Postimuseon blogi

Tämä on Postimuseon blogi, johon museon henkilökunta ja muut kutsutut henkilöt kirjoittelevat tekemisistään ja kuulumisistaan. Ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta "Postimuseon virallista kantaa".
marras
01

Postikortti oli oman aikansa pikaviestin, joka kauhistutti avoimuudellaan

Postikortti vietti 150-vuotissyntymäpäiviään 1. lokakuuta. Kortti oli uudenlainen tapa viestiä: helppo, edullinen, nopea ja avoin. Se ihastutti, mutta myös kauhistutti. 

Korttiin Tampereelta vuodelta 1903 on mahdutettu paljon tekstiä.

Kotiin saapuva postikortti on nykyisin mukava yllätys, muttei mikään kovin hämmentävä asia. 150 vuotta sitten oli toisin. Ensimmäiset postikortit herättivät ristiriitaisia tunteita: toisaalta kortti oli helppo ja halpa tapa viestiä, toisaalta kauhistuttavan avoin.

Ihmiset kauhistuivat korttien avoimuutta, koska vertasivat niitä kirjeisiin. Kirjekuori ei enää suojellut viestiä. Postinjakajalla oli mahdollisuus lukea kortteja, mutta lähetysmäärien noustessa miljooniin siihen tuskin oli aikaa. Lyhyiden viestien lisäksi ihmiset ahtoivat paljon tekstiä pieneen korttiin, joten vakoilu olisi ollut myös työlästä.

Kortin lähettäminen oli useimmiten puolet halvempaa kuin kirjeen, mikä rohkaisi viestittelyyn ja tekstin määrän maksimointiin. Postikorttiin saattoi sutaista halvat terveiset, kun taas kirjeisiin oli käytetty enemmän aikaa ja rahaa. Vanhemmat sukupolvet huolestuivat, että nuoret innostuvat kevyistä pikateksteistä unohtaen syvällisten kirjeiden kirjoittamisen. 

Postikorttien kuvat lumosivat

Postikortteihin alkoi ilmestyä värikuvia 1890-luvulla. Ihmiset hullaantuivat kuvatulvasta aikana, jolloin kuvia ei juuri ollut nähtävillä. Kuvat myös kauhistuttivat. Kortteja lähetettiin hienojen tai mielenkiintoisten kuvien takia ja korttien keräily alkoi.

Viesti piti aluksi kirjoittaa "kuvapuolelle", koska toinen puoli oli osoitetta varten. Korttiin kuitenkin alettiin kaivata lisää tilaa viestille. 

Iso-Britannia aloitti tilan vapauttamisen osoitteen vierestä vuonna 1902. Suomessa kortin uusi muoto "jaettu tausta" otettiin käyttöön vuonna 1905. Maailman Postiliitto hyväksyi sen vuonna 1907. Muoto on nykyisinkin tuttu viivalla jaettu osoite- ja viestipuoli. 

Postikorttien kuvasto monipuolistui suosion seurauksena. Kuva sai vieläpä enemmän huomiota, kun viesti ei enää "sotkenut" kuvapuolta. 

Postikortti levisi Itävalta-Unkarista muualle Eurooppaan

Postikortin ideoi Emanuel Herrmann (1839-1902) vuonna 1869. Hän halusi tarjota ihmisille ketterämmän tavan viestiä kuin kirje. Herrmann ehdotti sanomalehdessä tammikuussa, että posti sallisi kirjekuoren kokoiset kortit, joissa ei ole enempää kuin 20 sanaa. Kortin lähettämisen piti olla myös edullisempaa kuin kirjeen.

Itävalta-Unkarin postimestari hyväksyi ehdotuksen ja posti otti kortit käyttöön vielä samana vuonna 1. lokakuuta. Sanamäärää ei kuitenkaan rajoitettu. Herrmannin ehdotus teki hänestä tunnetun Euroopassa ja hänen hautakivessään lukee "postikortin keksijä".

Maailman ensimmäinen postikortti ”Correspondenz-Karte” sai alkunsa Itävalta-Unkarissa vuonna 1869. Kuvassa on osoitepuoli. Kortti oli kuvaton, eli viestipuoli oli tyhjä.

Suomen postitirehtööri Gripenberg halusi ottaa postikortit käyttöön myös Suomessa. Hän sai luvan Venäjän keisarilta ja "kirjekortti" tuli myyntiin 10. lokakuuta 1871. Venäjä otti kortit käyttöön seuraavana vuonna. 

Korteista tuli nopeasti hitti sekä Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Vuonna 1901 lähetettiin Suomessa jo yli 2 miljoonaa korttia. Myös kirjemäärät kasvoivat.  

Suomessa postikortit ”Korrespondanskort för Finland” otettiin käyttöön vuonna 1871.
Postikortista tuli suosittu tapa viestiä

Postikorttia saatettiin aluksi pitää pinnallisempana kuin kirjettä, mutta kortti helpotti ja lisäsi ihmisten viestintää.

Nykyisin postikortti tuskin enää kauhistuttaa. Ympärillämme on kuvatulva ja olemme tottuneita pikaviestinten käyttäjiä. Postilaatikosta löytyvä postikortti lähinnä yllättää ja ilahduttaa harvinaisella tavalla.

Oletko säilyttänyt postikortteja tai saanut niitä perintönä? Kannattaa harkita, mitä niille tekee. Kortit ovat käsin kosketeltavaa historiaa.

 Perehdy lisää

Kuvat: Postimuseo 

Jatka lukemista
  2967 osumaa
4 kommenttia
Uusia kommentteja artikkeliin
Vieras — Aki Ojakangs
Kiitos mielenkiintoisesta korttihistoriasta. Hallinnollisia päätöksiä kansainvälisesti on vaadittu ihan omien korttiemme sallimise... Lue lisää
11.11.2019 23:32
Mirka Ylä-Mattila
Hei, mukava kuulla että pidit aiheesta. Postikorttien historiasta löytyykin paljon mielenkiintoista näkökulmaa ja tutkittavaa. Ja ... Lue lisää
12.11.2019 10:13
Vieras — Marja Sokajärvi
Hei, löysin vanhan taloni vintiltä kenkälaatikollisen kuvattomia postikortteja 1895-1935. Ovat isoisäni vanhempien ja hänen setien... Lue lisää
17.05.2020 17:16
2967 osumaa
  4 kommenttia
marras
29

Postimerkki - pelkkä paperinpalako?

Vieraileva-kokoelma2blog

Filatelia on kilpailu- ja arvostelulaji. Kilpailukokoelman rakentaminen vaatii filatelistilta syvällistä tutkimusta ja perehtymistä oman kokoelmansa aiheeseen. Niin kansallisissa kuin kansainvälisissä postimerkkinäyttelyissä kokoelmat asetetaan esille näyttelyluokittain, arvostellaan ja pisteytetään ilmoitettujen sääntöjen mukaisesti. Näyttelyn aikana tehtävään akkreditoidut tuomarit käyvät kokoelmat läpi. Parhaille kokoelmille jaetaan eri luokissa kunniakirjoja, mitaleja ja palkintoja. Usein samalla kokoelmalla voi osallistua useisiin näyttelyihin. Hiomalla kokoelmaa on mahdollista pyrkiä entistä parempaan lopputulokseen.

Postimerkkejä voi kuitenkin keräillä ja ihmetellä myös kevyemmällä otteella. Siihen postimerkkien moninaiset aiheet, muodot ja materiaalit tarjoavat hyvän mahdollisuuden.

Postimuseon Viestinviejät-näyttelyn postimerkeistä kertovassa osiossa on tänä vuonna aloitettu postimerkkeilijöiden keräämien kokoelmien esittely yhteistyössä Tampereen Filatelistiseuran kanssa. Tavoitteena on tuoda esiin mielenkiintoisia, ajankohtaisia ja paikallisia aiheita ja kertoa filateliasta monipuolisena harrastuksena ilman varsinaisia virallisia kilpailukokoelmia koskevia tiukkoja sääntöjä ja muotoja.

Makupaloja filatelistien keräämistä aiheista ovat tänä vuonna tarjonneet Marcus Ollin postimerkkinäyttelyissä palkittu Tampereen paikallispostia esittelevä kokoelma, Mika Nokelaisen eksoottisen Barbadoksen filateliaa esittelevä kokoelma ja tällä hetkellä esillä oleva Juha Valtosen postimerkin hyvin moninaisia muotoja, materiaaleja ja aiheita esittelevä kokoelma.

Ensimmäiset postimerkit otettiin käyttöön Isossa-Britanniassa vuonna 1840. Postimerkit olivat aluksi lähinnä rahaan verrattavissa olelvia valtion virallisia maksuvälineitä, mutta pian postimerkeistä tuli myös propagandan väline, keräilykohde ja sijoitusmuoto. Vuosien saatossa painotekniikan ja materiaalien kehittyessä myös postimerkkien ulkoasu on muuttunut neutraalin asiallisesta monimuotoiseksi.

Tampereen Filatelistiseuran puheenjohtajana toimivan Juha Valtosen kokoelma on syntynyt alunperin nuorisotyön tarpeisiin alakouluikäisiä lapsia varten. Kokoelman kerääminen on tarjonnut hänelle virkistävää vaihtelua filateelisten näyttelykokoelmien tekemisen lomaan ja antaa katsojalle mahdollisuuden hämmästyä "pienen paperinpalan" moninaisuudesta.

valtonen020 p

Postimerkkejä on paperin lisäksi valmistettu esimerkiksi metallifoliosta (yllä 22 karaatin kullasta ja hopeasta), puusta ja kankaasta. Muita valmistusaineita ovat olleet esimerkiksi muovi, posliini ja nahka.

valtonen026 p

Puola oli ensimmäinen valtio, joka painoi postimerkkejä kankaalle vuonna 1958.

valtonen027 p

Itävallan posti julkaisi vuonna 2014 maailman ensimmäisen posliinista valmistetun postimerkin, jonka painos oli 150 000 kappaletta. Materiaalin pitäisi olla särkymätön.

valtonen022 p

Ahvenanmaalaisessa postimerkissä tie on puolestaan päällystetty aidolla karkealla hiekalla!

valtonen003 p

Raaputettava postimerkki Alankomaista vuodelta 1997. Myös Suomessa on julkaistu vastaavia.

valtonen015 p

Postimerkeistä saattaa löytää myös tahatonta komiikkaa, kuten asumattoman Retondan saaren vuonna 1988 julkaisema Suomen Finlandia-postimerkkinäyttelyä juhlistava sarja, jossa Disneyn hahmot oli sijoitettu Kalevalan tapahtumiin. Kuvan merkissä Ankkalinnan yksinkertaisin asukas Hessu Hopo on tietäjä Väinämöisen roolissa.

Postimerkkeily on kiehtova harrastus! Tampereen Filatelistiseura kokoontuu parillisten viikkojen keskiviikkoina Suomalaisella klubilla, jossa vaihdetaan filatelistien kesken materiaalia, tietoja ja kuulumisia. Seuran piirissä keräily ei rajoitu vain postimerkkeihin, vaan monien kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat myös postikortit, rahat ja muu keräilytavara LP-levyistä lätkäkortteihin. Toimintaan kannattaa lähteä rohkeasti mukaan!

Jatka lukemista
  4348 osumaa
0 kommenttia
4348 osumaa
  0 kommenttia
0
Shares