Arvo-sedän kirjeet rintamalta pikkulotta-Leenalle 1941

Olin vuonna 1941 10-vuotias pikku-lotta ja ahkeroin kotirintamalla. Olin lä- hettänyt paketin tuntemattomalle sotilaalle rintamalle ja sain kaksi kirjettä vas- tauksena sen jälkeen.

Muistan tuolta ajalta kiireiset päivät kotona maaseudulla. Kaikki mitä tehtiin, liittyi jollakin tavalla sotaan. Joka päivä uunissa paistettiin neliskulmaisia lei- piä, kuivatettiin ne vartaassa ja pakattiin pahvilaatikoihin rintamalle lähet- täväksi. Neulottiin myös villasukkia ja lapasia sotilaille. Opetus koulussa oli isänmaallista ja oppilaat ohjattiin tekemään heille sopivia puuhia kuten metal- liromun ja lumppujen keräystä, metsämarjojen ja käpyjen poimintaa sekä pel- lolle pudonneiden viljantähkien keräilyä. Kaikki käytettiin hyödyksi.

Minulla oli halu ja innostus tehdä jotain vielä enemmän. Keksin tehdä aivan omatoimisesti paketin rintamalle tuntemattomalle sotilaalle. Laitoin siihen vas- taleivottua leipää ja pullaa ja uunissa kypsytettyä lihaa sekä villasukat. Kun sitten sain vastauksen tuntemattomalta sotilaalta, Arvo-sedältä, oli se niin ih- meellistä ja uskomatonta, etten unta silmiini tahtonut saada. Minä pieni tyttö olin tehnyt jotain sellaista, joka oli saanut suuren sankarin, sotilaan, vastaa- maan minulle! Tunsin kuuluvani silloin isojen, kotirintamalla työskentelevien joukkoon.

Rintamalla 18.11.41

Heipä hei pikku-lotta!

Monet reippaat terveiset pikkulotalle täältä ”missä kostava kalpamme lyö” ja hurjan paljon kiitoksia kirjeestäsi. Saanhan sanoa – sinuksi – eikö niin? Oli oikein kivaa, että kirjoitit, kerrassaan loistavaa! Kirjoita sitten oikein pian kun olet saanut tämän minun sepustukseni. Kirjoitathan? Ja nyt, minun tietenkin on kerrottava itsestäni Sinulle! No niin, mikäpä siinä muu auttaa kuin kertoa. Olen jo ihan uskomatto- man vanha setä, ihan niin vanha kuin 22 vuoden, enkö olekin vanha? Pituutta ja ohuutta, sitä on vaikka toisillekin antaa enkä minä taida itsestäni enempää osata kirjoittaa.

Kysyit onko täällä kylmä? Tyttö kiltti, kyllä täällä toisinaan on niin kylmä, ettei korvat ja nenänpää tahdo millään pysyä ”sulana”, mutta ei tuo mitään haittaa, eihän? Ja onhan meillä täällä lämmintä, mitä voi panna päällensä, kun alkaa tulla oikein kylmää! Lisää tulee, kun te siellä kotona touhuatte vallan julmetusti meidän mukavuudeksemme. Kiitos teille siitä, jatkakaa vaan samaan suuntaan, autatte siten ihan uskomattoman paljon Suomi-parkaamme näissävaikeuksissa, mihin se nyt on joutunut. Hyvää jatkoa edelleenkin touhullenne!

Miltäs koulunkäynti tuntuu näin sodan aikana, taitavat läk- syt jäädä lukematta, kun on niin hurjasti muita töitä, lotta-hommia ja muuta, eiköst vaan? Nyt minä en ehdi enempää kirjoittamaan, täytyy lähteä pienelle ”lenkille”!

Hyvää vointia Leenalle t:voo Arvo

J.K. Osoitteeni: Alikers. Arvo Nurmi, 7 Kpk 1347. Viime kirje tuli näes – salanimellä – yllä on oikea nimeni. Sama.

Muistathan kirjoittaa – pian! Muistathan?

Toinen kirje

Rintamalla 4.12.41

Hei vaan Leena!

Oikein hirmuisen paljon terveisiä täältä sodasta ja sata, eipäs kuin tuhat, oikein kaunista kiitosta hauskasta kirjeestäsi! Oli hurjan kivaa, että muistit Arvo-setää kirjeellä. Jos sinulla vaan on aikaa, niin kirjoita paljon useammin. Kirjoitathan?

Täällä on ollut niin hurjan kauniita ilmoja, ei ole satanutkaan yhtään ja yöllä kuu-ukko näyttäytyy ihan koko naamallaan. Silloin on melkein yhtä valoisa kuin päivälläkin. Uskotko, että silloin on kivaa olla ulkona ja vartioida, ettei tuo paha ryssä pääse meidän rakkaaseen Suomen maahamme!

Ihanko totta, että sinä keräsit lumppuja niin paljon, ihan 24 kiloa!? Kyllä sinä sitten olet mitalin ansainnutkin, kuten opettajakin on sanonut.

Leena kiltti, on aivan totta, mitä kerroit, vaikka oletkin pieni, niin voit sinäkin tehdä jotakin edes pikkasen tämän rakkaan isänmaamme puolesta! Se on jaloa ja kaunista, kun saa palvella maata, missä on syntynyt ja kasvanut. Sinä et ehkä tuota vielä käsitä, mutta kun kasvat niin silloin ymmärrät, mitä on kun saa tehdä kaikkensa isänmaan hyväksi!

Todellakin, kohta tulee joulu! Hauskaa, eikö totta? Muistakin Leena, että olet oikein kiltti ja harjoittelet osasi hyvin. Sinähän kerroit, että olet vuorokeskustelussa, jonka nimi on Isänmaalle! Toivottavasti joulupukki tuo sinulle uudet sukset, varmasti tuo, kun olet oikein hurjan kiltti. Uskotko?

Nyt Arvo-sedän täytyy jo lopettaa! Hei sitten taas, kirjoita oikein pian! Arvo-setä

Niku-kissalle paljon terveisiä!