Postimuseon blogi

Tämä on Postimuseon blogi, johon museon henkilökunta ja muut kutsutut henkilöt kirjoittelevat tekemisistään ja kuulumisistaan. Ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta "Postimuseon virallista kantaa".
maalis
28

Kiertokirjeet nyt netissä – suunnaton tiedonlähde ulottuvillasi!

Kiertokirjeet nyt netissä – suunnaton tiedonlähde ulottuvillasi!

Postimuseo on tehnyt suurtyön digitoidessaan kaikki kymmenet tuhannet kokoelmissaan olevat Venäjän vallan ja itsenäisyyden aikaiset Postihallituksen kiertokirjeet, niiden liitteet, yleiset kirjelmät, salaiset kiertokirjeet, eripainokset jne. Niitä julkaistaan nyt 177 vuoden ajalta, 1812–1989. Kiertokirjeitä lähetettiin eri aikoina eri määriä, vähimmillään niitä ilmestyi vuonna 1813, vain yksi vuodessa, enimmillään toisen maailmansodan aikana, vuonna 1942, 349 kappaletta.

Mikä on kiertokirje?

Kiertokirje on hallintojen tapa jakaa ohjeistuksia virkakunnalle ja alaisilleen. Postin julkaisemia kiertokirjeitä ja kuninkaankirjeitä tunnetaan Ruotsin vallan ajalta alkaen. Aluksi ne olivat käsin kopioituja jokaiselle toimipaikalle erikseen osoitettuja kirjeitä ja sisälsivät toiminnan kannalta oleellisia tietoja, kuten uusien postikonttoreiden perustamiset ja postireitit ja postimaksut muutoksineen.

Kiertokirjeillä postihallinto ohjeisti postien toiminnan koko maassa, ja ne olivat obligatorisia sääntöjä, joita myös noudatettiin. Niistä löytyy yksityiskohtaisia ohjeita koko postin toimintaketjua varten ylimmästä hallintotirehtööristä vähäisimpään harjoittelijaan ja suurimmasta postikonttorista pieneen postipysäkkiin asti.

Epävirallista postitietoutta mm. ulkomaiden posteista, julkaistiin 1890-luvulla kiertokirjeliitteiden epävirallisessa osiossa. Niistä muodostettiin 1895 alkaen erillinen ”Postarkiv” -sarja, joka ilmestyi vuosina 1895-1915.

Historian lähde

Kiertokirjeet ovat rikas historian ja paikallishistorian lähde sen lisäksi, että ne kertovat postista lähes kaiken. Postin viestintätehtävää kuvastaa vuonna 1856 annettu postitirehtöörin salainen kirjelmä postinhoitajille, jolla heitä kehotetaan Kenraalikuvernööriä varten heti ilmoittamaan erikoisista ja kiinnostavista tapauksista paikkakunnillaan, oli se sitten hyvää tai pahaa. Postitirehtöörin toimenkuvaan kun kuului myös urkinta koko 1800-luvun ajan.

Johtavien virkamiesten lisäksi tuhansien tavallisten postilaisten virkanimitykset, -erot ja kuolemantapaukset kerrottiin kiertokirjeiden liitteissä, samoin virkarikokset ja -rikkeet. Kiertokirjeiden avulla voi siis syventää jopa sukututkimusta.

Toimintaohjeet

Vuonna 1877 muistutettiin kaikkia postilaisia vannomaan uskollisuutta keisarille virkavalan muodossa, ja toukokuun 26. päivänä vuonna 1896 postitoimistot pidettiin auki ainoastaan kaksi tuntia päivässä Heidän Keisarillisten Majesteettiensa juhlallisen kruunauksen johdosta.

Kun postitoimipaikka perustettiin, siitä tiedotettiin kiertokirjeellä ja se liitettiin taksaluetteloihin, postin ohjausohjeisiin ja kerrottiin minkä toimipaikkojen kanssa se vaihtaa postia suoraan. Toimipaikkojen kalusteet ja välttämättömät työvälineet ja käytettävät lomakkeet lueteltiin kiertokirjeissä, samoin postiljoonien virkapuvun osat nappeja myöden.

Kiertokirjeet saattavat porautua hyvinkin syvälle ihmisten arkeen, kuten vaikkapa tiedusteltaessa kadonneita lähetyksiä: rouva Hilde Blyh’lle Kajaaniin joulun alla 1922 lähetetty silkkisen alushameen ja parfyymipullon sisältänyt paketti oli kadonnut, ja oli tavattaessa asianomaiselle toimitettava.

Neuvoja postille ja sen asiakkaille

Vuonna 1914 valistettiin posteja yleisellä kirjelmällä väärennettyjen seitsemän kopeekan postimerkkien tuntomerkeistä, koska väärennöksiä oli havaittu olevan liikkeellä keisarikunnassa.

Postijunien ja -vaunujen kulkuajat ja reitit, postia kuljettavien sisävesilaivojen kesän kulkuajat ja laivurien kanssa tehdyt sopimukset ilmoitettiin kiertokirjeissä. Niistä voimme lukea myös, että paketteja saattoi lähettää höyrylaivoilla, vaikkapa Nikolainkaupungin ja Sundsvallin välillä, että paketit piti tietyllä tavalla päällystää, sitoa narulla ja sinetöidä, ja että postikorttiin sai kirjoittaa vain viisi sanaa osoitetietojen lisäksi!

Posteissa piti harjoittaa säästäväisyyttä: lyijykynät piti käyttää viimeiseen asti, holkilla jatkaen, pakettinarut ja käärepaperit piti ottaa talteen uusiokäyttöä varten, kun taas postimerkkejä ei missään tapauksessa saanut käyttää uudelleen. Kalliiden mustekynien sijaan posteissa käytettiin aniliinikyniä, jotka sittemmin, kiertokirjeen antamalla luvalla, sai korvata kuulakärkikynillä. Kynttilät ja lamppuöljyn postinhoitajan piti itse kustantaa, polttopuihin hän sai vuosittaisen määrärahan.

Ajankuva

Ajankuvan vaihtelut näkyvät kiertokirjeiden sisällössä. Niistä ilmenee selkeästi hallitsijoiden vaihdokset, poliittiset muutokset ja sotien myllerrykset. Ne ilmaisevat myös viestinvälityksen tarpeellisuuden kaikkina aikoina ja Postin turvallisen pysyvyyden. Kaiken tämän vaikutus näkyi myös tavallisen ihmisen elämässä ja arjessa.

Lähde tekemään löytöjä täältä!

Jatka lukemista
0 kommenttia
  0 kommenttia
helmi
22

Postimuseo avaa dataa

Postimuseo avaa dataa

Viime syksynä osa Postimuseon henkilöstöstä osallistui Open Knowledge Finland ry:n järjestämälle Datan avaajan mestarikurssille. Kurssi toteutettiin verkkopohjaisena Optima-alustalla, jossa osallistujat kustakin organisaatiosta muodostivat oman opiskeluryhmänsä. Postimuseosta seitsemän innokasta perehtyi datan avaamisen saloihin.

Ensisijaisesti julkishallinnon organisaatioille suunnatulla verkkokurssilla paneuduttiin muun muassa datan erilaisiin muotoihin ja julkaisualustoihin, avoimeen lisensointiin sekä datan avaamiseen liittyviin lakeihin ja säädöksiin. Koulutuksessa pohdittiin myös, mitä hyötyjä organisaatio tietoaineiston avaamisesta saa ja mitä esteitä siihen voi liittyä. Muisti- ja kulttuuriorganisaatioille ohjatut kurssit perustuvat samansuuntaiseen sisältöön.

Toimipaikkatietokanta avoimeksi

Sopivaksi avattavaksi aineistoksi päätyi pohdinnan jälkeen Postimuseon ylläpitämä toimipaikkatietokanta. Siinä on lähes kaikki Suomen, myös entisten alueiden, postitoimipaikat perustamisestaan lähtien eli varhaisimmillaan vuodesta 1638. Yleisölle avattavia tietoja ovat toimipaikan nimi, perustamisnimi, postinumero, mahdollinen perustamis- ja lakkauttamisajankohta (pvm) sekä toimipaikan hoitajat vuoteen 1916, mikä siis rajaa alle 100 vuotta vanhat henkilötiedot pois aineistosta. Tämä jättää osan postikonttorin hoitajia ulkopuolelle, mutta tarjoaa puolestaan tiedot Postin varhaishistorian kannalta kiinnostavista postimestareista, jotka lukeutuivat tuolloin paikkakuntansa merkkihenkilöihin. Postivirkamiehen työsuhde on periaatteessa julkinen tieto, mutta linjaus toimii varotoimenpiteenä siihen, ettei tiedon avaaminen antaisi mahdollisuutta eri tietokantojen tietoja yhdistelemällä rikkoa elossa olevan henkilön yksityisyyden suojaa.

Avattavan tiedon tulee olla standardoitua ja siksi joitakin tietokannassa olevia kenttiä jouduttiin jättämään projektin ulkopuolelle. Esimerkiksi tietoja toimipaikassa tapahtuneista muutoksista ei ainakaan vielä voida julkistaa, sillä ne ovat hyvin heterogeenisia ja sisältävät lisäksi henkilötietoja, erityisesti asiamiespostien osalta. Avattavissakin kentissä siivottavaa jäi, mikä oli iso ja pikkutarkka urakka. Runsas 6500 tietuetta käsittävä tietokanta jaettiin työryhmän kesken ja kukin sai noin tuhat toimipaikkaa hoitaakseen. Kaikkien kenttien sisältöä yhtenäistettiin, postinhoitajan toimikausi jaettiin kahdeksi kentäksi (alkamis- ja lopettamisaika) ja päivämäärien ilmaisu yhdenmukaistettiin ISO-standardin mukaiseksi.

Suomen postitoimipaikkatietokanta avattiin helmikuussa. Tietoaineisto on xml-muotoinen datapaketti, joka sijoitettiin kuvailutietojen kera Avoindata.fi -palveluun osoitteeseen https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/suomen-postitoimipaikat. Se on ”kaikkien vapaasti katseltavissa, ladattavissa, kopioitavissa, muokattavissa, jaettavissa ja käytettävissä missä tahansa lainmukaisessa toiminnassa ilman taloudellisia, juridisia, teknisiä, sosiaalisia tai käytännöllisiä rajoitteita", kuten avoimen datan määritelmä kuuluu. Postimuseon aineisto julkaistaan CC BY 4.0 lisenssillä, mikä tarkoittaa, että sitä voi ladata ja hyödyntää kuka tahansa, kunhan aineiston alkuperäislähde mainitaan.

Jatka lukemista
0 kommenttia
  0 kommenttia
helmi
08

Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle

Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle

Iloinen tervehdys ystävälle, kädessäni onnea kannan. Ystävyydellä sen sinulle annan, aurinko aina paistakoon hälle. Vanhat värssyt heräävät taas muistoissa hyvin eloon kun vietetään ystävänpäivää 14.2.

Suomessa ystävänpäivä kirjattiin kalentereihin ensimmäistä kertaa vuonna 1987. Päivästä tuli nopeasti suosittu postikorttisesonki. Ystävänpäiväkortteja lähetetäänkin Suomessa toiseksi eniten heti joulukorttien jälkeen.

   ystava2

Ystävänpäivänä lähetetään kortteja, joissa aiheena on usein rakkaus, suudelmat ja symbolina sydän. Nykyisin suosittuja aiheita ovat nallet, söpöt eläimet, pikkulinnut, lapset ja huumorikortit. Vaikka ystävänpäivä on Suomessa suhteellisen uusi, aihe on kuitenkin ikivanha.Ystäviä ja rakkaita on aina haluttu muistaa ja ilahduttaa.

ystava

Ystävyyteen ja rakkauteen liittyviä korttiaiheita julkaistiin Suomessa jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Kuvapostikorteissa alkoi esiintyä rakastavaisia pareja, sydämiä, kukkia ja apilanlehtiä.Ystävänpäivään tarttuivat ensimmäisinä Suomen Punainen Risti, Posti ja paperikauppiaat. SPR julkaisi 1987 kahdeksan korttia sisältävän sarjan. Ensimmäiset päivään liittyvät postimerkit julkaistiin vuonna 1993.

1213 p

Ystävänpäivän viettoa Suomeen levittivät erityisesti USA:ssa opiskelleet vaihto-oppilaat ja ensimmäisenä sen omaksuivatkin lapset ja teini-ikäiset.

Ystävänpäivällä on pitkät perinteet. Se periytyy katollisesta pyhimysperinteestä. Maailmalla päivää on vietetty Valentinuksen päivänä. Suomessa muistetaan enemmän ystäviä, kun muissa maissa se on enemmänkin rakastavaisten päivä.

Etenkin Englannissa oli tapana lähettää ystäville ja tuttaville valentinekirjeitä ja -kortteja. Kortit olivat usein erittäin koristeellisia. Englannissa Valentinuksen päivän vietosta on tietoja aina 1400-luvulta saakka.

Ystävänpäivänvietto levisi Yhdysvaltoihin 1800-luvun puoliväliin mennessä. Siellä päivästä muodostui oikea kansanjuhla. Monet haluavat kihlautua ja avioitua juuri ystävänpäivänä. Yhdysvalloissa päivän viettoon kuuluvat koululaisten askartelemat kortit ja sepitetyt värssyt sekä itse leivotut sydämenmuotoiset pikkuleivät.

Manner-Euroopassa ystävänpäivä tuli yleisesti tunnetuksi vasta 1900-luvulla, ensin Ranskassa ja sitten Belgiassa. Toisen maailmansodan jälkeen kukkakauppiaat oivalsivat päivän markkina-arvon ja pian ystävänpäivän vietto levisi Saksaan, Sveitsiin ja Itävaltaan.

Kirjoitellaan kortteja ja muistetaan ystäviä muulloinkin kuin ystävänpäivänä!

Jatka lukemista
0 kommenttia
  0 kommenttia
tammi
13

Säpinää vuoteen 2017

Säpinää vuoteen 2017

'80 ja jotain ilmassa,
jotain sähköistä,
jotain raikasta

Neljä-viisi vuotta aikaisemmin oli jotakin jo ollut New Yorkin ja Lontoon ilmassa: New Yorkissa 70-luvun puolivälissä syntynyt punk jalostui punk-kulttuuriksi Lontoossa mm. Sex Pistolsien myötä vuonna 1976. Seuraavana vuonna punk, ja melkein myös Sex Pistols, saavutti Suomen – ellei olisi saanut porttikieltoa.

Punk tuli Suomeen brittiläisten ja amerikkalaisten sinkkujen ja pitkäsoittolevyjen raidoilla: The Clashin, Ramonesin ja Sex Pistolsin levyjä tilattiin postimyynnistä ja kuunneltiin pitkin Suomea. Vähitellen levisi tieto Sniffin' Gluen ja Ripped & Tornin kaltaisista pienlehdistä, joita punk-nuoret väsäsivät omin käsin ja monistivat luettaviksi. Suomessa pienlehtien esiinmarssia tekivät mm. Hilse, Lintu ja Aivopesu. Suomalaisen punkmusiikin pioneereja olivat mm. Pelle Miljoona ja Eppu Normaali. Itse tekeminen oli se juttu! Kuka tahansa saattoi koota bändin, tehdä singlen tai kasetin, perustaa pienlehden tai piirtää sarjakuvan ja julkaista itse. Lahjakkuudesta oli hyötyä, mutta pelkkä rohkeus, into tekemiseen ja monistuskone veivät jo pitkälle.

Voit tuntee sen,
jotain on tapahtumassa,
ne kyl tietää sen
ja niitä pelottaa

Pienlehdet ja punk olivat Suomessa erityisesti pienten kaupunkien ja maaseutupaikkakuntien ilmiö. Itse olen punkajan teini pieneltä paikkakunnalta, mutta aivan liian kiltti ja kunnollinen saadakseni aikaan näkyvää kapinointia. Silti 70-luvun lopun ja 80-luvun alun punk-biisit, erityisesti sanoitukset, kolahtivat. Aikuisten maailma, ydinsota, auktoriteetit ja oma tulevaisuus siinä sivussa pelottivat ja ahdistivat kiltimpääkin teiniä. Ratsian, Pelle Miljoonan, Eppujen ja Maukka Perusjätkän biisit soivat radiosta tai kaverin levyiltä äänitettyinä rahisevilta c-kasettinauhoilta ja toimivat ”voimabiiseinä pahaa maailmaa vastaan”.

Ne sanoo sä oot toivoton,
mut sullon jotain mitä niil ei oo:
TÄMÄ HETKI JA TULEVAISUUS

Suomalainen punk ja pienlehdet levisivät saman mielisten kesken postin välityksellä kirjeiden ja pakettien mukana ympäri maailman – ja vastavuoroisesti toisin päin. Kirjeenvaihto paitsi levitti punk-kulttuuria, niin myös harjoitutti kielitaitoa ja avasi konkreettisesti näkymiä ulkomaille. Itsekin kävin koko nuoruuteni vilkaista kirjeenvaihtoa mm. Italiaan, Egyptiin, Chileen, Englantiin, Saksaan ja Hong Kongiin. Kirjeenvaihdon myötä kiinnostus vieraita kulttuureja kohtaan heräsi ja ymmärrys siitä, että maailma on suuri ja avara - ja että sinne on pakko päästä! Lukion jälkeen päädyinkin aluksi interreilaamaan, au pairiksi, opiskelemaan matkailua ja matkaoppaaksi.

Postimuseossa loppuvuodesta 2017 avautuva Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely mahdollistaa tänä vuonna paluun omiin teinivuosiin. Ja pakko todeta, että onhan Ratsian Tämä hetki ja tulevaisuus -biisin (1980) lyriikat edelleen yhtä voimauttavat kuin 37 vuotta sitten:

Mä rakastan sua
seiskytluvun lapsi
Pidä kiinni nykyajasta
loppuun asti
Älä koskaan anna itsees
sammaleen kasvaa.
elä kaikki se,
mikä on tärkeintä

Kuva: Ratsian Juha Aunola ja Jyri Honkavaara Ylivieskan urheilutalolla 1979. Kuva: Pauli Kallio.

 

Jatka lukemista
0 kommenttia
  0 kommenttia
tammi
03

Postimuseolle oma blogi

Postimuseolle oma blogi

Blogi (engl. blog, sanasta weblog) on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi henkilö tuottaa sisältöä enemmän tai vähemmän säännöllisesti niin, että uudet tekstit, videot, diat tai muu sisältö ovat helposti löydettävissä (yleensä sivun yläreunassa), ja niin että vanhat tekstit säilyvät luettavina ja muuttumattomina uusista teksteistä huolimatta. Blogin kirjoittaja on bloggari, bloggaaja tai blogisti.

- Wikipedia

Näin kertoo Wikipedia blogeista, joita myös uudeksi mediaksi mainostetaan (vaikka se aika vanha juttu jo onkin). Postimuseolaiset ovat jo jonkin aikaa kirjoittaneet juttuja Vapriikin blogiin, mutta nyt on siis tarkoitus perustaa Postimuseon omille sivuille blogi, jonka toivotaan madaltavan kynnystä kirjoittaa arkisemmistakin asioista vähemmällä itsesensuurilla, jotta muuten helposti piiloon jäävät tekemisemme ja tavoitteemme välittyisivät paremmin oman sisäpiirimme ulkopuolellekin.

Sana on vapaa niin Postimuseon henkilökunnalle, sidosryhmien edustajille kuin muillekin aihepiiristämme kiinnostuneille. Kirjoituksissa esille tuodut mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä siis välttämättä edusta Postimuseon "viralista" näkemystä, mutta toki niin itse teksteissä kuin kommenteissakin on syytä noudattaa hyviä tapoja ja sivuston ylläpitäjällä on oikeus poistaa asiattomaksi katsotut sisällöt. 

Blogikirjoituksia voi myös kommentoida. Kommentointi tehdään omalla nimellä mutta vaikka sähköpostiosoite vaaditaan, sitä ei näytetä julkisesti. Kommentit julkaistaan vasta kun ne on todettu asiallisiksi. 

Jatka lukemista
0 kommenttia
  0 kommenttia
0
Shares