Postikortin synty ja kuvapostikortit 1871–1920
Postikortti mullisti viestinnän 1800-luvun lopulla. Se oli nopea, avoin ja puolet edullisempi kuin kirje. Aluksi avoimuus kauhistutti, koska kirjeissä viesti oli suljettu kirjekuoreen.
Postin vuonna 1871 käyttöön ottaman ehiökortin mallina oli maailman ensimmäinen postikortti Itävalta-Unkarista vuodelta 1869. Ehiökortissa postimaksu on maksettu valmiiksi. Kirjailija Sakari Topelius lähetti ehiökorttien ilmestymispäivänä 10.10.1871 kortin serkulleen Vaasaan, jossa hän kehuu uutta viestintämuotoa.
Postikortin osoite ja viesti kirjoitettiin aluksi eri puolille. 1900-luvun alussa osoitepuoli jaettiin kahtia nykyisenkaltaiseksi. Maailman postiliitto yhtenäisti postikorttien lähettämistä maiden välillä, vakiinnutti korttien koon ja hinnan sekä virallisti jaetun taustan.
Postikortit olivat aluksi kuvattomia ja nimeltään kirjeenvaihtokortteja. Kuvat tulivat kortteihin painotekniikan kehittyessä, mikä teki postikortista massatuotteen. Maisemakuvat ja mainokset aloittivat kuvien tulvan. Aluksi Suomessa käytetyt kortit tulivat esimerkiksi Saksasta ja Ruotsista.
Postikortin suosio oli huipussaan 1890-luvulta 1920-luvulle. Ihmisten maailma avartui postikorttikuvaston kautta. Ajan tekninen kehitys näkyi aiheissa, joissa esiintyi puhelimia, gramofoneja, laivoja, rautateitä, autoja, ilmalaivoja ja lentokoneita. Luku- ja erityisesti kirjoitustaidon yleistyminen ja kortin edullinen hinta teki postikortista aikansa pikaviestimen.
Lähetysmäärät Suomessa
- 1881: 140 000
- 1920: yli 10 miljoonaa
Postimaksut
- 8 penniä 1.7.1875 asti
- 10 penniä 1.10.1917 asti ensimmäisten Saarismallin merkkien tullessa myyntiin, jolloin taksa nousi 15 penniin.
- 40 penniä 1920 inflaation takia.
Painotekniikka
- 1880–90-luvuilla siirryttiin mekaanisesta painamisesta kemialliseen, kuten kohopainosta litografiaan.
- Mustavalkoiset kortit tehtiin yleensä kollotypiana (valopaino) muistuttaen valokuvaa.
- Sekatekniikatkin olivat käytössä. Rasteritekniikka sen sijaan vähemmän huonolaatuisuutensa takia.
