Siirry suoraan sisältöön Siirry etusivulle

Kuin silloin ennen – lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana

2. kerros

Vapriikissa on esillä Postimuseon näyttely Kuin silloin ennen – lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana 25.4.2014 – 3.5.2015. Näyttely kertoo lasten elämästä Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Esillä on taiteilija Rudolf Koivun alkuperäisiä töitä, postikortteja, aikakauden esineistöä sekä filmi Rudolf Koivun elämästä. Näyttelyn teemat herättävät muistoja ja virittävät isovanhemmat, lapset ja lastenlapset keskusteluun.

Näyttely esittelee lasten elämää eri näkökulmista. Koivun (1890–1946) kuvamaailma peilaa osuvasti aikakauden tapoja ja tottumuksia. Koivulla oli hyvä kosketuspinta lasten maailmaan, sillä hän oli yksi Suomen merkittävimpiä lastenkirjojen kuvittajia.

Monille elämä oli köyhää ja pulaa oli ihan perustarvikkeista. Kulkutaudit levisivät helposti ja niihin sairastui paljon ihmisiä. Lasten vaatteet valmistettiin usein aikuisten vanhoista kuluneista vaatteista. Tavalliseen poikien asuun kuuluivat polvihousut ja pusero tai jakku. Tyttöjen näyttävin ja yleisin vaatekappale oli polvipituinen mekko ja sen päällä esiliina.

Suositut lasten leikit matkivat aikuisten toimia ja usein lelut olivatkin pieniä kopioita oikeista työkaluista. Äidit ompelivat riepu- ja räsynukkeja sekä mollamaijoja, joihin laitettiin tehdasvalmisteiset, paperimassasta tehdyt päät. Aikaa myöten tehdasvalmisteiset lelut yleistyivät. Kelkoista, suksista ja luistimista tuli monien lasten haaveiden täyttymys.

Koulussa kuri oli ankara. Opettajat saivat kurittaa lapsia, tukistaa tai lyödä karttakepillä sormille. Useimmiten lapsi joutui nurkkaan tai luokan eteen seisomaan ja häpeämään. Tunneilla piti olla hiljaa. Pelottelu oli muutenkin yleinen lasten kasvatusmenetelmä. Kuri oli kova ja sen uskottiin olevan lapselle hyväksi.

Näyttely on tehty yhteistyössä kuraattorina toimineen taidehistorioitsija Tuula Karjalaisen kanssa. Muut yhteistyökumppanit ovat: Amerin Kulttuurisäätiö, Lahden historiallinen museo, Ervo Vesterinen ja Leena Könönen.

Takaisin ylös