Joulun merkitys kasvoi 1800-luvulla

Pohjolassa oli vietetty keskitalven juhlaa jo ennen kuin joulu sai kristinuskon myötä uuden merkityksen. 300-luvulla joulua alettiin viettää Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana.

Joulukorttiperinteen taustalla on vanha tapa toivottaa hyvää uutta vuotta kuvin. Tärkeitä edeltäjiä joulukorteille ovat olleet myös ystävänpäivän kortit. Ystäväpäiväkortit olivat erittäin koristeellisia. Monet alkuaikojen joulukortit ovatkin ystävänpäivän korttien julkaisijoiden tekemiä, ja niissä on käytetty ystävänpäivän kuva-aiheita kuten kukkia.

Joulun merkitys kasvoi 1800-luvun lopulla. Joulusta tuli vuoden juhlahuipentuma ja lasten roolia sen vietossa korostettiin. Samaan aikaan postikortit nostivat suosiotaan ja liimautuivat tiiviisti joulun viettoon. Joulukorttien suosion kasvu oli taattu 1850-luvulla kuvakorttien teollisen valmistuksen yleistyttyä Euroopassa, mikä liittyy painotekniikan kehitykseen.

Katso video joulukortista.

Uuden vuoden kortit

Uuden vuoden kortit ovat olleet monessa maassa alkujaan yleisempiä kuin joulukortit. Uuden vuoden kortit olivat joulukorttien ohella hyvin suosittuja 1800-luvun lopulta lähtien. Erityisesti ne kasvattivat suosiotaan vuosisadan vaihteessa. Suosio nousee kuten postikorttien suosio muutenkin.

Maailman ensimmäinen joulukortti

Ensimmäisenä joulukorttina on yleisesti pidetty englantilaisen Sir Henry Colen joulutervehdystä yhteistyökumppaneilleen vuodelta 1843. Tämä tapahtui aivan Britannian postiuudistusten vanavedessä. Postimerkki oli otettu käyttöön vuonna 1840, mikä helpotti postin lähetystä.

Sir Henry Cole (1808–1882) oli monessa mukana. Hän toimi Englannin postilaitoksen uudistajan Rowland Hillin avustajana vuosina 1837–1840, ja vaikutti myös postimerkin syntyyn. Hän myös suunnitteli Lontooseen suurta Victoria & Albert -museota ja oli sen ensimmäinen johtaja. Lisäksi hän pyöritti yritystä, jossa tuotettiin esineitä kotien kaunistukseksi. Täten hänellä oli erittäin laaja tuttavapiiri.

Jouluna oli tapana kirjoittaa henkilökohtaisia joulutervehdyksiä tutuille. Postimerkin myötä tervehdysten määrät vain kasvoivat. Henry Colelle se oli lähes mahdotonta. Viktoriaanisessa Englannissa oli kuitenkin hyvin epäkohteliasta olla vastaamatta. Joulukorttejakin oli olemassa, mutta ne olivat kokonaan käsin maalattuja ja melkoisen kalliita. Cole keksi ratkaisun pulmaansa. Hän pyysi historiallisiin maisemiin erikoistuneelta taiteilija John Callcott Horsleyta piirtämään joulukortin, jonka kuvan hän oli itse hahmotellut. Yhtenäinen kuva muodostuu kolmesta erillisestä osasta. Keskellä on perhe pöydän ääressä juhlimassa. Sivuilla oli köyhien auttamista kuvaavat piirrokset. Korttiin oli kirjoitettu hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta sekä ”To” ja ”From”, joidenka jälkeiselle viivalle pystyi personalisoimaan osan tekstistä itse käsin. Tämä säästi huomattavasti aikaa.

Kohukortti

Kortista Cole painatti Lontoon kivipainossa tuhannen litografian erän. Jokainen kortti tai osa korteista vielä väritettiin käsin. Ilmeisesti niitä myös painettiin lisää myöhemmin.

Osan korteista Cole lähetti ystävilleen ja loput laittoi myyntiin yritykseensä. Hän myös mainosti korttia. Yhden kortin hinnaksi tuli yksi shillinki. Hän siis ehkäpä oli myös edelläkävijä joulukorttiliiketoiminnassa, mistä sittemmin kasvoi valtava business. Kortin lähetys oli joka tapauksessa vielä yleisesti kallista ja onkin ajateltu, että hänen lähettämänsä kortit olivat PR-hengessä lähetetty liikekumppaneille. Kortit kulkivat kirjekuoressa, eivät vielä edullisemmalla postikorttitaksalla. On arvioitu, että Colen korteista vain 14 on jäljellä ja yksi niistä on käyttämätön. Näitä on myyty huutokaupassa useilla tuhansilla.

Kortista nousi kohu, koska kuvassa, jonka piti esittää, miten jouluna kuului muistaa köyhiä, näyttää siltä, että naispuolinen perheenjäsen antaa pikkutytölle siemauksen punaviinilasista. Tämä närkästytti viktoriaanisen ajan ahdasmielisiä englantilaisia – varsinkin kun raittiusliike oli voimissaan. On tosin myös esitetty, että lapset maistelevat luumuvanukasta aikuisten nostellessa maljaa. Kortin sekä oikeassa että vasemmassa kuvassa näkyy myös hyväntekeväisyyttä, joissa autetaan köyhiä antamalla ruokaa ja vaatettamalla heitä.

Joulukortit nousivat suosioon 1880-luvulla

Kuten muuallakin maailmassa, varhaisimmat Suomessa lähetetyt joulukortit oli suljettu kirjekuoriin, sillä niiden lähettäminen avoimena ei ollut luvallista. Virallinen postikortti, joka sai kulkea ilman kuorta tuli käyttöön 1870-luvulla.

Varhaisin Suomeen saapunut joulu- ja uudenvuoden tervehdyskortti lienee 1850-luvulta, kun säätyläisperheet lähettivät tervehdyksiä läheisilleen. Kansallismuseon kokoelmissa on Wienistä lähetetty uudenvuodenkortti vuodelta 1856, joka kuvaa enkeliä.

Ensimmäisten joulukorttien lähettäjien kerrotaan asuneen ulkomailla, Amerikassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Kirjekuoren keksiminen olikin tärkeä tekijä, joka varmisti joulukorttien menestyksellisen etenemisen. Tarkkaa tietoa ensimmäisestä suomalaisesta, kuoressa kulkeneesta joulukortista ei valitettavasti ole. Esimerkiksi Postimuseon varhaisimmat joulukortit ovat 1880-luvulta.

Valmiiksi painetut joulukortit alkoivat saavuttaa suosiotaan 1860-luvulla, kun Saksassa kehittyi tehokas painoteollisuus. Aiemmin painotekniikat eivät olleet niin kehittyneitä, minkä takia kortit olivat kalliita painattaa. Joulukorttien lähetys olikin aluksi lähinnä yläluokalle kuuluvaa.

Ensimmäiset viralliset joulukortit tulivat Pohjoismaihin 1870-luvulla, ja tapa levisi ensin Länsi-Suomeen ja ylempien yhteiskuntaluokkien keskuuteen. Vanhin joulukortti tiedetään Suomesta vuodelta 1871 – siis samalta vuodelta kuin postikortti otettiin virallisena lähetyslajina käyttöön Suomessa. Se on ristinmuotoinen ja koristettu kukkasin.

Useissa kokoelmissa, mm. Kansallismuseon joulukorttikokoelmassa, on kortteja, joiden pohjalta voidaan päätellä lähettämisen olleen jossain määrin yleistä jo 1880-luvulla. Tästä on kuitenkin erimielisyyttä, koska luku- ja kirjoitustaito olivat vielä alkutekijöissä. On myös mainittu, että joulu- ja uudenvuodenkortit nousivat suosioon 1890-luvulla. Voidaan myös sanoa, että yleistys tapahtui vasta 1920-luvulla. Joka tapauksessa joulu- ja uudenvuodentoivotukset yleistyivät ensin säätyläisten ja porvariston – siis varakkaiden ja kaupunkilaisten – piirissä. Myöhemmin myös maaseudun asukkaat ja työväestö alkoivat lähetellä kortteja.

Kuvalliset kortit olivat suosittuja

Kuvallisten postikorttien lähettämisen mahdollisuus näkyi tuntuvana korttien lähettämisen lisääntymisenä 1900-luvun alussa. Vuosisadan alkupuolella talonpoikainen kansa lähetteli Kansallismuseon kyselyn mukaan joulukortteja korkeintaan kaukana asuville lähiomaisille. Torpparit alkoivat lähettää joulukortteja sukulaisille ja tuttaville, ja saapuneet joulukortit pidettiin esillä koristeina. Korttien lähettämisestä tuli kaiken kansan tapa 1900-luvun alkupuolella. 1920-luvulta lähtien korttien lähettäminen vilkastui huomattavasti. Vaikka toisaalta yleinen postikorttien lähettäminen väheni juuri näihin aikoihin.

Toivotukset

Joulukortteihin oli alusta alkaen tavallisesti valmiiksi painettu hyvän joulun, usein myös uuden vuoden toivotukset. Jo Henry Colen joulukortissa luki hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Korttiin voitiin kirjoittaa toivotus myös käsin.

”Vanhaan hyvään aikaan” kirjoitettiin usein: ”Hyvää joulua, rauhaa rakkautta, leipää ja lämmintä”, ”lihavia joulupäiviä” tai ”parhainta ruokahalua joulupäiviksi”. Tällaiset toivotukset viittasivat joulun perinnäiseen ruokapöytään aikana, jolloin suuri osa väestöstä eli jatkuvassa pikku nälässä ja aliravitsemuksessa.

Tervehdysten lisäksi joulukorttiin voitiin kirjoittaa raamatunlause, kertoa terveydentila ja toivottaa samaa ”Herran armolahjaa” ystävällekin, tai jouluaiheinen värssy, esim. ”Kun joulu meille ilon tuo, niin aatos lentää sinun luo ja sydämestäin toivotan, sull jouluilon parhaimman”. Joulukortilta, yhtä vähän kuin muistovärssyltä ei odoteta omaperäisyyttä.

Moninaiset kuva-aiheet

Kuva-aiheet ovat muuttuneet vuosien kuluessa. Henry Colen teettämässä kortissa pääosassa oli perheen yhdessäolo ja hyväntekeväisyys, joka kuului jouluun. Tunteellisuus oli läsnä. Samana vuonna kuin ensimmäinen joulukortti julkaistiin, myös Charles Dickensin Joulukertomus ilmestyi, jossa ahneudella ja köyhien auttamisella on iso osa. Monet ihmiset elivät köyhyydessä.

Alkuaan kuva-aiheet eivät olleet erityisen jouluisia: korteissa oli kukkia, onnenlehviä, kesäisiä kuutamomaisemia ja lasten kuvia. Myös nelilehtinen apila, vaaleanpunainen porsas, tiimalasit, hevosen kenkä ja linnut olivat suosittuja. Osa kuvituksista saattoi tulla uuden vuoden korttien kuvaperinteestä, koska alkujaan uuden vuoden kortit olivat yleisempiä. Erityisesti vuosisadan vaihteessa ja sen jälkeen lähetettiin paljon uuden vuoden kortteja, joihin saatettiin myös kirjoittaa jouluntoivotukset. Toisaalta joulusta alkoi tulla juuri lasten juhla, minkä takia lapsia alkoi näkyä korteissa. 1800-luvun teollistumisen ja kaupungistumisen myötä ydinperheet alkoivat olla yleisempiä ja myös oikeus lapsuuteen alkoi nostaa päätään, vaikkakin lapsityövoimaa vielä käytettiin. Orastavaa lastensuojeluakin oli ja koulutuksen alku nosti lapsia erityisempään asemaan.

Joulukorttien kukkasia 1880-luvulla olivat ruusut, kielot, kirsikankukat, mutta eivät tulppaanit eivätkä hyasintit, koska niistä tuli joulukukkia vasta myöhemmin.

Myöhemmin suosittiin yhä enemmän uskonnollisia aiheita, kuten enkeleitä, seimiasetelmia ja kirkkokuvia sekä somistettuja runonsäkeitä ja mietelauseita.