Toukon kirjeestä Kaijalle 21.6.1961
Madrid 21.6.
Hei Kaija!
Alussa valitin sään viileyttä, mutta nyt tekis mieleni valittaa hellettä. Jääköön kuitenkin, sillä eihän lämmin luita särje. Ja viikon päästä sitä taas kaivataan kovasti, kun ei ole muuta kuin muisto jäljellä.
Kyllä se vaan aika menee kauheaa vauhtia, vaikkei oikeastaan tee yhtään mitään. Nytkin on tilanne semmonen, että tuskin lähden enää Välimerelle, vaikka se on kyllä iso vahinko. Mulla kun täälläkin on niin mahdottoman mukavaa. Ja tänäänkin olen uinu koko päivän El Lago –nimisessä piscinassa eli maauimalassa, niin kuin suomeks sanotaan. Se on mahdottoman kiva paikka. Iso allas eikä liian paljon ihmisiä, muuta kuin parina tuntina iltapäivällä ja miellyttävä puiden siimeksessä oleva ravintola ja baari, missä voi syödä ja juoda ihan uimapukusillaan. Menin sinne aamulla heti aamukahvin jälkeen, puolelta päivin sinne tuli joitakin tuttavia, kahden maissa syötiin (sitä kesti melkein pari tuntia) ja muu aika meni uimisessa ja janon sammuttamisessa niin, että vasta seitsemältä illalla lähdettiin pois. Sitten istuttiin tossa Gran Vialla elikä José Antoniolla katukahvilassa ja katseltiin ihmisiä niin kuin täällä pruukataan, ja se onkin vallan hauskaa. Sitten tulin syömään päivällistä hotelliin. Oli keittoa joka ei tosin piisaa italialaisille keitoille, pariloitua kalaa, joka oli erinomaista, kylmiä lihoja vihannessalaatin kans ja maailman parasta jäätelöä. Ja nyt istun tässä petini laidalla enkä jaksa enää lähteä iltakävelylle, vaikka kello on vasta 11. Nahkani punottaa aika tavalla, muttei se palanneelta tunnu, kun kaiken aikaa panin suhinaa. Luulenpa, että olen aika lailla eri värinen takaisin tullessani kuin lähtiessä. Escorialiin ja vuorille lähden huomenna ts. aion lähteä. Olen aikonut jo toista viikkoa, mutta joka aamu herään liian myöhään tai olen liian laiska. En nimittäin viitsi mennä omin päin, vaan käytän sightseeing –systeemiä, koska se on niin vaivaton, saa kyydin kotiovelta kotiovelle, opastukset, ruoat jne. ja on halpa. Sitä paitsi siellä saa hauskoja tuttavuuksia, viimeksikin Toledon reisulla pari perin lystiä engl. tanttaa ja yksi kreikkalainen jannu, joka oli heti alusta pitäen kuin vanha hyvä tuttu.
Härkätaisteluissa olen ollut ja jos tilaisuutta tulee, ts. ensi sunnuntaina on ainoa mahdollisuus, menen toistamiseen. Olen nähnyt aitoa, ei turisteille tarkoitettua flamencoa yhden yön väsyksiin asti, jne. Kesken kaiken, en muista kerroinko että Kööpenhaminassa on kerrassaan upea uusi lentopavilijonki? Ei meinaa koko Kastrupia samaksi tuntea.
Ja mitä vielä? Nipa lähti kaiketi Pariisiin. Hän oli tapansa mukaan salaperäinen ja vähäsanainen, niin kuin aina vastaavissa tilanteissa. Olin yllättynyt, koska hän viihtyi täällä niin hyvin, mutta kai siellä odottaa vielä parempaa. Lupas sitte kertoa kotona lisää. Saa nähdä kai se vaan nauraa kikertää pari viikkoa. Hänellä on vaan kerrassaan kadehdittava taito nauttia ja saada lomastaan irti paljon, kun hän näkee ja tajuaa niin paljon semmosta mitä tavallinen meikäläinen ei huomaa. Ja suorastaan ällistyttävä on hänen kielitaitonsa. Eihän hän paljon osaa sanoa, mutta kuitenkin kaiken mikä on välttämätöntä ja solkkaa lisää senkun kerkii ja mikä vähintään yhtä tärkeää, hän tuntuu ymmärtävän kaiken mitä täkäläiset puhuu. Ihmeellistä. Jotenka minä en yhtään sure hänen pärjäämistään, meni hän sitten vaikka Timbuktuun.
Malagaan en lähde, mulla ei ole niin paljon rahaa lentämiseen, eikä junalla jaksais tämmöstä hellettä kun se lisäksi kestäis mahdottoman kauan, eikä se juuri halvemmaks tulis. Ja Vuokko (Tomin ja Kaijan yhteinen ystävä) olis kuitenkin kaiken aikaa töissä. Kirjoitin hänelle kyllä, koska arvelin, että hän Eineltä kuulee mun tänne tulleen. Tietysti häntä harmittaa (taidan olla liian itserakas), ainakin mua harmittais hänen asemassaan.
Olin yhtenä iltana semmosessa upeassa yökerhossa tai sananmukaisesti suomennettuna kesäpuutarhassa ja olin vallan yllättynyt, kun ohjelmakuuluttaja sanoi, että nyt laulaa – Patachou! (ranskalainen laulajatar ja näyttelijä, s.1918) Hän oli kerrassaan charmikas ja niin ranskalainen, että yleisö ei minusta reagoinut niin kuin hän olisi ansainnut. Sillä minä pidän kyllä hänen esityksistään valtavasti.