Toukon kirje Helylle 27.12.1970

Sunn. 27.12.

Hei Hely ja perhe!

Hyvää joulun jatkoa ja kiitoksia mukavista lahjoistanne.

On tässä jo päästy sunnuntaihin mukavan rentoutumisen merkeissä, eikä minulla olisi mitään sitä vastaan vaikka jatkuisi muutaman päivän samaan malliin. Tekee mahdottoman hyvää saada jättää arkiset kiireet ja murheet kokonaan sivuun ja elää hetki ihan omaa elämäänsä.

Koetettiin rakentaa joulutunnelmaakin. Minä ostin kuusen heti, kun niitä tuohon ikkunan alle puistikossa tuli myytäväksi. Säilytettiin sitä parvekkeella jouluun asti ja siinä välissä tuli kova pyry ja myrsky, niin että se oli yhtenä lumipaakkuna, kun sen nostimme sisään. Mutta kun se vihdoin suli, tuli siitä varsin nätti ja lattia tuli pestyä siinä samalla.

Kävimme aattona Nipa ja minä juuri ennen kauppojen sulkeutumista yhdessä ostamassa toisillemme joululahjat. Se on aika hyvä tapa. Ensinnäkin silloin ei ole kaupungissa enää ruuhkaa ja toiseksi kun ostetaan yhdessä, saa itse valita mieleisensä. Nipa osti mulle lystikkään pyjaman ja minä hänelle ikkunaverhot, semmoiset ohuet auringonkeltaiset, jotka sitte yksissä voimin Kaijan kanssa joulupäivänä ommeltiin ja ripustettiin ylös. Kaija tuli aattona iltapäivällä ja lähti kotiansa joulupäivän iltana. Hän koristi kuusen ja oli onnessaan. Sanoi tehneensä sen viimeksi ties kuinka monta vuotta sitten.

Ruoka oli semmoista puolijouluista. Ensi vuonna päätettiin ottaa livekalakin mukaan. Illemmalla tuli Minna-Maarit tyttärineen. Tytär Titti saapui ihan yllättäen kotiin joulun viettoon Roomasta, missä nykyään työskentelee. Tämä yllätys aiheutti Minnille jatkuvan päänsäryn. Hän saa sen aina kun jotain tavallisesta poikkeavaa tapahtuu. Sääli.

Joitakin muita kotimaahan joulunviettoon tulleita tuttuja on niin ikään tavattu. Kauppisen Vuokko ei tosin tullut tänä vuonna kun oli lomallansa täällä lokakuun lopulla. Tänään tulevat vielä Kaija ja semmonen Marttilan Pirjo, joka oli jonkun vuoden Liikemainonnassa, päivälliselle, kun ruokaa on kaapissa runsaasti jäljellä.

Minä olen semmonen hassu, että hankin aina liikaa. Viime vuonna oli ihan kamalasti ja vaikka tänä vuonna yritin vähentää reilusta, tuli sittenkin turhan paljon. Sitä vaan tulee semmonen ahneus, että jouluna pitäis olla kaikenlaista hyvää ja niin sitä sitten kertyy.

Emme ole ainakaan vielä omaksuneet radikaalien vouhotuksia, ettei sais meillä herkutella, kun maailmassa on jossain muualla nälkäänäkeviä. Eivät ne tule sen ravitummaksi siitä, että mekään emme syö, eivätkä iloiseksi, kun eivät edes tiedä, jos me myötätunnosta paastoaisimmekin.

Päivät pitäisi olla taas pidempiä, mutta tänään on kyllä aika harmaan hämärä ilma. Nipa oli äsken kylpyammeessa ja nyt taidan mennä minä. On nautinto kun saa kaikessa rauhassa plutikoida.

Parhaat terveiset ja onnea kohta alkavalle uudelle vuodelle toivoo Touko