Toukon kirjeestä Kaijalle 14.2.1987

14.2.87

Hei vaan ja kiitos tänään tulleesta kirjeestäsi.

Istuin tuolla ulkokuistilla nautiskellen aamukahviani lauantaiaamuna leppoisassa auringonpaisteessa, kun posteljooni tuli. Meidän postilaatikko on siinä kuistin kupeessa aidan sisäpuolella ja joinakin päivinä jos koira on paikalla haukkumassa virkansa puolesta, hän ei uskalla tulla portin sisäpuolelle vaan vie kirjeet takaisin postiin. Kyllä hän sen tietää että koira ei pure, mutta sen iso koko kai hirvittää. Koira alkaa jo olla kovin vanhuuden raihnas ja pitänee ennen pitkää lopettaa. Välillä se ei meinaa päästä makuulta jaloille ja hetken päästä kroppa alkaa painaa niin että kulkee polvet (tai kantapäät kai ne on) koukussa.

On sopiva päivä vastata kirjeeseesi tuoreeltaan. Talo on lauantaisin varsin rauhallinen eikä työtkään tällä haavaa paina päälle. Viikon päästä alkaakin taas kiireemmät ajat. Olin eilen illalla ulkona syömässä meidän toisen piirtäjän kanssa ja sen jälkeen poikettiin vielä muutamassa baarissa paukuilla. Meni melkein puoli kolmeen asti yöllä joten senkään takia en viitsi tänään paneutua töihin.

Ilmat on olleet varsin mukavat, eilen oli vaihteeksi rajuhko sadepäivä joka puhdisti maiseman hienosti. Kesäkasvit eivät vielä ole avanneet silmujaan, mutta kun ne pääsee alkuun, ei kestä kuin muutaman päivän kun ne on täydessä lehdessä. Citrushedelmien aika on parhaillaan, tangeriinit ovat tavattoman makeita ja sitruunapuu tuottaa tänä vuonna valtavan sadon. Normand on kerännyt niitä jo monta korillista. Avokadotkin ovat isoja kuin kookospähkinät.

Olin eilen Californian taideinstituutissa, joka on tunnin ajomatkan päässä kaupungista Valencia-nimisellä paikkakunnalla, Yks laitoksen opettajista pyysi, että tulisin luennoimaan grafiikasta Euroopassa. Minä tietty selitin hänelle, että en ole mikään ekspertti enkä luennoitsija, mutta hän vaan painoi päälle ja sanoi, ettei mun tarvitse puhua muuta kuin omasta roolistani. No minä sitte lopulta suostuin ihan uteliaisuuttani ja kun ne vielä maksoi siitä 200 dollaria elikkä melkein tonnin. Läsnä oli n. 50 oppilasta ja homma sujui lähinnä keskustelun merkeissä. Sanoivat jälkeenpäin, että tilaisuus oli perin antoisa, vaikkei mulla ollut mitään ihmeempää sanottavaa. Laitos oli muhkea niin kuin vain isolla Ameriikan rahalla voidaan aikaan saadakin. Kuvaamataiteen lisäksi siellä on teatteri- ja tanssiluokat. Suuressa galleriassa oli joku oppilastöiden näyttely, ja vaikka en – kuten sanottu – ole mikään ekspertti, minusta taso oli pöyristyttävän heikko. Varsinaista opetusta ei kuulema anneta lainkaan, vaan jokainen, joka on läpäissyt sisäänpääsykokeet, saa tehdä mitä lystää. Ollaan vapaalla modernilla linjalla ja halutaan välttää kaikkea kalkkeutunutta koulumaisuutta. Mene ja tiedä, voi olla ihan oikea linja, mutta kuten sanoin, tulokset ei mielestäni olleet mitenkään häikäiseviä. Olosuhteet kuitenkin ovat ihanteelliset ja opiskelijat varsin symppiksiä. Ihan mukava kokemus.