Postimerkin historiaa

Osa 1: Postimerkin ensihetket

Parikymmentä vuotta sitten, kun kirjoitin vielä kirjeitä, pyrin valitsemaan postimerkiksi aina uusimmat. Mielestäni olisi ollut hienoa voida saada sarjat ikään kuin täyteen. Oli kiva tarjota aina nähtäväksi uusi postimerkki. Enkä itse edes ollut postimerkkien keräilijä. Saamani kirjeet ja kortit olen kyllä tallentanut. Tämä loppui, kun kirjeenvaihtoni vaihtui sähköpostien lähettelyyn, “meilittelyyn”. Nyt olen työssäni päässyt jakamaan postimerkkejä Postimuseon sosiaalisen median kanavilla. Tämän ansiosta olen huomannut, että postimerkkien aiheissa ja toteutustavassa näkyy selvästi ajan henki.

Painotekniikka on kehittynyt, kuvitustyyli muuttunut ja julkaisupolitiikka vapautunut. Virallisenoloisista maksumerkeistä on siirrytty monipuoliseen aihekirjoon, joka kattaa muumit, Tom of Finlandin ja ilmaveivin. Suomen ja postimerkkien ensimmäisinä vuosikymmeninä julkaistuissa postimerkeissä komeilevia herrasmiehiä ei nykykulttuuri enää tunne.

Ensimmäisten postimerkkien suunnittelijat olivat kiinni painotekniikan jäykkyydessä ja viranomaisvalvonnassa. Tänä päivänä kansainvälisesti palkitut suomalaiset postimerkit tunnetaan laadukkaasta suunnittelusta, jonka takana on lahjakkaita taiteilijoita, kuvittajia, graafikoita ja valokuvaajia.

Postimerkin historiaa -minisarja kertoo postimerkin vaiheista 1800-luvulta nykypäivään

Pureudun tässä Postimerkkien historiaa -minisarjassa mielenkiintoiseen ja vähälle huomiolle jäävään postimerkkien historiaan. Postimerkkien historiaa käyn läpi suhteessa painotekniikan kehitykseen, julkaisupolitiikan vapautumiseen, kuvitustyylin muuttumiseen sekä suomalaisuuden ja suomalaisen kulttuurin esiin tuomiseen postimerkeissä. Matkaan postimerkkien historiassa pääsääntöisesti erottelematta yleis- ja erikoismerkkejä toisistaan, mutta tuon kyllä joiltain osin esille niiden erillistä historiaa. Yleispostimerkit ovat perusmerkkeinä pidempi-ikäisiä ja hitaammin muutoksiin taipuvaisempia kuin erikoismerkit.

Tässä kirjoituksessa kerron postimerkin syntymävuosista ja sortokauden merkeistä. Seuraavassa julkaisussa kuvaan painotekniikan vaikutusta postimerkin kehitykseen. Kolmannessa tekstissä taas pureudun postimerkkien aiheisiin koko sen historian aikana sekä tuon esille kuinka suomalaista kulttuuria on esitetty postimerkeissä.

Kun Suomi postimerkin koekäyttöön otti

Postimerkeistä ei vielä puhuttu, kun Ruotsin valtakuntaan perustettiin postijärjestelmä 1630-luvulla. Suomalainen postimerkki onkin ”vasta” noin 170 vuotta vanha. Ehdotuksen postimerkkien käyttöönotosta teki pääpostitirehtööri Alexander Wulffert. Suomen senaatti päätti helmikuussa 1856 postimerkkien käyttökokeilusta kotimaan postiliikenteessä tavallisissa kirjeissä kahden vuoden aikana.

Suomi oli ensimmäinen maa, joka otti sellaisenaan ehiön arvoleiman merkeilleen. Suomi otti postimerkit käyttöönsä myös ennen emämaa Venäjää. Ensimmäiset suomalaiset postimerkit ilmestyivät maaliskuussa 1856 kahtena arvona: 5 kopeekan sinisenä ja 10 kopeekan punaisena. Ne olivat saman mallisia ja painettiin samoilla kuvakkeilla kuin vuonna 1850 julkaistut, samaan aikaan käytössä olleet, ehiökuorien arvoleimat.

Suomi otti ensimmäisenä maana ehiön arvoleiman postimerkeilleen. Soikiomerkeiksi kutsutut merkit julkaistiin vuonna 1856 kahtena arvona. Tässä on 5 kopeekan sininen merkki. Kuva: Postimuseo.

Soikiomerkit saivat jatkaa koeajan jälkeen

Ensimmäisiä suomalaisia merkkejä kutsutaan soikiomerkeiksi. Soikiomerkit valmistettiin käsin leimasimella painanteiksi paperiarkille ja kaiverrettiin senaatin ohjeiden mukaisesti kirjapainossa. Ne olivat lävistämättömiä eli niissä ei ollut rei’itystä. Näin merkit leikattiin paperiarkista irti saksilla. Väärinkäytösten ehkäisemiseksi uudet postimerkit varustettiin salamerkeillä, helmillä. Koeajan jälkeen postimerkit päätettiin pitää edelleen liikenteessä. Vuoden 1860 postimerkeistä alkaen arkit lävistettiin valmiiksi, jolloin ne oli helpompi irroittaa arkista.

Postimerkkien alkuaikoina tavallinen kansa ei niitä juuri ostanut. Lukutaitoisia oli vähän, eikä työläisen päiväpalkalla pystynyt montaa postimerkkiä edes ostamaan. Suomen ensimmäisten postimerkkien suunnittelijoista ei ole tarkkaa tietoa.

Leijonavaakunasta oman valuutan käyttöön merkeissä

Vaakuna on postimerkkien aiheena yleinen kaikkialla maailmassa, koska sen katsotaan edustavan virallisesti julkaisijamaata. Suomalaisissa yleispostimerkeissä on käytetty leijonavaakunaa vuonna 1856 ilmestyneistä ensimmäisistä postimerkeistä lähtien.

Suomalaisen postimerkin alkuvaiheessa leijonavaakuna oli kuvakkeena niin isohampaisissa kuin jokanurkkaisissa postimerkeissä. Isohampaisia merkkejä olivat ensimmäiset painokoneella valmistetut postimerkit, jotka ilmestyivät vuonna 1860. Niille oli tyypillistä poikkeuksellinen hammastustapa, josta merkkien nimitys on peräisin. Jokanurkkaisten postimerkkien nimi tulee taas siitä, että maksuarvo on merkitty jokaiseen kulmaan. Teksteinä käytettiin suomea ja ruotsia.

Isohampaiset merkit olivat ensimmäiset painokoneella valmistetut postimerkit Suomessa. Ne julkaistiin vuonna 1860. isohampaisten merkkien nimitys tulee sen poikkeavasta hammastustavasta. Kuva: Postimuseo.

Ensimmäiset markka-arvoiset merkit julkaistiin vuonna 1866 Suomen saatua oman rahayksikön. Muutoin malli 1866 vastaa mallin kuuden vuoden takaisia kopeekka-arvoisia isohampaisia postimerkkejä ulkonäöltään. Markan merkki laitettiin liikkeelle toukokuussa 1867. Kaikki penni- ja markka-arvoiset postimerkit olivat käytössä vuoteen 1877. Jokanurkkaiset merkit julkaistiin vuonna 1875 .

Jokanurkkaiset merkit julkaistiin vuonna 1875 . Merkit ovat saaneet nimensä siitä, että maksuarvo on merkitty jokaiseen kulmaan. Kuva: Postimuseo.

Yleisen postiyhdistyksen määrittelemät merkkien värit

Yleinen postiyhdistys, nykyinen Maailman Postiliitto, UPU, perustettiin 21 valtion sopimuksella vuoden 1871 syyskuussa. Sopimus koski myös Suomea Venäjän autonomisena osana. Yhdistyksen tarkoituksena oli järjestää kansainvälinen postiliikenne sopimusvaltioiden kesken.

Sopimuksessa määriteltiin postimerkeille yhteiset käyttötarkoitusta kuvaavat värit. Suomessa heinäkuussa 1875 ilmestyneissä jokanurkkaisissa postimerkeissä olikin sitten sopimuksen mukaiset värit: vaaleansininen kotimaan kirjeisiin, sinipunainen kotimaan kortteihin, vaaleanpunainen ulkomaan kirjeisiin ja ruskea ulkomaan kortteihin.

Ylänurkkaiset postimerkit olivat kolmikielisiä

Ylänurkkaiset postimerkit laskettiin liikkeelle, kun Venäjältä annettiin vuonna 1889 käsky kolmikielisistä merkeistä. Merkkien nimi on peräisin maksuarvon sijainnista ylänurkissa. Kuva: Postimuseo.

Venäjältä annettiin vuonna 1889 käsky kolmikielisistä merkeistä, joihin oli merkittävä tiedot myös venäjäksi. Näkyvimmät erotukset aiempiin postimerkkeihin oli alakulmien arvonumeroiden korvaaminen markka- ja penni-sanojen lyhenteillä. Ylänurkista taas löytyivät maksuarvo, mistä on syntynyt ylänurkkaisten postimerkkien nimitys.

Vuoden päästä tästä ensimmäisestä muutoksesta Venäjän keisari Aleksanteri III:n antamalla keisarillisella määräyksellä, postimanifestillä, Suomen postilaitos yhdistettiin Venäjän postilaitokseen ja alistettiin Venäjän sisäministerille. Manifestin mukaan Suomessa oli otettava käyttöön kopeekka- ja rupla-arvoiset postimerkit.

Venäläistämispyrkimysten mukaisesti leijonamerkkien käyttö päättyi ulkomaille postitettavissa kirjeissä seuraavan vuoden elokuun puolivälistä alkaen ja kotimaan postilähetyksissä tammikuussa 1901.

Postimerkkeinä alettiin käyttää vuonna 1891 ilmestyneitä venäläismallisia rengasmerkkejä. Niissä oli vaakunakuviona tsaarin kaksipäinen kotka, mutta postimaksuarvo oli Suomen rahassa. Lisäksi merkeissä olevat renkaat erottivat ne vastaavista venäläisistä merkeistä. Näitä rengasmerkkejä käytettiin aina vuoden 1911 toukokuun puoliväliin. Erilaisia keisarikunnan kotkamerkkejä oli liikkeellä autonomian loppuun.

Venäläistämispyrkimysten mukaisesti Suomessa otettiin käyttöön vuonna 1891 ilmestyneet rengasmerkit. Ne erottuivat vastaavista venäläisistä merkeistä siinä, että sivuilla oli rengaskuviot. Kuva: Postimuseo.

Akseli Gallen-Kallelan surumerkki syntyi postimanifestin myötä

Ennen suomalaisten postimerkkien lakkauttamista oli suunniteltu ja painettu vaakunamerkki, jolla voitiin osoittaa suomalaisen kirjeenvaihdon kotipaikkaoikeus, lähettäjämaa. Tämä merkki tunnetaan sittemmin nimellä surumerkki, ja sen on toteuttanut Axel Gallen-Kallela. Surumerkki otettiin käyttöön samana päivänä, kun suomalaiset postimerkit poistettiin liikenteestä. Surumerkki kiellettiin heti, mutta sitä käytettiin suoraan ulkomaille menevien laivojen postilaatikkoihin jätetyissä lähetyksissä.

Surumerkki otettiin käyttöön, kun suomalaiset postimerkkejä ei enää saanut. Silllä voitiin osoittaa suomalaisen kirjeenvaihdon lähettäjämaa. Vaikka Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema merkki kiellettiin heti, sitä käytettiin suoraan ulkomaille menevien laivojen postilaatikkoihin jätetyissä lähetyksissä. Tässä kuvassa surumerkkiä on käytetty 15.8.1900 Helsingistä Lybeckiin. Kuva: Postimuseo.

Seuraavassa julkaisussa kuvaan painotekniikan vaikutusta postimerkin kehitykseen. Sarjan seuraava osa julkaistaan toukokuussa.

Postimerkkiselain

Tutustu postimerkkeihin postimerkkiselaimessamme.