Toukon kirjeestä Helylle 4.7.1950

M-hamina 4.7.

Heissuli Sofi!

Ostin tämmöisen Flyerin ja sitä kun täytyy pitää pystyssä niin tulee vallan outoa kirjoitusta. Juu, täällä sitä ollaan. Kyllä oli matka upea, juuri nimenomaan tämä saaristo, ja niin pikainen ja vaivaton, että toivoisin olevani aina sen

verran varoissani, että kun joskus matkustelen, voisin tehdä sen lentäen. Oli niin hauska, kun olitte kaikki lentokentällä, ikävä vaan että oli niin vähänaikaa. Mutta ehkäpä jonakin vapaapäivänäni käyn siellä taas ja ainakin sitten, kun tulen täältä pois, viivyn vähän pidempään.

Juu. Täällä on vallan ihanaa kertakaikkiaan. Tosin ilmat ovat pari päivää olleet sateisia, mutta tänään on sitä parempi, vaikkin tuulee. Mutta täällä kuulema tuulee aina. Venskaa taalataan vallan ja kesävieraita on kamalasti. Asun kaptenska Engmannin vinttikamarissa Norragatanilla, joka on pitkä ja ityllinen pienine vanhoine puutaloineen ja lehmuksineen. Ihan sitä elää kuin romaanissa. Tossa nurkassa on iso ihmeellinen vaatekaappi, just semmonen kun pitääkin ja kaikki muukin on aitoa ruusukukkatapetit, marmorinen pesupöytä isoine vateineen ja kannuineen, pottakin on kaapissaan (en ole vielä tullut sitä pruuvanneeksi!), rautasänky parasta mallia resoripatjoineen ja pitsipeittoineen ja messinkikattokruunu värillisine kivineen ja lasikilluttimineen. Ainoa mikä puuttuu, on taulut, mutta nekin korvaa vaatenaulakko, johon on kultakirjaimin präntätty toivotus Godt nytt år!

Violisti kävi just sanomassa, että lähdettäisiin aamiaiselle. Hän asuu rouvineen tässä samassa pensionaatisssa. Pitää kai lähteä.

1 tunti myöhemmin. No niin, nyt on maha pullollaan hyvää ruokaa. Tämä meidän työpaikkamme on kaupungin toisella puolella (n. 1 km) länsisatamassa ihastuttavalla paikalla meren rannassa uudenuutukainen loistoravintola, huipputyylikäs ja viihtyisä. Koko henkilökunta on tavattoman ystävällistä ja mukavaa ja ruoka vallan erinomaista. Jotenka ei sen täydellisempää voisi toivoa. Mutta tietysti kaikessa pitää olla varjopuolensa. Koko tämä klubi on pantu pystyyn rikkaitten lahjoituksilla ja niin on joku kehno sitten myös lahjoittanut vanhan mahdottoman taffeli-pianon. Komean näköinen se kyllä on, mutta soittopelinä täysin kelvoton. Siinä sitä on surua kyllikseen, sillä mikäpä olisi suurempi nautinto kuin tämmöisessä ihannepaikassa soittaa ihanteellisella pelillä varsinkin kun yleisö on hyperfiksua. Ja samaan harmin mahtuu sitte tämä violistikin, vanha äijän kääkänä (ryssä), joka soittaa kurjasti ja vallan ikäviä ikivanhoja juttuja. Ei vahingossakaan saa häntä houkuteltua iloisemman, helppotajuisemman ja kesäisemmän musiikin pariin. Jotenka koko tuo työpuoli on varsin kehnoissa kantimissa. Mutta en anna sen surettaa liikaa. Yksinäiseksi täällä ehkä ajan mittaan tuntee itsensä myöskin, mutta ahkeralla kirjeenvaihdolla korjaantunee sekin. Nyt lähden ulos rannattoman meren partaalle kallionkoloon aurinkoa ottamaan ja vien tämän samalla postiin. On vielä 3 tuntia iltapäiväsoittoon, joten ehtii kyllä tarpeeksi kellimään…

Osoite: Ålands Nautical Club, Maarianhamina.