Isän kirje Aunuksesta tyttärelleen Päiville Keski-Suomeen 1942

Olen saanut kirjeen, kun vietin ensimmäistä syntymäpäivääni. Isä oli rintamalla ja ikävöi nuoren perheensä pariin Keski-Suomeen. Kirjeen mukana isä lähetti metson, koska kotona oli ruuasta pula. Kirjeessä mainitaan myös pieni tuohirasia, jonka hän lupasi lähettää syntymäpäivälahjaksi. Lipas on hyvin merkityksellinen minulle. Äitini on napsinut hiukan 1-vuotiaan valkoista tukkaa ja käärinyt sen silkkipaperiin sekä pannut talteen lahjaksi saatuun tuohirasiaan. Siellä se on vieläkin 75 vuoden jälkeen.

Itse en kirjettä saadessani ymmärtänyt siitä mitään, mutta aikuisiällä on vaikea lukea kirjettä ilman kyyneliä. Se on rakas muisto sodassa olleen isän rakkaudesta perhettään kohtaan ja toivosta parempaan tulevaisuuteen.

Isän pikku Päivi, 24.10.1942

Rakas tyttäreni

Täältä kaukaa Aunuksesta lähettää isä parhaat onnittelunsa omalle pikku kullallensa täyttäessäsi ensimmäisen ikävuotesi. Toivon ja koetan rukoilla täällä, että oma tyttäreni varttuisi viisaudessa, iässä ja armossa. Muuta parempaa en osaa lapselleni toivoa, sillä sisältyyhän viimeiseen sanaan terveytemme ja kaikki tarpeemme. Isän on täytynyt jatkuvasti olla täällä sotahommissa niin tyystin poissa kotoa, että tyttäreni tuskin tuntisikaan, mutta toivottavasti vielä tulee se aika, jolloin saamme elää yhdessä onnellisina vapaassa maassa.

Silloin olemme sitä parempia ystäviä sillä isällä on sydämessään erikoisen lämmin sija Päivi tyttärelleen sota-ajan lapselle, joka ei tiennyt ajan ulkonaisesta ankeudesta, vaikka onkin saanut siitä kärsiä. Mutta eiköhän tulevina onnellisimpina aikoina voiteta kaikki tämän ajan rasitukset.

Itse tuskin osaat kaivata syntymäpäivälahjaa ja äiti ymmärtää hyvin, ettei täältä voi ihmeempää lähettää. Kuitenkin lähetän tämän kirjeen kanssa paketissa metson, josta toivon äidin laittavan teille hyvää lintupaistia. Voi kuinka toivon, että lintu tulisi pahentumattomana perille. Varsinaisen lahjaesineenä antaa isä tyttärelleen pienen tuohirasian, jota olen säilyttänyt jo jonkin aikaa. Ellen pääse lähiaikoina itse tuomaan, lähetän sen paketissa kirjojen kanssa kotiin. Olkoon se samalla muistona tästä ajasta ja Päivin lapsuudesta.

Äiti on kertonut, että Päivillä on jo viisi hammasta. Sitä isä vain odottelee, milloin tyttärensä oppii kävelemään, mutta ehkä sekin tapahtuu lähitulevaisuudessa. Toivotan vielä lopuksi rakkaalleni parhainta onnea ja Jumalan siunausta. Terveisiä teille kaikille.

Isä