Toukon kirjeestä Helylle 18.9.1954

Hesa 18.9.54

Hei Heikkä!

kiitos kirjeestäs. Vastaan siihen ihan heti, koska juuri nyt on sopivaa aikaa.

Juu, kyllähän me on hankittu sitä Turkuun tuloa joka viikko, mutta on ollut olevinaan jotain estettä. Ja nyt on muka sitte jo niin paljon kaikenlaista kiirettä jumppasoittojen alettua että tuskin aivan pian pääsenkään irti. Olen tässä pitänyt tähtäimessa rukouslauantaita lokakuun puolivälissä ja varata sen niin, että silloin ei pääse päällekäin mitään muuta. Kyllä tosiaan olis mukava kun ainakin silloin ja kernaasti jo ennen pääsis käymään, sillä johan siitä on rutosti aikaa, kun siellä viimeksi kävin. Kaijasta en osaa sanoa mitään tarkempaa, hän kirjoittakoon itse.

On luonnottoman rauhallinen lauantai-iltapäivä. Nämä Toivoset, jotka koko kesän ovat majailleet täällä ruokasalissa ja aiheuttaneet meille enemmän kuin tarpeeksi kiusaa ja vaivaa ja häiriötä, muuttivat vihdoin viimein toissapäivänä pois, vaikka jotain heidän tavaroitaan onkin vielä täällä. Täti on jossain visiitissä ja Kaijan pitäis tulla piakkoin töistä. Istun ihan yksinään kotona kasallinen omenia ja luumuja edessäni. Ja ulkona alkoi juuri taas sataa. Eilen oli vallan mahdoton ilma. Ukkostikin ankarasti ja sammutti sähköt vähäksi aikaa. Ja vähän väliä tuli hurja saderyöppy. Näyttääpä jatkuvan tänäänkin samaa peliä, vaikka poutaisempaa luvattiin.

Mulla on ainakin nyt alkuun kovasti paljon jumppasoittoja, vähenevät luultavasti kyllä talvemmalla, jollei sitten taas tule jotain uusia, ja kyllähän niitä soitteleekin, kun sitten taas on pitkä kesä ilman. Säestyksiä ja tilapäissoittojakin on ollut monessa välissä. Huomenna mm. pitäis mennä päivä- ja iltasoiton välillä musiseeraamaan jonnekin häihin. Sen sortin hommia riittäis vaikka millä mitalla kun olis illat vapaana ja hyvähän on kun riittää. Semmoseen Junior-teatteriinkin mua on pyydetty, mutta asia ei ole vielä lukkoon lyöty muuta kuin harjoitusten osalta, kun ei tiedetä saadaanko ajat sopimaan.

Hauskaa se on kun on paljon työtä ja kiirettä, sillä jouten on niin työläs olla. En ole oikein henkisessä tasapainossa ja siksi on paha jos on liiaksi aikaa ajatella ja tuumia maailman menoa. Se on se ”akottumisen” murhe, joka alkaa yhä kiinteämmin askarruttaa mieltäni, alanhan olla jo korkeassa iässä sen suhteen ja kovin semmosta elämänmuutosta useinkin kaipaa, mutta eihän se ole pelkästään käytännöllinen juttu, sitä varten täytyis olla tosissaan rakastunut ja vaikka olisikin, ei asia sittenkään olisi niin yksinkertainen. Olen hirmuisen arka tuossa asiassa, vaikka luultavasti on hyvä, että olen, sillä umpimähkäisellä tempauksella epäilemättä voisi olla vain ikävät seuraukset. On paljon parempi, että vain oma elämäni on hankalaa ja tyydyttämätöntä, eikä mahdollisesti minun takiani jonkun muun ja myöhemmin kokonaisen perheen. Sellaista syytä en haluaisi niskoilleni. Tunnen jatkuvasti, että en vieläkään ole kypsä ottamaan tuota elämää eniten muuttavaa askelta ja siksi lienee parasta, etten siitä liikaa touhuakaan.

Olli Kuusoja, violisti, joka taas jäi työttömäksi teki sen sijaan reippaan ja ehdottomasti järkevän tempauksen. Hän sai rikkailta sukulaistädeiltään lainan ja perusti liikkeen Tapiolaan, Lauttasaaren taakse. Kävin eilen siellä hänen kanssaan katsomassa ja suunnittelemassa liikkeen sisustamista ym. Minusta tuntuu, että hänellä on todella onni matkassaan. Upouudessa liiketalossa, johon koko tuon uusimman yhdyskuntamme kaupat on keskitetty hänellä on tilava ja siisti ja asiallinen huoneisto, miltei paras mitä talossa on. Asuintaloja nousee ympärille kuin sieniä sateella vallan mielikuvituksellisella nopeudella, ja kun suunnitelma on loppuunsuoritettu asuu yhdyskunnassa 15.000 ihmistä. Siitä luulis riittävän asiakaspiiriä, varsinkin kun on sovittu että toista saman alan liikettä sinne ei saa perustaa (taloustavaraa, sähkö- ym.). Oikein siinä sivullinenkin innostui, kun asioitten yksityiskohtia tuumittiin. Ja vaimonsa Maiju lentää kuukauden päästä taas Wieniin kutsuttuna koelauluun Karl Böhnille suureen oopperaan, joka kohtapuoleen taas valmistuu ja jossa kuulemma on alton paikka auki.

Eipä tässä sitten kummempia muita kuulukaan. Terveitä on oltu ainakin toistaiseksi. Isille kirjoitin viime viikolla. Vieläköhän mahtavat olla Kakskerrassa. Jätän tilaa Kaijalle ja panen omasta puolestani paljon terveisiä kaikille.

Touko