Toukon kirjeestä kotiväelle 5.5.1940
RAUK 5.5.1940
Rakas kotiväki!
Täällä sitä ollaan taas samassa paikassa kuin ennenkin! Nimittäin siinä ensimmäisessä. Kyllä tämä koulu vasta on kireä. Pakkaa ihan käymään rähjäämiseksi. Nämä korpit nimittäin ovat vallan hirmuisen virkaintoisia. Taikka eivät kaikki. Meidän ryhmänjohtajamme esim. on oikein kiva. Tiesi minun olevan Liukkaan Martin kanssa samalla kurssilla kun sanoin opiskelevani Mainoskoulussa. Mutta sitte täällä on semmosia noloja tyyppejä kuin esim.
Pentti Janhunen Pakalta. Se, joka kansakoulussa istui minua vuotta alempana ja kaiket tunnit puri kynsiään. Ihme, että on päässyt korpraaliksi asti.
Sitte yks tapaus: Kun ojennus rivissä ei ollut hyvä, jouduttiin juoksemaan korppien käskystä kasarmin ympäri ja siinä rytinässä meni kelloni rikki. Kun sitte taas tultiin riviin, otin minä sen pois ja juuri silloin piti ottaa asento missä panin kellon taskuun ja – mitäääs siälläää? Taskut on ommeltava kiinni juu, ei mitään selitellä.
Täällä on muitakin tuttuja kuin se Janhusen rähjä. Yksi vänrikeistä on Erkki Salovaara…
Huh sentään. Kun tämä koulu on käyty, on jo tullut paljon kestettyä. Se vaan on epätietoista, kauanko tämä kestää. Nämä edelliset ovat olleet 2 kk, mutta joku puhuu, että kurssi nyt pidentyisi kolmeen. Se hauska puoli täällä on, että on oikein kunnon sotapesä. Siellä on pianokin, mutta – upseerien huoneessa, ts. poissa käden ulottuvilta.
Näistä pojista saisi varmaankin kokoon orkesterin ja kuoron. Yksikin soittaa oikein hyvin viulua. Sitä on suorastaan nautinto kuunnella. Ihmeellisen puhtaasti se nytkin vetelee. Tänä aamuna olimme Riihimäen kirkossa sotilasjumalanpalveluksessa. En ole tainnut koskaan mennä niin mielelläni kirkkoon kuin nyt. Se on kaunis sisältä vaikka ulkokuori on hiukan kumma. Ja voi kuinka pojat lauloivat. Ei ole varmastikaan siinä kirkossa koskaan virsi niin voimakkaana ja hartaana kaikunut.
Hei Kaija, Vuolan Unto lähettää sinulle terveisiä! Ja Runo koko perheelle.
Taidan taas lopettaa ja laukata jakkaralle.
Miljoonat terveiset teille ja Kulkusille ja kaikille…
Touko-oppilas