Fontin koko: +

Puutavaraa Nokianvirran ylitse

Postimuseon Transit-rajapostia -näyttelyssä voi tutustua postinkuljetuksen erikoisuuteen, maailman ainoaan posti-ilmarataan. Rata valmistui Tornion – Haaparannan välille alkuvuodesta 1917 helpottamaan ensimmäisen maailmansodan valtavien postimäärien kuljetusta Tornionjoen ylitse. Radan käyttö jäi varsin lyhyeksi, sillä poliittiset mullistukset Venäjällä keväällä 1917, Suomen itsenäistyminen joulukuussa 1917 ja sisällissota keväällä 1918 vähensivät postimääriä ja ilmaradan tarvetta. Viimeinen postikuorma ilmaradalla kulki toukokuussa 1918.

ilmarata web

Kulkulaitosministeriö valtuutti Postihallituksen myymään ilmaradan osat koneistoineen ja kaapeleineen 167 000 markan kauppahinnasta. Ostajaa ei kuitenkaan löytynyt. Rata päätettiin purkaa keväällä 1918 ja osat myytiin julkisessa huutokaupassa kesäkuussa 1919. Osat osti maanviljelijä, tehtailija Kalle Alastalo. Posti-ilmarata saikin uuden elämän yllättävässä paikassa, 600 kilometriä etelämpänä: Nokian Taivalkunnan kylässä Pirkanmaalla.

Yritteliäs ja ennakkoluuloton Alastalon isäntä Nokian Taivalkunnan kylästä

Kalle Alastalo työhuoneessaan web

Karl (Kalle) Filemon Alastalosta (1870–1932) tuli Nokian Taivalkunnan kylässä sijaitsevan Alastalon sukutilan omistaja viidennessä polvessa, kun hän osti tilan isältään Juho Malakias Alastalolta vuonna 1892.

Alettuaan viljellä kotitilaansa Kalle Alastalo ryhtyi laajentamaan sitä ostamalla naapuritiloja. Samalla hän otti käyttöön uutta tekniikkaa, kuten höyrykäyttöiset riihikoneet ja jauhomyllyn. Vuonna 1904 Alastalo perusti myllyn yhteyteen kotitarvesahan. Pian hän sahasi omien tarpeiden lisäksi myös naapureille. Sahasta jäänyt jätepuu hyödynnettiin höyryn tuottamiseen.

Alastalon päärakennus kattotornilla web

Kotitarvesaha paloi vuonna 1911, mutta jo seuraavana vuonna pystytettiin uusi entistä tehokkaampi sahalaitos ”Kalle Alastalon Höyrysaha” Nokianvirran varrelle Alastalon rantaan. Uusi saha oli kaksiraaminen ja varustettu automaattisella tukinnostokoneistolla ja valmiin tavaran siirtolaitteella. Sahan yhteydessä toimi myös kaksi höyläkonetta sekä höyrykuivausuuni, jossa ulkona kuivatetun puutavaran laatua saatiin parannettua. Sahan yhteydessä toimi myös puulaatikoita valmistava tehdas.

Sahatoiminnan kasvaessa puutavaran kuljetus alkoi tuottaa päänvaivaa. Valmis tavara piti saada siirretyksi Nokianvirran toiselle puolelle Porin radan varteen. Sahan hinaaja ”Ahkera” liikennöi taajaan Kulovedellä Siuron asemalle, missä puutavara siirrettiin käsivoimin rautatievaunuun.

Ilmarata Nokianvirran ylitse

Kalle Alastalo oli ennakkoluuloton ja kiinnostunut tekniikasta. Opintomatkallaan ulkomaille hän oli tutustunut köysirataan ja alkoi suunnitella sellaista puutavarakuljetuksia varten Nokianvirran yli. Kuin tilauksesta valmis laitteisto löytyi huutokaupasta, jossa Postihallitus myi Tornion ja Haaparannan väliltä puretun radan laitteistoa. Alastalo osti laitteiston ja siirsi sen Nokialle.

Tornion lehti 30.7.1918 yhdistetty

Ilmarata Nokianvirran ylitse valmistui heinäkuussa 1923. Radan pituus sahan lautatarhan asemalta rautatien lastausasemalle oli 630 metriä. Rata kulki 30 metriä Nokian virran yläpuolella, ja kuljetusvaijeria kannatteli viisi pylvästä. Käyttövoimana oli sähkö. Lauta- ja lankkunippujen kuljettamista varten oli teetetty rautavyöt, joilla niput sidottiin molemmista päistä kiinni. Pienemmän kappaletavaran kuljettamiseen käytettiin myös entisiä postinkuljetuskoreja vahvistettuina. Ilmaradan vaunuista valmiit niput sai pudotettua suoraan rautatievaunuun Korvolan puoleisella pistoraiteella.

Ilmaradalla voitiin kuljettaa noin 500 kilon kuormia noin 150 metrin etäisyydellä toisistaan. Matka virran yli kesti kuusi minuuttia. Tunnissa ilmaradalla kulki kaksi junavaunullista tavaraa.

d5c16241 b49e 4c4f 9f04 c941f532f828

Kalle Alastalo kuoli 1932, jonka jälkeen sahatoiminta ja myös ilmaradan käyttö päättyi. Ilmarata purettiin vuonna 1952.

Maisema muuttuu, tarinat jäävät

Alastalon tilan mailla sijaitsee nykyään River Golfin golfkenttä. Myös tilan 1920-luvulla rakennettu päärakennus on osa kokonaisuutta. Transit – rajapostia -näyttelyn valmisteluvaiheessa harhailin yhden huhtikuisen illan kartan kanssa golfkenttää vastapäätä, Nokianvirran pohjoispuolella. Lopulta Korvolantien varresta, pajupusikon keskeltä löytyi sammaloitunut ilmaradan betonijalusta. Löytöni oli vaatimaton. Sen aikaansaamat tunteet olivat kuitenkin paljon suuremmat.

Istahdin jalustalle keväisessä illassa, katselin Nokianvirran ylitse Alastalon rantaan ja pohdin, miten maisema voikaan varsin lyhyessä ajassa, ihmiselämässä, muuttua ja miten ihmisten monet, isotkin, aikanaan edistykselliset keksinnöt ja hankkeet kuten Tornion – Haaparannan posti-ilmarata ja toisaalta Alastalon Kallen ilmarata ovat kadonneet maisemasta ja vaipuneet lähes unholaan – ja kuinka mielenkiintoisten tarinoiden äärelle ne löytyessään vievät!

 

Lähteet: Maritta Pahlman: Alastalo ennen ja nyt –artikkeli Nokia ennen ja nyt (2012), Kansallisarkisto / Aamulehti 12.7.1923

Valokuvat: Nokia-Seura ry, Vapriikin kuva-arkisto, Postimuseo, Kansallisarkisto / Tornion lehti 30.7.1918

 

Kommentit

Ei vielä kommentteja. Voit kommentoida, jos haluat.
Vieras
07.12.2019

CAPTCHA

0
Shares