja neljä vuotta myöhemmin Posti-Tele yhtiöitettiin. Lopullisesti Postin ja Telen tiet erosivat vuonna 1998 ja Postista tuli itsenäinen valtionyhtiö.

Helsingin olympialaiset 1952

Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin Posti- ja lennätinlaitos aloitti valmistautumisen perustamalla olympiatoimikunnan 1949 suunnittelemaan ja järjestämään monia eri tehtäviä.
Kisojen ajaksi anottiin ja saatiinkin valtioneuvostolta lupa toimipaikkojen aukioloaikojen pidentämiseen. Lisäksi päätettiin järjestää tilapäisiä toimipaikkoja. Postit olivatkin kovassa käytössä, olympiapostimerkkejä mm. myytiin kisakuukausina yli 80 miljoonalla markalla.

Helsingin pääpostitalo. Kuva: Postimuseo

Postit virastotaloihin

1950-luvun lopulta aina 1980-luvulle rakennettiin valtion virastotaloja, joihin pyrittiin sijoittamaan mahdollisimman moni valtion virasto saman katon alle. Virastotaloissa posti oli vuokralla. 1960-luvulla PLH vuokrasi vuosittain jopa sata uutta kiinteistöä. Vuosien 1957 – 67 välisenä aikana Posti sai uusia tiloja lähes 60 virastotalosta. Tyypillisiä virastotaloja olivat mm. Riihimäki ja Kouvola.

Uudenkaupungin virastotalo.

Liikkuvat postitoimistot

Postin kiinteää toimipaikkaverkkoa ovat vanhastaan täydentäneet rautateillä postivaunut ja postiljoonivaunut sekä vuodesta 1960 alkaen autopostitoimistot ja eräillä postinkuljetuslinjoilla liikennöineet autot sekä postipalveluautot. Liikkuvaan postitoimipaikkakalustoon kuului myös 1960-70-luvuilla kaksi laivapostitoimistoa. Vuonna 1950 liikkuvia toimipaikkoja oli lähes 250, vuonna 1980 enää 10.

Autopostitoimisto kierroksella Varkaudessa elokuussa 1972. Kuva: Postimuseo / Jaakko Savolainen.

1970-luvun uutta tekniikkaa

Postin suurin rakennushanke sitten 1938 valmistuneen Helsingin pääpostitalon oli vuonna 1971 valmistunut Tampereen postitalo, jonne hankittiin uusinta tekniikkaa, mm. pakettienlajittelukone, jossa on elektroninen muisti. Tampereen postitalo rakennettiin rautatieaseman viereen ja sen kokonaistilavuus oli noin 106.000 kuutiometriä. Rakennushankkeen kokonaiskustannukset olivat yli 20 miljoonaa markkaa.

Tampereen postitalo.

Yhtenäistä ilmettä haetaan

Eräs näkyvimmistä postitoimipaikkojen uudistuksista toisen maailmansodan jälkeen oli palveluiden avautuminen – palvelutiskit tulivat luukkujen tilalle. Tiskeissä alettiin 1960-luvulta lähtien yhä enenevässä määrin pyrkimään yhtenäiseen ilmeeseen. 1970- ja 1980-luvulla palvelutiskeihin alkoi ilmestyä myös väriä. Yleisesti käytettiin joko keltaisia tai vihreitä palvelutiskejä.

Tikkurilan postin tyypillinen 1970-luvun interiööri.

Lajittelukeskuksia aletaan rakentaa

Viime vuosikymmenten aikana postikonttoreita ei juurikaan ole rakennettu, vaan postin rakentamisen painopiste on ollut tuotannon tarvitsemissa rakennuskohteissa. Ensimmäinen suuri lajittelukeskushanke oli Pasilan lajittelukeskuksen rakentaminen Helsinkiin. Sen suunnittelutyöt aloitettiin syksyllä 1965. Lajittelukeskus, jossa oli uusinta tekniikkaa, aloitti osittain toimintansa vuoden 1978 lopulla ja vihittiin käyttöönsä syksyllä 1979.

Pasilan lajittelukeskus aloitti osittain toimintansa 1978. Kuva: Postimuseo/Jaakko Savolainen

Uudet postikonttorirakennukset harvinaisia

Yksi harvoista 1980-luvulla rakennetuista postikonttoreista oli Helsingissä sijaitseva Malmin postikonttori (Helsinki 70). Malmin postikonttori valmistui syksyllä 1986 palvelemaan alueensa 80.000 asukasta. Rakennushallitus valitsi Malmin postitalon vuoden rakennushankkeeksi 61 kilpailijan joukosta. Se todettiin arkkitehtonisesti korkeatasoiseksi ja toimivaksi työ- ja asiointiympäristöksi.

Malmin posti toi uusia tuulia virastorakentamiseen. Kuva: Postimuseo / Markku Mattila.

1990-luvun alun postijärjestelyt

1990-luku alkoi postien osalta kriisitunnelmissa, kun keväällä 1990 Postipankki päätti supistaa pankkipalveluita tarjoavien postien määrää. Myös Postin oli tehtävä uusia verkostojärjestelyjä. Pankkipalvelut päättyivät noin 2000 postista ja säilyivät noin tuhannessa. Osa posteista jatkoi ilman pankkipalveluita ja noin tuhannen postin palvelut päätettiin sijoittaa asiamiesten hoitamiin kiinteisiin toimipaikkoihin, kuten esimerkiksi kauppoihin.

Tiedotustilaisuudessa kerrotaan toimipaikkajärjestelyistä. Kuva: Postimuseo / Jaakko Savolainen.

1990-luvun yritysilme

Postin yhteiseen ilmeeseen on 1990-luvulla kiinnitetty paljon huomiota. Tammikuussa 1990 päivättyä liikelaitoksen yritysilmettä muutettiin ja tarkennettiin sen jälkeen kun Postista tuli osakeyhtiö. Nykyinen Postin yhteinen ilme pohjautuu vuonna 1996 laadittuihin suunnitelmiin. Yhteinen ilme näkyy kaikkialla, mm. asuissa, painotuotteissa ja toimipisteissä – niin ulkona kuin sisälläkin.

Visuaalinen ohjeisto. Kuva: Suomen Posti Oy / Tapio Mustasaari.

Postikeskukset

Postikonttorien osalta 1990-luku oli niiden ilmeen uusimista – ei uusien konttoreiden rakentamista. 1990-luvulla Postin rakennustoiminta keskittyi postikeskusten rakentamiseen. Uusimpia postikeskuksia ovat Tampere (1994), Oulu (1995), Seinäjoki(1997) ja Lappeenranta (1998). Vuosituhannen viimeisenä rakennushankkeena valmistui Voutilan logistiikkakeskus (1999).

Oulun postikeskus valmistui vuonna 1995.

Takaisin ylös