Postimerkkisuunnittelija Signe Hammarsten Jansson

Vuonna 1926 julistetulla suunnittelukilpailulla haettiin uutta ulkoasua sekä pienempien arvojen vaakunamerkeille että isompien arvojen suurempikokoisille kuvamerkeille. Niiden lisäksi pyydettiin ehdotuksia lentopostimerkeiksi, joita ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Ham osallistui kilpailuun useammalla nimimerkillä, mm. Lohi, Touriste ja P. B. 1638. Osa ehdotuksista sijoittui kärkijoukkoon mutta ei kuitenkaan sijoittunut palkintosijoille. Näissä töissä on jo nähtävissä aiheita myöhemmin toteutuneista suunnitelmista.

Signe Hammarsten Jansson osallistui suunnittelukilpailun jälkeen uusien yleismerkkien ulkoasun muokkaamiseen. Hän piirsi useita versioita leijonamerkiksi. Lopullisen mallin hän viimeisteli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Jalmari Castrénin ohjeen mukaan. Merkin ulkoasuun vaikutti painotekniikka, sillä menetelmäksi valikoitunut kohopaino ei sallinut hienovaraista viivankäyttöä. Isompikokoiset ja -arvoiset kuvamerkit toteutettiin kaiverruspainolla ja niiden toteuttajiksi valittiin Aarne Karjalainen ja Akseli Gallen-Kallela. Merkit julkaistiin vuoden 1930 alussa.

Ennen uusia yleismerkkejä julkaistiin kuitenkin Turun kaupungin 700-vuotisjuhlan kunniaksi kolme postimerkkiä vuonna 1929. Ne olivat Suomen ensimmäiset postimerkit, joissa oli muu kuva-aihe kuin vaakunaleijona, ja ne suunnitteli Signe Hammarsten Jansson. Pelkistetyissä kohopainomerkeissä aiheen juhlavuus ja kaupungin historiallinen merkitys tuodaan esiin kohteiden monumentaalisella esitystavalla.

Varsinkin 1930-luvun alussa postimerkkien aiheet painottuivat historiaan ja merkkihenkilöihin ja toteutus oli juhlavaa ja koristeellista. Vuosikymmenen lopulla Hamin oma, pelkistetympi tyyli alkoi näkyä suunnitelmissa.

Vuosittain julkaistiin Punaisen Ristin merkkisarjat, joiden suunnittelusta vastasi aluksi Eric O. W. Ehrström. Vuodesta 1934 alkaen Signe Hammarsten Jansson jatkoi hänen työtään.

Vuosikymmenen lopulla Hamin oma, pelkistetympi tyyli alkoi näkyä suunnitelmissa.

Postin perustamisen 300-vuotisjuhlavuoden merkkeihin Ham teki useita idealuonnoksia.

Vuoden 1940 Helsingin olympialaisten järjestelytoimikunta julisti kisojen kunniaksi julkaistavista postimerkeistä suunnittelukilpailun. Ham osallistui kisaan sarjalla luonnoksia, jolla pääsi lunastettujen kilpailutöiden joukkoon.

Postimerkkien aiheet kuvastelivat kansakunnan tilaa – yhteiset ponnistelut isänmaan hyväksi ja toivo paremmasta näkyvät sekä aiheissa että toteutuksessa. Lisämaksuilla kerättiin varoja tuhoista selviämiseen ja heikoimpien auttamiseen, mikä luonnollisesti näkyy myös merkkien kuvituksessa.

Elokuun lopussa 1941 julkaistiin postimerkkisarja Karjalan takaisinvalloituksen muistoksi. Samaa kuva-aihetta käytettiin eri maksuarvoissa. Merkissä on käytetty yhtä aihetta Hamin suunnittelemasta sarjasta, joka kuvaa talvisodassa menetettyjä alueita. Luonnoksia ei ole päivätty, mutta suunnittelu on täytynyt aloittaa viimeistään pian jatkosodan alettua, sillä julkaisu oli valmiina myyntiin jo Viipurin valtausta seuraavana päivänä.

Sotavuosiin ajoittuvat myös suunnitelmat postimerkkeihin, joiden aiheet ainakin osittain liittyvät Karjalaan ja joita ei toteutettu. Merkkien arvot viittaavat vuosiin 1941 – 1942. Toisessa sarjassa julkaisemattomia merkkejä niihin on merkitty julkaisuvuodeksi 1944 ja kirjattu aiheeksi Karjalan jälleenrakennus. Molemmat sarjat ovat avustuspostimerkkejä.

Janssonin perhe viihtyi meren äärellä. Saaristomaiseman merkitys taiteilijalle näkyy toistuvissa aiheeseen perustuvissa luonnoksissa.

1930-luvun juhlallinen ja koristeellinen tyyli muuttui vuosikymmenen lopulle tultaessa Hamin työpöydällä pelkistetymmäksi ja enemmän henkilöä luonnehtivaksi. Henkilögalleria oli edelleen hyvin rajattu – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta postimerkkeihin pääsivät etupäässä presidentit ja historian lehdiltä tutut kansalliset suurmiehet. Ham tarjosi idealuonnoksissaan myös naisia kuva-aiheiksi, mutta nämä tulivat torjutuiksi mm. vähäisen tunnettuuden tai sukupuolensa vuoksi.

Postimerkkien aiheet noudattivat tiukkaa julkaisupolitiikkaa vielä 1950-luvulla. Kaupungit saivat yleensä postimerkin, kun perustamisesta oli tullut täyteen pyöreitä satavuosia. Merkeissä suosittiin yleiskuvia tai merkittävien rakennusten esittämistä, vaikka muunlaisiakin luonnoksia oli ehdolla.

Yhteiskunnan kannalta riittävän merkittäviksi katsottujen organisaatioiden oli myös mahdollista saada ns. juhlamerkki täyttäessään sopivan pyöreitä vuosia. Merkin kuva-aiheeksi taiteilija saattoi työstää useita erilaisia ehdotuksia.

Merkin eri elementtien vaihtoehtoiset muotoilut ja sijoittelut vaativat aina uutta piirtämistä.

Pariisin rauhansopimuksen kunniaksi julkaistiin postimerkki, jonka lopullisen version aiheena oli Akseli Gallen-Kallelan fresko. Teoksen alkuperä oli Pariisin maailmannäyttelyssä vajaat puoli vuosisataa aiemmin ja se kytkeytyi sortokauden vastarintaan. Runsaiden vaihtoehtojen joukosta aiheen valinta mahdollisine viittauksineen vuosisadan alkuun vaikuttaa poikkeuksellisen rohkealta.

Taiteilijan rakkaus luontoon pääsee esiin hienoissa Tuberkuloosihuollon ja Punaisen Ristin avustusmerkkien sarjoissa. Kasvit ja eläimet heräävät eloon taidokkaissa ja sommittelullisesti vahvoissa piirroksissa. Ham suunnitteli näiden sarjojen merkkejä vielä kymmenen vuotta eläkkeelle siirtymisensä jälkeen.