Postimuseon blogi

Tämä on Postimuseon blogi, johon museon henkilökunta ja muut kutsutut henkilöt kirjoittelevat tekemisistään ja kuulumisistaan. Ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta "Postimuseon virallista kantaa".
maalis
23

Käsi kipeänä kirjeen kirjoittamisesta – elämä ilman nettiä?

Vanhojen kirjeiden kauniit käsialat sinetöitynä ja hellyyttävät postikortit ovat käsinkosketeltavia muistoja ja historiaa. Vanhojen kirjeiden kauniit käsialat sinetöitynä ja hellyyttävät postikortit ovat käsinkosketeltavia muistoja ja historiaa.

Offline-elämä tuntuu toisinaan houkuttelevalta, mutta voisitko luopua netistä edes muutamaksi kuukaudeksi. Tällä hetkellä netittömyys tuntuu erityisen haastavalta koronaviruksen takia, kun tiedonsaanti ja työnteko netin avulla korostuu entisestään. Huolta aiheuttaa myös netin kova kuormittuminen. Pitäisikö siis vetreyttää käsi valmiiksi kirjeen kirjoitukseen?  

Taiteilija Nastja Säde Rönkkö oli täysin ilman nettiä puoli vuotta. Hänen luentonsa Postimuseossa herätteli ajatuksiani viestinnän muutoksesta ja nykymaailmasta, jossa nettiin tukeudutaan vähän väliä. Nastjakin kaivoi nettipaastonsa aikana puhelinta taskusta ajanvietteeksi bussipysäkillä – vanhasta tottumuksesta. Sitten hän vaihtoi puhelimen kirjaan tai vain eli hetkessä.

Nastja Säde Rönkkö käytti paljon aikaa kirjeiden kirjoittamiseen ja niiden lukemiseen. Kuva: Nastja Säde Rönkkö teoksesta 6 months without.

Kirjeistä emojeihin 

Viestintäni on muuttunut paljon reilussa 30 vuodessa. Ala-asteella 1990-luvulla kirjoitin kirjeitä ja odotin vastausta useita päiviä. Mieleeni on jäänyt paniikin tunne, kun kerran tajusin laittaneeni tyhjän kirjekuoren kirjelaatikkoon – unohdin laittaa kirjeen sisään! Tapahtunutta ei voinut perua. Kirjeenkirjoitus oli normaalia viestintää, kun puhelimessa juoruilu kaverin kanssa oli liian kallista. Netistä vielä haaveiltiin. Nyt olen ikionnellinen, kun mummoni on säilyttänyt hänelle kirjoittamani kirjeet. Olen lukenut niitä vedet silmissä.

Nyt lähetän WhatsApp-viestejä reaaliajassa. Emojit korvaavat sanat. En juuri puhu puhelimessa, vaikka se onkin edullista. Nykyisin käteni tulisi kipeäksi kirjeiden kirjoittamisesta. Käden lihakset eivät enää juuri tue kynällä kirjoittamista – tämän Nastjakin huomasi kommunikoidessaan paljon kirjeitse. Opiskellessani 2000-luvun alkupuolella yliopistossa, tenttien esseet kirjoitettiin vielä käsin. Muistan, kuinka käsi tuli kipeäksi ja kynä painoi keskisormeen jäljen. Nykyään käteni ei varmasti kestäisi sitäkään vähää, kun se on tottunut lepäämään näppäimistöllä. 

Säilyykö kirjoitustaito? 

Kauppalappu kirjoitettuna kuitin taakse.

Harva kirjoittaa enää nykyisin käsin. Minä kirjoitan lähinnä lyhyitä muistiinpanoja tai kauppalistaa. Tämänkin moni tekee puhelimella. Kuinka pitkään kirjoitustaito edes säilyy? Persoonalliset käsialat häviävät. Vanhoissa kirjeissä juuri monipuoliset kiemurat ihastuttavat, vaikka niistä on vaikea saada selvää. 

Toisaalta nyt koronaepidemian aikana on noussut esiin ajatus muistaa eristyksissä olevia tuttuja perinteisellä postilla, joka ilahduttaa aivan erityisellä tavalla. Nostaako kriisi vanhat tavat arvoon ja ehkä käytäntöön, jos netti kaatuu kokonaan?

Netti on kaikkialla 

Olemme kietoutuneet netin verkkoihin ja algoritmeihin ja kierrymme yhä pahemmin 5G-verkon myötä, kun esineiden internet valtaa elämäämme. On todella vaikea olla erossa netistä, jos haluaa elää normaalisti eikä erakoitua metsämökkiin. Nastjakin yritti elää "normaalia" elämää projektinsa aikana. Yksin mökissä hän on jo ollut taidekollektiivi LaBeouf, Rönkkö & Turner kanssa teoksessa #alonetogether (Ars17, Kiasma). Tällä hetkellä mökki metsän keskellä on jopa houkutteleva vaihtoehto, ja monet ovat jo "paenneet" mökille.

Tulevaisuuden nettimaailma on täynnä kauhukuvia, mutta toki netti helpottaa elämää paljon. Nastjakin myönsi, että vaikka netittömyydellä oli positiivisia vaikutuksia, hän ei voisi jatkaa offline-elämäänsä ja samalla toteuttaa taiteilijan ammattiaan kunnolla. Puoli vuotta siis riitti.

Mitä meistä jää? 

On kutkuttavaa pohdiskella, millaista viestintämme on esimerkiksi 50 vuoden päästä. Mitä meistä silloin jää jälkipolville tutkittavaksi? Kirjoittaako kukaan enää edes sitä kauppalistaa käsin? Tässä mielessä kirjeet ovatkin mitä oivallisin historiantutkimuksen lähde.

Kirjeiden merkitys ja viestinnän muutos tulevat esiin Postimuseon näyttelyssä Unohtumattomia kirjeitä Suomesta. Näyttelyn kehää kiertää viestinnän aikajana "Viestejä ihmiseltä ihmiselle". Se alkaa puheesta ja päätyy sähköiseen viestintään, pikaviestimiin ja sosiaaliseen mediaan. Matkalle mahtuu muun muassa kalliomaalaukset, kokkotulet, hieroglyfit, sulkakynä, lennätin ja sähköposti.

Viestinnän aikajana kiertää Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -näyttelyn kehää, jonka sisällä voi toivottavasti taas pian uppoutua kirjeiden sisältöön Seela Sellan ja Esko Roineen lukemina.

Käteni ei tullutkaan kipeäksi

Ainiin, kirjoitin kirjeen kummipojalleni Postimuseon kirjetyöpajassa. Sivun pituisesta kirjeestä ei vielä tullut käsi kipeäksi. Tietyllä tavalla nautin kirjoittamisesta, kynän liukumisesta pitkin paperia. Oli tosin kiinnitettävä erityistä huolellisuutta kirjoittamiseen, jotta käsialasta tuli selkeää. Tarkoitukseni oli ilahduttaa ja yllättää diginatiivi kummipoika, joka ei varmaankaan ole ikinä saanut kirjettä postissa. Mielenkiinnolla odotan, saanko vastausta. Pojan äiti jo kyselikin osoitettamme WhatsApp-viestillä.

Oletko sinä ollut offline? Kirjoitatko jotain vielä käsin? Miltä se tuntuu? Nyt olisi hyvä aika tarttua kynään ja paperiin ja kirjoittaa kirje :) 

P.S. Nyt Nastjasta tuntuu siltä, että hänen taideprojektinsa aikana järjestämänsä seminaarit netin mahdollisesta kaatumisesta, ovat nyt olennaisempia kuin koskaan. Yhteydenpito-ohjelmien, kuten Teamsin ongelmista alettiin uutisoida nopeasti. Monet palvelut ovat laskeneet videoiden laatua. Nyt onkin hyvä miettiä omaa netin käyttöään ja datan siirtoa.

Nastja Säde Rönkön Facebook-päivitys 19.3.2020.

Linkkejä aiheeseen 

  • Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -näyttelyn luentosarja alkoi helmikuun lopussa, jossa taiteilija Nastja Säde Rönkkö esitteli taideprojektiaan "6 months without". Tutustu siihen tarkemmin Nastjan nettisivuilla.
  • Voit myös katsoa live stream-tallenteen luennosta Postimuseon Facebook-sivuilta.

Seuraavat luennot (jos korona suo) 

  • Siirretty keväältä myöhemmäksi: Väitöskirjatutkija Ilari Taskinen: Tuntemattomien väliset kirjesuhteet toisen maailmansodan Suomessa; Muumimuseon amanuenssi Riikka Kuittinen: Tove Janssonin kirjeet
  • Ke 10.6. Klo 18–19 toimittaja, taiteen maisteri Susanna Luoto: Touko Laaksonen – Tom of Finland 100 vuotta.
  • Ke 16.9. Klo 18-19 taidehistorioitsija Leena Ahtola-Moorehouse: Rakkaustarina sodan Suomessa - taiteilijapari Rakel ja Taisto Ahtolan sota-aikainen kirjeenvaihto
  • Ke 30.9. klo 18-19 FT Ilkka Teerijoki: Henkilökohtaista, hallinnollista ja valtiollista: Pietari Brahen yli 10 000 kirjettä 1600-luvulta
  • Ke 14.10. Klo 18-19 FT, dos. Tapio Salminen: Varhaiskirjeet
  • Ke 4.11. Klo 18-19 FT Reetta Eiranen: Tunteet 1800-luvun kirjeenvaihdossa

Luennot pidetään Museokeskus Vapriikin auditoriossa, osoitteessa Alaverstaanaraitti 5, Tampere. Postimuseo sijaitsee Vapriikissa. 

Kirjeklubit 

Unohtumattomia kirjeitä Suomesta näyttelytilassa pidetään myös Kirjeklubeja, jossa luemme Postimuseon arkiston kirjeitä ja mahdollisia osallistujien kirjeitä. Itse ajattelin ottaa mukaan niitä mummolle kirjoittamiani kirjeitä. Kirjeklubien Facebook-tapahtumassa tiedotetaan ajankohdista tarkemmin. 

Jatka lukemista
  1096 osumaa
2 kommenttia
Uusia kommentteja artikkeliin
Vieras — Seppo Kinnunen
Kyllä kirjoitan kirjeitä käsin. Aluksi tyhjä paperi ja kynä tuntui vaikealta. Nyt se jo sujuu. Olen samoin miettinyt, mitä jää jäl... Lue lisää
24.03.2020 17:02
Mirka Ylä-Mattila
Mukava kuulla Seppo, että kynä liukuu paperilla jo sujuvati ja vilkkaasti! Kirjeet ja kortit ovat erityisesti näinä aikoina varmas... Lue lisää
29.04.2020 08:55
1096 osumaa
  2 kommenttia
maalis
19

”Lieneekö vika mullassa vai ilmassa, mutta tämä maapallo on huonoa sorttia.” Mitä Minna Canth nyt sanoisi?

MinnaCanthkirje Minna Canthin selkeä, kaunis käsiala näkyy kirjeessä pastori Elis Bergrothille 4.3.1888. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Tänään vietetään Minna Canthin päivää. Tarkoitukseni oli vetää Postimuseon Kirjeklubi teemalla Minna Canthin kirjeet. Sitten Postimuseon tapahtumatoiminta loppui koronaviruksen takia, ja lopulta koko museokeskus Vapriikki meni kiinni. Juhlitaan siis Minna Canthia online! 

Mitä kirjailija Minna Canth (1844–1897) siis nyt sanoisi jos eläisi? Hän ei varmasti istuisi lamaantuneena, vaan osallistuisi koronavirus-keskusteluun. Hän luultavasti vaatisi vähäosaisten huomioimista hädässä. Canth oli yhteiskunnallinen ajattelija ja erityisesti tasa-arvon puolustaja. Toimittaja Suvi Ahola on kirjoittanut teoksen: Mitä Minna Canth todella sanoi? (2020) Hän vastaa Twitterissä, että Minna sanoisi nyt jotain käytännöllistä: peskää kädet, pysykää omissa oloissanne ja lukekaa kirjoja. Kauppansa ovella hän saattaisi itse valvoa, ettei tule tungosta. Illalla surisi ja huolehtisi lapsista ja muista läheisistä. Ja rukoilisi, uskonnollinen kun oli. 

Minna Canth -postimerkin suunnitteli Signe Hammarsten Jansson.

​Minna Canth puolusti vahvasti ajatuksiaan, mikä näkyy kirjeenvaihdossa ja lehtikirjoituksissa. Canth kävi laajaa kirjeenvaihtoa ja keskusteli kriitikoidensa ja vihamiestensä kanssa. Yksi näistä oli pappi ja kuuluisa saarnaaja Elis Bergroth (1854-1906). Hänelle osoitettu puolustuskirje on valikoitunut Timo Kalevi Forssin toimittamaan Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -kirjaan. Kirje on esillä myös Postimuseon saman nimisessä näyttelyssä. Muun muassa näin vahvasti Minna Canth kirjoitti Bergrothille 4.3.1888:


Herra Pastori Elis Bergroth. Helsinki.

Pastori Bergroth! Te tahdotte minua kuvaamaan, kuinka hyvyys tulee maailmassa palkituksi, kuinka oikeus pääsee voitolle ja paha kukistuu. Kuinka voin sitä tehdä, kun näen, että käy päinvastoin? Lieneekö vika mullassa vai ilmassa, mutta tämä maapallo on huonoa sorttia. Pahoja ihmisiä on paljon ja ne täällä rehentelevät yhdessä kevytmielisten kanssa; hyviä ihmisiä on vähän ja nekin niin useasti erehtyvät, – niinkuin Te, esimerkiksi tässä Erkon arvostelussa.

Voikaa hyvin, pastori Bergroth, tervehtikää lämpimästi rouvaanne!

Ystävänne Minna Canth.


Kirje viittaa Minna Canthin julkaisemaan romaaniin Salakari (1887), joka käsittelee avioliittoa ja seksuaalisuutta. Forss kertoo teoksessaan, kuinka uskonnollisen Vartija-lehden päätoimittajanakin tunnettu Elis Bergroth kirjoitti arvostelussaan Salakarista, että "Kirja on niin vahingollinen, ettemme hennoisi antaa sitä kenenkään käteen". Arvostelu sai 44-vuotiaan Minna Canthin kirjoittamaan Bergrothille kyseisen kirjeen, jossa hän puolustaa juurta jaksain näkemyksiään ja teostaan. Kirjeessä hän puolustaa myös kollegaansa runoilija J. H. Erkkoa (1849– 1906), joka niin ikään on joutunut arvostelijoiden hampaisiin.

Koko kirjeen voi lukea Forssin teoksesta Unohtumattomia kirjeitä Suomesta. Näyttelyymme pääsee toivottavasti pian tutkailemaan tätäkin kirjettä. Kirjeklubitkin ehkä jatkuvat jo kesällä. Eletään turvallisesti, muut huomioiden – päivä kerrallaan.

Hyvää Minna Canthin päivää!

Minna Canth online ja kirjavinkkejä: 

  • Toimittaja-kriitikko, kirjailija Suvi Aholan teos, jonka luin Kirjeklubia varten: Mitä Minna Canth todella sanoi? (2019). Ahola nostaa esiin tärkeitä teemoja, joita Canth käsitteli mm. kirjeissään, taustoittaa ja tulkitsee niitä monipuolisesti. Teoksesta löytyy lisää kirjeitä Elis Bergrothille. 
  • Timo Kalevi Forss, Unohtumattomia kirjeitä Suomesta (2020)
  • Minna Canthin Twitter-profiili
  • Ylen artikkeli Minna Canthista
  • Minna Canthin digitoituja kirjoja Kansalliskirjaston sivuilla. Sieltä löytyy myös romaani Salakari.
Minna Canth Twitterissä.
Jatka lukemista
  845 osumaa
0 kommenttia
Merkitty asiasanoilla:
845 osumaa
  0 kommenttia
maalis
13

Allekirjoitettu, sinetöity ja rei’itetty - kirjepostin desinfiointi koleravuonna 1831

Kesällä 1831 Viipurin postimestari tilasi erikoisia toimistovälineitä: 3 savustuslaatikkoa, 3 paria rautapihtejä sekä 12 varrellista rautaneulaa. Näistä saatiin kolme "ensiapupakkausta", jotka tulivat käyttöön Viipurin lisäksi Käkisalmen ja Sortavalan postikonttoreissa.

Kolerapostin käsittelyyn tarkoitettu rei'ityslaite. Laite oli käytössä Ruotsin Hampurin postikonttorissa 1831. Ruotsin postimuseon kokoelmat.

Tilaus liittyi postilaitoksen varautumiseen koleran Suomeen tulon ehkäisemiseksi. Varautuminen oli kiivainta suuriruhtinaskunnan itärajalla, sillä tauti kolkutteli Suomen ovia emämaa Venäjältä käsin. 

Suomi oli vielä välttänyt taudin, kun se kesällä 1831 räjähti Pietarissa. Taudin uhan vuoksi ihmis- ja tavaraliikennettä rajoitettiin ja myös posti joutui ehkäisytoimien kohteeksi. Postitirehtööri Ladau antoikin nopeasti määräyksiä kirjepostin desinfioimisesta. Pakettipostin kulku lakkautettiin täysin.

Desinfiointi tapahtui vastahankitulla välineistöllä. Neuloilla kirjeisiin lyötiin reikiä, joiden kautta savustuslaatikoissa käytetty kloorikaasu pääsi kuoren lisäksi kirjeen sisältöön. Kloorikaasulla puhdistus kesti 4-6 tuntia. Tilattuja rautapihtejä puolestaan käytettiin kirjeiden käsittelyyn ennen klooripuhdistusta. Kirjeiden lisäksi kirjelaukut puhdistettiin klooriliuoksella.

Puhdistusoperaatioon ryhtyminen oli perusteltua taudin leviämisen ehkäisemiseksi, mutta keinot olivat aikansa ajattelussa kiinni. Lääketieteellinen tietämys 1800-luvun alussa poikkesi melkoisesti nykyisestä. Vallalla oli edelleen muun muassa miasma-teoria tautien leviämisen selittäjänä. Teorian mukaan myrkylliset, pahanhajuiset huurut toimivat tautien välittäjinä ihmisistä toisiin. Vallinneen ajattelun mukaisesti taudin torjuntakeinoihin kuului ilman raikastaminen ja sairastapauksissa myös huoneilman savustaminen.

Teoria oli tietysti väärä ja Suomikaan ei toimenpiteistä huolimatta säästynyt koleralta. Tautiin sairastui tilastojen mukaan noin 1 250 henkeä, joista yli puolet menehtyi. Itärajalla varautumisesta huolimatta tauti oli lopulta tuhoisin Turussa.

Tarttumissyyt ymmärrettiin myöhemmin

Lähemmäs koleran todellisia tarttumissyitä päästiin vasta myöhemmin. Yhteys likaiseen juomaveteen havaittiin ensimmäisen kerran vasta 1854 Lontoon Sohon epidemian aikana. Löydös oli merkittävä askel, sillä se edisti suuresti kaupunkien sanitaation – puhtaan juomaveden ja viemäröinnin – parantamista ja monien tartuntatautien torjumista.

Suomen postilaitos kävi kesällä 1831 toimeen käytettävissään olleen tietämyksen evästämänä ja tuloksena meille on säilynyt monia filatelistejakin kiinnostavat ns. kolerapostilähetykset. Lävistetyt kirjeet kantavat konkreettista viestiään 1800-luvun alun käsityksistä tartuntatautien luonteesta. Ne toimivat muistutuksena siitä, että ihmisen toiminta, vaikka jälkikäteen näyttäisikin irrationaaliselta ja naurettavalta, perustuu kulloiseenkin tietämykseen.

Desinfioinnin läpi käynyt, Hämeenlinnasta Tammisaareen 1831 lähetetty kirje. Atte Moilasen kokoelma, Ex Pitkänen.
Samainen kirje läpivalaistuna. Paperin vesileiman lisäksi desinfiointineulojen jäljet erottuvat selvästi.

Kolera levisi Intiasta

Kolera on kotoisin ilmeisesti Intiasta, jossa sitä oli esiintynyt vuosisatoja enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin. Intian liittäminen Britannian imperiumiin ja yleinen maailmankaupan kasvu johti kuitenkin 1800-luvulla koleran leviämiseen maailmanlaajuiseksi vitsauksessa. Toisessa pandemia-aallossa vuoden 1830 tienoilla tauti levisi Intiasta Venäjälle ja samanaikaisen niin kutsutun Puolan ensimmäisen kapinan myötä levisi suhteellisen nopeasti myös muualle Eurooppaan.

Epätietoisuutta myös koronaviruksen kanssa

Osittaisessa epätietoisuudessa on eletty myös 2020 koronavirus-pandemian kanssa. Tarttumismekanismit eivät ole tätä kirjoittaessa täysin selvillä, mutta parhaan tietämyksen valossa on ryhdytty toimenpiteisiin ylimääräisten sosiaalisten kontaktien minimoimiseksi. Museoiden yleisötyö on luonnollisesti myös yhteiskunnan osa-alue, missä tehdään tarpeelliseksi katsottuja toimenpiteitä Suomessa edessä olevan epidemian pahimpien vaikutusten lieventämiseksi. 

Postimuseo on peruuttanut yleisötilaisuutensa ja etätyötä suositaan. Tänä digitaalisena aikakautena meillä onneksi on välineitä tuottaa myös museopalveluita ilman suoria ihmiskontakteja. Ja savustamisen sijaan, pestään käsiä!

Jatka lukemista
  1256 osumaa
6 kommenttia
Merkitty asiasanoilla:
Uusia kommentteja artikkeliin
Vieras — Heini Lappalainen
Erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen blogikirjoitus!
13.03.2020 16:57
Mikko Nykänen
Kiva kuulla, vaikka aihe onkin ikävä!
13.03.2020 22:21
Vieras — Katriina Etholén
Mielenkiintoinen juttu. Aihe kiinnostaa kovasti. Itse kirjoitin kolera-aiheisen jutun viime vuonna ja par'aikaa naputtelen esittel... Lue lisää
13.03.2020 20:13
1256 osumaa
  6 kommenttia
0
Shares