Erik Bruun – rakastettu taiteilija

Ensimmäiset Bruunin Postille tekemät työt olivat postikirjeiden kuva-aiheita 1980-luvun alussa. Postikirje oli ehiökirje, eli postimaksu oli valmiiksi maksettu, ja sama paperi toimi kirjepaperina ja lopuksi taiteltuna kirjekuorena. Postikirjeitä julkaistiin vuosina 1981–1999.

Vuoden 1983 postikirjeen kuva-aiheena oli sinetillä kiinnitetty linnunsulka. Pastelliväri ja lyijykynä pahville, yksityiskohdat tussilla kalvolle.

Postimerkkisuunnittelun ensiaskeleet Bruun otti 100 vuotta suomalaista setelipainatusta -vihkolla vuonna 1985. Arkki syntyi yhteistyössä muiden Setelipainon taiteilijoiden kanssa.

Seuraavat Erik Bruunin postimerkkiaiheet olivat perhosia. Auroraperhonen, Apolloperhonen ja Suruvaippa ilmestyivät vuonna 1986.

Pohjoismaisen postiliiton organisoimana yhteistyönä syntyivät matkailuaiheiset Seurasaaren ulkomuseo ja Saimaa vuonna 1991.

Viipurin linnan 700-vuotisjuhlapostimerkin suunnittelu oli erityisen tunteellista Bruunille. Postimerkin alalaidassa linnan alapuolella on teksti Suomi Finland – maatunnus, joka on aina postimerkeissä – mutta tässä sillä oli erityistä merkitystä:

Viipurin linna täytti 700 vuotta vuonna 1993. Tein ehdotuksen, jossa oli taivaalle piirretty postitie Turusta Helsingin, Porvoon, Loviisan ja Viipurin kautta Pietariin. Kysyttiin tulisiko Venäjä tällaiseen hankkeeseen, mutta sanoivat, että heillä on muita hankkeita. Viipurin linna ja sen alla Suomi – Finland. Tulkoon mainittua tässä, että Pietari täytti vasta 350 vuotta.

Lintuaiheisten postimerkkiarkkien sarja alkaa vuonna 1993 Vesilintuja-vihkolla. Kuikat, isokoskelo, tukkakoskelo ja sinisorsapari on ikuistettu sinisävyiseen järvimaisemaan.

Vesilintuvihko on suunniteltu Lopella erämaajärven rannalla, missä kuikan huuto kuuluu alkukesällä joka ilta. Enkä ole ainoa joka siitä viehättyy, koska Kuikkaparvi valittiin vuoden kauneimmaksi yleisöäänestyksellä.

Metsät ja puut ovat tärkeä osa Suomen luontoa ja Erik Bruunin työhistoriaa. Maailman metsäntutkijoiden liiton IUFRO:n 20. maailmankongressi järjestettiin Tampereella 6.–12.8.1995, ja aiheesta julkaistiin Bruunin suunnittelema neljän postimerkin vihko. Postimerkkikuvissa on yksityiskohtaisesti kuvattuja kukintoja metsiemme puista.

Kahlaajalintuja-pienoisarkki (1996) jatkoi lintuaiheisten postimerkkiarkkien sarjaa. Arkki on Erik Bruunin oma ehdotus. Kahlaaja-arkissa on käytetty offset-painon lisäksi kaiverruspainoa, mikä oli 1990-luvulla jo harvinaista. Vuonna 1997 sarja jatkui Kurkia-pienoisarkilla.

Vuoden 1997 joulupostimerkit ovat Erik Bruunin käsialaa. Bruunin ensimmäinen idealuonnos toteutui hieman muokkautuneena. Hän ehdotti aiheiksi Johanneksen kirkkoa, Turun tuomiokirkkoa, jouluista kylää ja kirkon kynttelikköä. Turun tuomiokirkko jäi pois toteutuneesta joulumerkkisarjasta.

Pöllöjä-pienoisarkille on kuvattu huuhkaja sekä helmi-, lapin- ja tunturipöllöt. Ensipäivänkuoressa on tunturipöllön lentokuva.

Tämän tunturipöllön piirsin, koska se on niin upea lintu. Jos ruoka loppuu Lapissa, se voi lentää vaikka Suomenlinnaan. Näin kävi 80-luvulla. Piirtääkseni linnun päältäpäin, sain eläinmuseosta lainaksi tunturipöllön siiven.

Pöllö on viisauden symboli, joten se sopii aika hyvin postimerkiksi eli pieneksi arvopaperiksi.

Suviyön lintuja -arkilla nähdään yksi Erik Bruunin lapsuuden linturakkauden alkulähteistä: kaulushaikara. Harvemmin luonnossa nähtävillä oleva, taitavasti piiloutuva lintu on ikuistunut niin Bruunin julisteisiin kuin postimerkkeihinkin.

Miljoonien lintujen muuttoreitit kulkivat keväisin ja syksyisin Karjalan kannaksen yli. Lisäksi isäni vei meidät usein Äyräpäänjärvelle, jossa pesi monia harvinaisia lintuja. Lintuja on lumoavaa katsella.

Kaulushaikaran lisäksi arkilla on käki, ruisrääkkä, kehrääjä ja satakieli.

Idean sain yöllä. Nämä linnut voi kuulla suomalaisessa yössä, jos sattuu olemaan oikeassa paikassa.

Suomenlinna-aiheisia postimerkkijulkaisuja on kaksi: ensimmäinen ilmestyi vuonna 2000. Se pohjautuu Erik ja Sinikka Bruunin yhteistyössä vuonna 1968 toteuttamaan julisteeseen.

Toinen on Ruotsin postin kanssa vuonna 2006 yhteistyössä toteutettu Sveaborg – Suomenlinna, jossa on kuvattuna purjelaivoja Suomenlinnan edustalla. Suomenlinnan kuninkaanportti päätyi myös yhteen Vanhat linnat -arkin postimerkeistä vuonna 2014.

Suomenlinna-julkaisujen välissä kuudessa vuodessa ehti ilmestyä seitsemän Erik Bruunin suunnittelemaa postimerkkiarkkia. Niiden aiheina on lintuja, UNESCOn maailmanperintökohteita ja karhunpentu.

Verlan pahvitehdas (2001), Vanha Rauma (2002), Sammallahdenmäki (2004) ja Petäjäveden kirkko (2005) ovat UNESCOn maailmanperintökohteita. Kukin sai oman Erik Bruunin suunnitteleman pienoisarkkinsa tilaustyönä.

Luvattiin UNESCON suojelukohteet piirrettäviksi. Verla on oman asiakkaani Kymin vanha pahvitehdas, joka on viisaasti säilytetty museotehtaaksi, vaikka se lopetti toimintansa jo 1964.

Vanha Rauma nimettiin UNESCOn suojelukohteeksi vuonna 1991. Tutkiskelin merenkulkukaupunkia ja ihmettelin, kuinka koristeellisissa taloissa purjelaivojen väki halusi asua.

Kävin paikan päällä Sammallahdenmäellä ihmettelemässä. Kiviröykkiöt oli kasattu rantakallioille 2000–3000 vuotta sitten. Nyt ne olivat 30 metriä korkealla mäellä maan nousun takia! Arkin yläosa kuvaa mennyttä aikaa. Postimerkeissä on jäkälien koristamia kiviä.

Petäjäveden kirkko merkittiin maailmanperintökohteeksi vuonna 1994. Se on todellinen nähtävyys ja talonpoikaisen kirvesmiestaidon näyte. Tästä lähtien haluan tekstata arkkiin suurella nähtävyyden nimen.

Tikkalinnut-arkki ilmestyi vuonna 2001 vain kuukausi Verlan pahvitehdasta kuvaavan arkin jälkeen. Tikat kuten muutkin lintuarkit ovat Bruunin omia postimerkkiehdotuksia.

Tikka-arkkiin laitoin kaksi puuta: haavan ja mäntykelon. Vanhat kelot ovat kuin tikkojen kerrostaloja. Monta tikan pesää, jotka usein ovat kuitenkin palokärkien tekemiä. Vanhaan haapaan on helpompi hakata pesäkolo.

Suomen kansallislintu laulujoutsen on saanut useampiakin postimerkkejä, joista Erik Bruun on suunnitellut kolme kahdella eri julkaisulla. Kansalliseläimemme karhu esiintyy hymyilevänä pentuna Erik Bruunin vuonna 2004 suunnittelemalla postimerkillä.

Ensimmäinen Bruunin joutsenaihe ilmestyi vuonna 2002. Postimerkillä nähdään lentävä laulujoutsen.

Erik Bruun työskenteli taiteensa parissa pitkälti yli 90-vuotiaaksi. Viimeisin Bruunin suunnittelema postimerkkiarki, kahden erilaisen merkin Laulujoutsen ilmestyi vuonna 2019, jolloin Bruun oli jo 93-vuotias.

Joutsen on kunnioitusta herättävä eläin, lintupari elää pitkään yhdessä ja huolehtii hyvin poikasistaan. Tarkkailin aikanaan joutsenta ja muita vesilintuja paljon Inarinjärvellä ja tunnen suurta kunnioitusta niitä kohtaan.

Toiseen merkkiin halusin kuvata, mihin laulujoutsen tarvitsee pitkää kaulaansa, kun se repii vahvalla nokallaan järven pohjasta ravinnokseen vesikasveja.

Karhunpennun veikeä hymy muistuttaa kaikkien tuntemasta Erik Bruun -klassikosta, Saimaannorpasta (1974), josta sittemmin tuli Suomen luonnonsuojeluliiton tunnus. Karhunpentu-ensipäivänkuorelle Bruun suunnitteli metsäiset kuvitukset ja leimaan kauniit karhuntassunjäljet.

Suorastaan valokuvamaiset piirustukset Suomen kuudesta tunnetuimmasta linnarakennuksesta ovat vaikuttavia todisteita Bruunin taiturimaisesta kynän käytöstä. Kuvat ovat hyväksytyistä luonnoksista; lyijykynä, värikynä ja tussi paperille.

Erik Bruun on käyttänyt niin lintujen sulkien ja höyhenpukujen kuin eläinten piirtämisessä mallina sekä eläviä eläimiä että luonnontieteellisten museoiden kokoelmia. Esimerkiksi saimaannorpan Bruun ikuisti Särkänniemen akvaariossa elävästä mallista, joka Erikin mukaan hymyili nähdessään valmiin kuvansa. Lintujen höyhenpukujen ikuistamiseen hän on hyödyntänyt myös omalta pihaltaan löytyneitä ruokkimiensa sinisorsien irtosulkia ja taipaleensa päättäneitä muita lintuja.

Lintujen sulkia -ehdotus ei toteutunut, mutta siitä postimerkiksi saakka päätyi yksi sulkapiirustus.

Idea postimerkkiini perustuu yli sata vuotta vanhaan perinteeseen. Pikakirje varustettiin kuoren kulmaan kirjelakalla kiinnitetyllä sulalla tai höyhenellä. Silloin se tulkittiin pikapostiksi.

Ruokasieniä-postimerkkivihkossa on viisi erilaista ruokasientä viiden suunnittelijan toteuttamana. Kantarellimerkki ja vihkon kannen sienikorikuva ovat Erik Bruunin käsialaa.

Kolmesta viimeisestä Erik Bruunin suunnittelemasta postimerkkikokonaisuudesta kaksi arkkia on lintuaiheisia; Arktika ja jo Joutsen-postimerkin yhteydessä esitelty Laulujoutsen. Arktika-pienoisarkki sai inspiraationsa Suomenlinnan kodissa:

Ideat merkkeihin syntyi, kun lintuparvet lensi Suomenlinnan yli suurina joukkoina.

Lainaus on peräisin postimerkkiluonnosten yhteydestä löytyneestä paperilapusta.

Kalastusharrastuksensa siivittämänä Erik Bruunilla oli käytettävissään aitoja malleja myös kalojen ikuistamiseen. Kuha ja muikku -postimerkkiarkin kalaluonnokset hopeisine korostuksineen ja suomukuvioisine arkinreunoineen ovat yksityiskohtien juhlaa.

Postimuseo toivottaa rakastetulle graafikolle mukavaa 100-vuotisjuhlavuotta ja kiittää lämpimästi yhteistyöstä!

Erik Bruunin linnut -pienoisnäyttelymme Vapriikissa Postimuseon kohtaamispaikka Kuplassa alkuvuodesta 2026 sai suuren suosion ja liikutti yleisön mieltä sekä inspiroi spontaaneihin lintupiirustuksiin.