Toukon kirje Helylle 19.9.1960
Hesa 19.9.60
Päivää!
Olipa hyvä, kun tuli tuo kirjeesi, joka antoi sysäyksen preivin tekoon. Se kun on jäänyt pelkäksi meinaamiseksi jo kolmen viikon ajan.
Onnea ny sitte vaan sille autolle. On se varmasti eri mukava peli teillä olemassa. Ja kun sitten tulee aikaa ja innostus päälle, niin poiketkaa joku sunnuntai koko porukka täällä. Eihän se ole kuin parin tunnin ajo, kun me asutaan täällä melkein puolessa matkassa Turun ja Hesan välillä. Ei se ole liikennekään niin hurjaa, kun ei tarvitse kaupunkiin asti ajaa.
Pieneltä se tuntui Helsingin keskikaupungin trafiikki Lontoon jälkeen. Kyllä se on valtava kaupunki kaikkiin muihin – isoihinkin kaupunkeihin – verrattuna. Väkeä ja autoja oli kaduilla niin mahdottomasti, että voisi sanoa Aeron malliin: Kävellen olisitte jo perillä. Mutta se mikä oli aivan ihmeellistä siinä ruuhkassa ja etananvauhdissa oli maltillisuus ja ystävällisyys. Eivät ne törmäile ja äkeile niin kuin hyvät helsinkiläiset. Ollaan kohteliaita ja hymyilläänkin vaikka olis kiire ja eteenpäin pääsystä ei ole paljon tietoa. Mutta ne ovat kai jo oppineet siihen, Suomessa tungos on vielä liian uutta. Yleensäkin ihmiset tuntuvat olevan Englannissa ystävällisiä ja tasaisia, joskus melkein liikaakin. Minusta tuntuu, että hiukan lisää temperamenttia ei olisi pahitteeksi. Ovat hiukan semmoista kuivansorttista väkeä. Ja kaikki ne rakastavat vanhaa ja vielä vanhempaa, perinteitä palvotaan yli kaiken. Onhan se tavallaan varsin turvallista, mutta näin vierasmaalaisesta tuntuu se kovin tunkkaiselta ja epämukavalta. Kun koti sisustetaan kuningatar Viktorian tyyliin, niin kuin hyvä tapa vaatii, ei sinne sovi mitään mukavia nykyaikaisia huonekaluja, istutaan kruusatuissa nojatuoleissa, eikä auringon valoa sovi päästää liikaa sisään. Ikkunat ovat kyllä korkeat, niin kuin huoneetkin, mutta ne verhotaan usealla taidokkaasti käärityllä plyyshi-, pitsi- ym. verhokerroksella. Ei mitään juuri paikata eikä maalata, eikä juuri puhdisteta. Kai siinä kova homma olisikin kun kaikista kruusauksista, joita huoneet ovat tupaten täynnä, pitäisi pyyhkiä pölyt. Mutta saa siinä sitte kans pestä käsiään ja harjata salaa vaatteitaan vähän väliä.
Niin kuin huomaat, on sävyni vähän kitkerä, ja se johtuu siitä, että kaikesta ystävällisyydestään huolimatta ainakin kaikki nämä ihmiset, joihin minä siellä tutustuin, ja heitä oli aika paljon, suhtautuivat vissillä halveksunnalla kaikkeen nykyaikaiseen – sillä kun ei ole perinteitä. Se yllytti minua entistäkin ahkerammin selittämään, kuinka Suomessa eletään modernisti ja siksi myös käytännöllisesti ja mukavasti. Eihän se heidän mielipiteitään mitenkään päässyt järkyttämään, yleensäkin tuntuu kaikki, mikä on englantilaisen imperiumin ulkopuolella, olevan heille toisarvoista, mutta kiinnostus ennestään täysin tuntematonta Suomea kohtaan oli silti varsin suuri, kaikki ne päättivät ensi kesänä tulla Suomeen. Mihinkä minä joudun niitten kaikkien kanssa? Vaikka eipä silti, kyllä minua kovin haluttaisi ylpeydellä esitellä heille mitenkä kaukaisessa itäisessä korpimaassakin sentään on jonkinmoista kulttuuria ja korkeampaa elintasoa kuin heidän maailmannavassaan ja kuinka Suomikin voi olla kaunis.
Eipä silti, kyllä Englannin maaseutu on valtavan kaunista, rehevää ja kodikasta. Siellä olisi oleskellut enemmänkin. Mutta säät olivat niin toivottoman epävakaisia, ettei voinut ajatella paljon ulkoilmaretkiä. Ja olihan mulla Lontoossa ohjelmaa yllin kyllin. Asuin alkuun pari viikkoa eräässä rikkaassa perheessä, johonka tuttavani Salomaan Pekka (teatteriopiskelija, joka jo Tomin Wienin matkakirjeessä mainitaan) minut järjesti. Heillä on kaksi vierashuonetta minunlaisteni tapausten varalle, ilmeisesti heillä melkein aina on joku vieras
asumassa. Rahaa tuntui olevan rutkasti, on 6 miljoonan loistoauto – Bentley jne. Mutta kuten sitte myös arvata voi, elämäntyyli jäykähkön tärkeätä. Kodikkuus puuttui. Päivällinen oli päivän huippukohta. Siellä piti aina olla täsmällisesti ja huolellisesti pukeutuneena, eiväthän he siitä sanoneet, mutta huomasin sen heidän omasta tyylistään. Mutta ruoka oli kyllä erinomaista. Portugalilainen keittäjä, joka puhui vielä hauskempaa englantia kuin minä, osasi kyllä kokkaamisen taidon. Ja melkein joka ilta minua vietiin jonnekin tuttaviin kylään, tai teatteriin tai elokuviin tai johonkin erikoiseen ravintolaan. Olin melkein kiusaantunut siitä, että he näkivät niin paljon vaivaa vuokseni, mutta vapaasta tahdostaan he sen tekivät ja olihan se kaikki kauhean mielenkiintoista. Mutta ei se oikein ollut sitä totunnaista kesälomaa, johon kuuluu vettä ja aurinkoa. Loppuajan olin sitten Pekan luona ja se oli rattoisampaa huomattavasti, vaikkakin asuminen oli epämukavampaa.
Yksi mielenkiintoisimpia paikkoja Lontoossa oli minusta British Museum. Se on valtavan laaja ja siellä on suunnattomat määrät vanhoja egyptiläisiä, assyrialaisia ja kreikkalaisia asioita muumioista lähtien ja tietysti kaikkea muutakin ympäri maailmaa. Siellä olis ollu vaikka monta päivää. Mutta Tussaudin vahakabinetti ei minusta ollut mistään kotoisin.
Juu olihan se mukava matka, mutta mukava oli tulla siistiin ja valoisaan kotimaahankin takaisin. Kokonaisvaikutelmaksi jäi se, että ei Englanti minulle ole mikään suosikkimaa Euroopan maiden joukossa. Enemmän minä esim. pidän Saksasta. Mutta kyllä tälläkin lomalla oli virkistävä vaikutus. Kun menin töihin, tuntui minusta hassulta, että toiset olivat äkäisiä ja hermostuneita syyskiireittensä keskellä. Tunsin olevani virkeä ja hyväntuulinen, ja päätin etten minä ainakaan rupea tommoiseksi, mutta se päätös taisi kyllä jossain välissä unohtua, koska nyt huomaan jo olevani samanlainen kuin muutkin. Mutta kyllä meillä on jo ehtinyt ollakin paljon inhottavan sotkuisia töitä. Niihin ei tahdo saada mitään tolkkua. Jonkinmoisena lohtuna sain taas palkankorotuksen ja niin jätin kaikki jumppasoitot pois saadakseni vähän enemmän vapaa-aikaa. Luulenpa, että en tehnyt tyhmästi, koska olen kovasti nauttinut, kun saan olla vapaana kotona.
Täällä onkin perin rauhallista, kun Nipa on lomalla. Ei silti että hänestä juuri olisi häiriötä, mutta näinkin ahtaissa tiloissa tuntuu vaihteeksi harvennus mukavalta. Hän meni Pariisiin ja on ollut jo pari viikkoa, mutta ei ole ilmoittanut vielä mitään olostaan.
Panen tähän mukaan joitakin kesällä ja nyt syksyllä tekemiämme suurennuksia. Ovat kaikki vähän semmoisia raakilemaisia, mutta näin syksyllä on mukava katsella kesän aurinkoisia maisemia. Minusta on kiva toi Känkän uintiedistys: toissa kesänä käsipohjaa ja tänä kesänä pellehyppyjä. Joko ensi kesänä otetaan kuva uimamaisterista.
No niin, kauhiasti sitten vaan terveisiä kaikille! Touko
P.S. Kaijalta terveisiä. Hän lupasi kirjoittaa piakkoin oman kirjeen. T.