Suvi Jalli, tradenomi AMK. Hän työskennellyt Postissa ja Postimuseossa eri tehtävissä vuodesta 1994, vuodesta 2006 lähtien toiminut Postimuseon näyttelyprojekteista vastaavana projektipäällikkönä. Pienestä pitäen innokas postikorttien ja kirjeiden kirjoittaja. Harrastaa museoita, teatteria, suunnistusta ja matkailua.
tammi
28

"Kvaak ja kääk" - lapsuuteni ehdoton lukusuosikki oli Aku Ankka

Posti osallistuu Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n Operaatio Ankka -kampanjaan. Kaikille vuoden 2019 aikana 10 vuotta täyttäville lapsille lahjoitetaan kuukauden Aku Ankka -lehdet tammikuussa 2019. Myöhemmin myös kaikki Suomen ruotsinkieliset 10 vuotta täyttävät lapset saavat kuukauden Kalle Anka -lehdet. Kampanjan suojelijana toimii Rouva Jenni Haukio.

Aku Ankka kuuluu tärkeänä osana myös omiin lapsuusajan lukukokemuksiini. Aloitin koulun syksyllä 1972 upouudessa peruskoulussa. Vanhempani olivat lukeneet minulle aina paljon. Omia kirjoja meille ei juurikaan hankittu, mutta kyläkirjasto oli ahkerassa käytössä.

Mummulassa olin jo monta vuotta ”lukenut” seitsemän vuotta vanhemmalle enolleni tulleita Aku Ankkoja yhdessä saman ikäisen serkkuni kanssa. Tarinat avautuivat meille hyvin pelkkien kuvienkin avulla. Olin odottanut, että koulussa olisin oppinut lukemaan, noin niin kuin simsalabim. Kesti kuitenkin lähes koko ensimmäisen koulusyksyn ennen kuin kirjaimista alkoi vähitellen muodostua sanoja. Jouluun mennessä lukeminen onneksi jo luonnistui.

Harras toive toteutui

Muistan toivoneeni omaa Aku Ankan tilausta pitkään, mutta ilmeisemminkin tilaushinta oli asuntosäästäjävanhemmilleni sen verran korkea, että vasta vuonna 1975 harras toiveeni toteutui. Mahtoiko vuonna 1975 olla lehdestä hyvä tarjous saatavilla, sillä samana vuonna lyötiin ennätys, ja Aku Ankka -lehden levikki Suomessa oli 317 570. Vuoden 1975 levikkiennätys meni rikki vasta vuonna 2007.

Keskiviikkoisin oli erityinen kiire koulusta kotiin. Keittiössä odotteli Postin tuoma uunituore Aku Ankka. Pari juusto-näkkileipää, lasi maitoa (voi kunpa se olisi ollut sihi-juomaa!) ja Aku Ankka olivat onni ja autuus. Kivoja lukumuistoja liittyy myös sateisiin kesäpäiviin, jolloin lueskeltiin vanhoja Akuja mummulan vintissä sateen ropistessa peltikattoon.

akuankka064

Meitä sisaruksia oli kotona kolme, lisäksi naapurustossa asui lukuisa joukko nuorempia serkkuja. Meidän Aku Ankalla riitti lukijoita! Yritin kaikin tavoin suojella ja säästää lehtiä pienempien voi- ja hillotahraisilta sormilta ja mielestäni huolettomalta käsittelyltä. Piilottelin lehtiä mm. patjan ja koulukirjapinojen alle. 1970-luvun lopulla Aku Ankkoja varten tuli myyntiin lehtiä varten suunniteltuja säilytyskansioita, joita sai tilata lehdessä olevalla kupongilla. Käytin ainakin kahtena kesänä sokerijuurikaspellolla hankkimiani tienestejä kansioiden hankintaan!

1970-luvun kuumimman ankkabuumini aikana keräsin myös Aku Ankan taskukirjoja. Taskukirjojen tarinat olivat pidempiä ja usein jännittävämpiä kuin lehdissä. ”Taskareiden” tylsä puoli tosin oli se, että joka toinen aukeama oli mustavalkoinen.

taskarit 3

Suosikki- ja ärsykkihahmot

Hahmoista itse Aku Ankan lisäksi suosikkejani olivat Mummo Ankka, Touho Ankka, Sepe Susi, Klaara Kotko, Pelle Peloton ja Pikkuapulainen sekä Matami Mimmi. Osa hahmoista suorastaan ärsytti. Hannu Hanhen ylimielinen käytös Akua kohtaan ja jatkuvat onnenpotkut koettelivat oikeudentajuani. Mikki Hiiri oli mielestäni aivan liian kekseliäs, nokkela ja nopeaälyinen ollakseen uskottava ratkoessaan salapoliisijuttuja yhdessä Hessun kanssa. Sen sijaan Roope Ankka kaikissa rikkauksistaan huolimatta sai sympatiani. Raha ja rikkaudet näyttivät tuottavan Roopelle enemmän harmia ja ongelmia kuin onnea, vaikka tavallisesti Karhukopla ja muut pitkäkyntiset saatiinkin lopuksi aina satimeen.

Yksittäisistä tarinoista mieleeni on jäänyt erityisesti Aku Ankassa syyskuussa 1977 ilmestynyt tarina jäyhä jököttäjä -rotuisesta koirasta. Siinä Tupu, Hupu ja Lupu haluavat ottaa kaverinsa sekarotuisen koiran. Se ei kuitenkaan Akulle käy, vaan hän ostaa jäyhä jököttäjä -rotuisen koiran, jonka nimi on Hurtta III Henkevä. Aku yrittää saada koiran tekemään erilaisia temppuja, mutta se ei suostu liikahtamaankaan. Pojat nauravat katketakseen sekä Akulle että koiralle. Lopulta Aku saa koiran noutamaan edes keppejä. Koira tuo kuitenkin vahingossa hänelle kepin sijasta dynamiittipötkön, jonka Aku on vähällä heittää kotinsa seinää päin! Onneksi poikien koira kuitenkin pelastaa talon nappaamalla pötkön ilmasta.

Akun suosio jatkuu

Aku Ankan näytenumero ilmestyi 5. joulukuuta 1951. Vuoteen 1956 asti lehti ilmestyi kerran kuukaudessa ja vuodesta 1956 marraskuuhun 1960 kaksi kertaa kuukaudessa. Sen jälkeen lehti on ilmestynyt kerran viikossa. Aluksi lehti ilmestyi nimellä Aku Ankka ja kumppanit, mutta nimi lyheni vuoden 1955 alusta Aku Ankaksi. Posti on kuljettanut innokkaille lukijoille Aku Ankkaa alusta lähtien.

Aku Ankan suosio on vankkumaton edelleen. Se on Suomen suurin viikkojulkaisu, jota lukee viikoittain yli miljoona ihmistä. Vuonna 2017 lukijamäärä oli 574 000 eli enemmän kuin millään muulla yleisaikakauslehdellä. 

Suomalaisten lukutaidolla on tärkeä merkitys jatko-opinto- ja työelämätaitojen kehittymisessä ja se turvaa suomalaisen työn kilpailukykyä. Sen ylläpitämisen ja edistämisen ei ole vain koulun harteilla vaan meidän kaikkien asia. Oivaltavasta kielenkäytöstään tunnettu Aku Ankka on jo vuosien ajan innostanut lapsia lukemisen äärelle. Operaatio Ankan tavoitteena on kannustaa lapsia lukemaan ja korostaa lukemisen merkitystä osana perheiden arkea. Kampanja muistutti itsellenikin, kuinka tärkeä merkitys Aku Ankalla, Akkarilla, oli oman lukuinnostukseni alkumetreillä.

Jatka lukemista
  621 osumaa
0 kommenttia
621 osumaa
  0 kommenttia
elo
02

Mikä ihmeen ensipäiväkuori?

Posti julkaisee nykyisin noin 40-50 uutta postimerkkiä vuosittain. Jokaista julkaisua juhlistetaan erityisellä ensipäivänkuorella leimoineen. Ensipäivänkuori (FDC, First Day Cover) on kirjekuori, jossa on postimerkki tai merkit, jotka on leimattu merkkien ilmestymispäivänä.

Yksinkertaisimmillaan julkaistava postimerkki liimataan tavalliselle kirjekuorelle ja leimataan tavallisella käytössä olevalla postileimalla. Ensimmäinen tällainen ensipäivänkuori syntyi 6.5.1840 Englannissa, jolloin maailman ensimmäinen postimerkki, ns. Penny Black, otettiin käyttöön.

1 Penny Black a

Tavallisesti ensipäivänkuori on kuitenkin kokonaisuus, jossa sekä kirjekuori että erikoisleima on suunniteltu ilmestyvää postimerkkiä varten. Nykyään usein postimerkin suunnittelusta vastaava taiteilija vastaa myös ensipäivänkuoren, joskus myös -leiman ulkoasusta.

Erityisellä ensipäivänleimalla varustettuja ensipäivänkuoria alkoi ensimmäisenä valmistaa Yhdysvaltain posti vuonna 1937, jolloin otettiin käyttöön leimasinkone, jossa oli ensipäivästä kertova teksti. Ensimmäisellä tällä koneella leimatulla merkillä juhlistettiin Koillisterritorion syntymisen 150-vuotispäivää.

Suomessa ensimmäinen postimerkin ilmestymistä juhlistava erikoisleima ja -kuori lienevät vuodelta 1928, jolloin postimerkkinäyttelyä varten tehtiin mallin 1917:n kahteen postimerkkiin tehtiin päällepainamat ja valmistettiin postimerkkinäyttelyn erikoisleima.

2 0150A

2 0151A

2 ensipvleima 1928080

Ensimmäiset erityisesti ilmestyviä postimerkkejä varten tehdyt kirjekuoret painettiin Suomessa vuonna 1938. Delawaren asutuksen 300-vuotisjuhlan johdosta ilmestyneen postimerkin erikoiskuoreen painettiin englanniksi ”First Day Cover” (ensipäivänkuori). Erikoiskuoren ja -leiman saivat myös Postin 300-vuotisjuhlan kunniaksi samana vuonna ilmestyneet neljä postimerkkiä.

3 FDC 232 1 1A

Ensimmäinen suomalainen postileima, jonka kuva-aihe liittyi postimerkin kuva-aiheeseen, oli käytössä 1946 Porvoon 600-vuotisjuhlien johdosta ilmestyneiden postimerkkien ensipäivän yhteydessä. Leimassa on kuvattu kaupungin vaakuna. Siinä ei kuitenkaan vielä lue, että kyseessä olisi ensipäivänleima.

4 ensipvleima 1946081

Varsinaisesti ensimmäinen ensipäivänleima oli käytössä vasta 2.6.1947, jolloin julkaistiin Akseli Gallen-Kallelan ”Ilmarinen kyntää kyisen pellon” -maalauksen kuvalla varustettu 10 markan postimerkki. Se ilmestyi Pariisin rauhansopimuksen (16.9.1947) voimaantulon kunniaksi.

5 FDC 352 1 1A

Ensipäivänkuoria ovat sittemmin painattaneet erilaiset toimikunnat, postimerkkikerhot, postimerkkikauppiaat ja yhdistykset, kuten Suomen Punainen Risti ja Tuberkuloosin vastustamisyhdistys. Vuosina 1957–1982 ”virallisten” kuorien valmistuksesta vastasi Postivirkamiesliiton Helsingin osasto. Nykyään virallisen ensipäivänkuorten valmistuksesta vastaa Posti.

6 fdc

Ensipäivänkuorien kerääminen on yksi filatelian monista alalajeista. Laji ei Suomessa ole yhtä suosittua kuin esimerkiksi Englannissa tai Yhdysvalloissa, missä on suosittua suunnitella ja valmistaa ensipäivänkuoria itse.

Tämän tyyppisiin ensipäivänkuoriin voi tutustua Postimuseon Marilyn & Co. – ensipäivänkuorien kertomaa -pienoisnäyttelyssä, joka on esillä Vapriikin 2.kerroksen kokouskäytävällä 28.8.–14.10.2018. Kokoelma kuuluu filatelisti Risto Pitkäselle, joka on kertomassa kuorista ja kokoelman synnystä sunnuntaina 14.10. klo 1214.

7 marilyn012 net

Jatka lukemista
  2547 osumaa
0 kommenttia
2547 osumaa
  0 kommenttia
huhti
06

Pitsikortit ovat postikorttikulttuurin varhaisia edustajia

pitsikortti005w

Postimuseo sai syksyllä 2017 testamenttilahjoituksena osan Aarre Schwartzin keräämästä postikorttikokoelmasta, yhteensä neljä kansiota, noin 400 postikorttia. Lahjoitus koostuu 1800-1900 -lukujen vaihteen uudenvuodentervehdys-, joulu-, Helsinki- ja ns. pitsikorteista. Kokoelman aineisto on hyvin ajoitettu, vanhimmat kortit ovat 1880-luvun alusta.

pitsikortti002 1886w

Pitsikortit edustavat postikortin vanhinta käyttökulttuuria 1800-luvun lopulta. Pitsikorttien koko ja muoto vaihtelivat, ja niissä käytettiin paljon kohopainantaa, silkki- ja kultauskoristeita, joskus jopa ristipistokirjontaa. Kortin reuna oli usein pitsimäisesti lävistetty, saha- tai nyhälaitainen tai muuten eri tavoin muotoon leikattu. Tästä johtuu korttien kutsumanimi, pitsikortti.

pitsikortti003w

Pitsikorttien käyttötarkoitus vaihteli kuten postikortin nykyäänkin, mutta erityisen suosittuja olivat onnittelu- ja juhlapäivätoivotukset. Ne lähetettiin postitse kirjekuoressa, koska kuvallisia postikortteja ei ollut. Osa kokoelman pitsikorteista on kaksiosaisia taittokortteja, joissa kortin sisäsivulle on painettu henkilön nimi. Näitä nimellisiä pitsikortteja käytettiin visiitti- ja nimikorttien tapaan vieraisilla käytäessä.

kabinetti002w

Visiittikortti oli entisajan käyntikortti. Visiittikorttien, carte-de-visite, valmistuksen aloitti ranskalainen valokuvaaja André Adolphe Eugène Disdéri (1819-1889) vuoden 1854 lopulla. Yleisin visiittikortin malli oli tukevalle kartongille pohjustettu henkilökuva. Kortteja vaihdettiin tuttavien kesken ja ojennettiin vieraisille mentäessä palvelijalle, joka vei sen edelleen talonväelle tiedoksi vieraan saapumisesta. Talon eteisessä saattoi olla erityinen malja, johon vierailija sai jättää visiittikorttinsa. Visiittikortit koottiin usein albumiin kaikkien katseltaviksi - entisaikojen "naamakirja" siis. Suomeen visiittikortti tuli vuonna 1860 ja tapa jatkui noin 1920-luvun alkuun.

Postikortti - uusi tapa viestiä

Ensimmäinen virallinen postikortti otettiin käyttöön vuonna 1869 Itävallassa. Näissä virallisissa korteissa ei ollut kuvaa, vaan kortin toiselle puolelle kirjoitettiin vain vastaanottajan nimi ja osoite. Koko kääntöpuoli oli varattu kirjoitukselle. Tapa levisi nopeasti ja myös Suomessa seurattiin pien trendiä. Suomen Postin tirehtööri Gripenberg kirjoitti Venäjän keisarille Pohjois-Saksaan suuntautuneen opintomatkansa jälkeen ja ehdotti, että postikortit pitäisi ottaa käyttöön myös Suomessa. Ehdotukseen suostuttiin ja postikortti, ehiökortti, otettiin virallisena lähetyslajina käyttöön 10. lokakuuta 1871. Samassa yhteydessä ne saivat edullisemman postitaksan, mikä edesauttoi niiden yleistymistä. Aikaisemmin kortit ja muut tervehdykset oli suljettava kirjekuoriin, sillä niiden lähettäminen avoimena ei ollut luvallista. 

Topelius kortti aw

Aluksi kortit olivat määrämuotoisia ehiöpostikortteja, joihin oli painettu merkintä postimaksun suorittamisesta eikä erillistä postimerkkiä siis tarvittu. Kortteja kutsuttiin aluksi kirjekorteiksi, mutta vuoden 1881 postiasetuksessa ne nimettiin postikorteiksi. Ensimmäisistä ehiökorteista tunnetaan enää kaksi kappaletta. Korttien lähettäjä on Zachris Topelius. Molemmat kortit ovat Postimuseon kokoelmissa.

Kuvapostikorttien esiinmarssi

Kuvalliset postikortit alkoivat yleistyä Suomessa 1890-luvulla. Painotekniikan kehittyminen mahdollisti korttien sarjatuotannon. Samalla postikorttien tuotantohinta muuttui edullisemmaksi. Saksassa kehitettiin litografiatekniikka, jonka ansiosta painosmäärät kasvoivat räjähdysmäisesti. Saksa painoikin kortteja monien maiden tarpeisiin. Myös valtaosa Suomen markkinoilla käytetyistä postikorteista painettiin Saksassa.

Myös monet muut teollisen yhteiskunnan uudistukset edesauttoivat postikorttien yleistymistä. Postinkulku teknistyi ja nopeutui teiden paranemisen ja junaliikenteen alkamisen seurauksena. Luku- ja kirjoitustaidon yleistyminen 1800-luvun lopulla helpotti kortin kirjoittamista ja vastaanottoa. Korttien suosiota kasvatti myös vuonna 1874 perustetun Yleisen Postiliiton tekemät sopimukset, jotka alensivat postimaksuja myös Suomessa. Postikortin lähettäminen oli noin puolet halvempaa kuin kirjeen.

tre005w

Lähettäjän viesteille ei kuvapostikorteissa vielä kuitenkaan ollut paljon tilaa. Kun osoitepuolelle ei saanut kirjoittaa, kirjotettiin kuvapuolelle, vaikkapa kuvan päälle tai kuvapuolen valkoisiin reunuksiin. Vuonna 1902 Englannissa kuvapostikortin tausta jaettiin kahtia siten, että oikealle puolelle kirjoitettiin osoitetiedot ja vasen puoli jäi tyhjäksi tervehdyksen kirjoittamista varten. Virallisesti postikortin taustan jakamisesta kahtia päätettiin Rooman postikongressissa 1906, jolloin viestien kirjoittaminen osoitepuolelle tuli luvalliseksi. Myös Suomessa virallistettiin sama käytäntö.

pitsikortti004 1895w

Kuvapostikorttien esiinmarssin mahdollisti tekniikan kehitys ja Postin hinnoittelusopimukset. Postikorteista tuli edullinen sarjatuote ja sen koko yhtenäistyi. Taidokkaiden pitsikorttien aikakausi tuli päätökseensä 1920-luvulle tultaessa. 

Lahjoituskokoelman korumaisia pitsikortteja on esillä Postimuseossa museokeskus Vapriikin 2. kerroksen kokoustilakäytävän näyttelytilassa 10.4. - 27.5.2018.

 

Jatka lukemista
  2236 osumaa
0 kommenttia
2236 osumaa
  0 kommenttia
marras
29

Postimerkki - pelkkä paperinpalako?

Vieraileva-kokoelma2blog

Filatelia on kilpailu- ja arvostelulaji. Kilpailukokoelman rakentaminen vaatii filatelistilta syvällistä tutkimusta ja perehtymistä oman kokoelmansa aiheeseen. Niin kansallisissa kuin kansainvälisissä postimerkkinäyttelyissä kokoelmat asetetaan esille näyttelyluokittain, arvostellaan ja pisteytetään ilmoitettujen sääntöjen mukaisesti. Näyttelyn aikana tehtävään akkreditoidut tuomarit käyvät kokoelmat läpi. Parhaille kokoelmille jaetaan eri luokissa kunniakirjoja, mitaleja ja palkintoja. Usein samalla kokoelmalla voi osallistua useisiin näyttelyihin. Hiomalla kokoelmaa on mahdollista pyrkiä entistä parempaan lopputulokseen.

Postimerkkejä voi kuitenkin keräillä ja ihmetellä myös kevyemmällä otteella. Siihen postimerkkien moninaiset aiheet, muodot ja materiaalit tarjoavat hyvän mahdollisuuden.

Postimuseon Viestinviejät-näyttelyn postimerkeistä kertovassa osiossa on tänä vuonna aloitettu postimerkkeilijöiden keräämien kokoelmien esittely yhteistyössä Tampereen Filatelistiseuran kanssa. Tavoitteena on tuoda esiin mielenkiintoisia, ajankohtaisia ja paikallisia aiheita ja kertoa filateliasta monipuolisena harrastuksena ilman varsinaisia virallisia kilpailukokoelmia koskevia tiukkoja sääntöjä ja muotoja.

Makupaloja filatelistien keräämistä aiheista ovat tänä vuonna tarjonneet Marcus Ollin postimerkkinäyttelyissä palkittu Tampereen paikallispostia esittelevä kokoelma, Mika Nokelaisen eksoottisen Barbadoksen filateliaa esittelevä kokoelma ja tällä hetkellä esillä oleva Juha Valtosen postimerkin hyvin moninaisia muotoja, materiaaleja ja aiheita esittelevä kokoelma.

Ensimmäiset postimerkit otettiin käyttöön Isossa-Britanniassa vuonna 1840. Postimerkit olivat aluksi lähinnä rahaan verrattavissa olelvia valtion virallisia maksuvälineitä, mutta pian postimerkeistä tuli myös propagandan väline, keräilykohde ja sijoitusmuoto. Vuosien saatossa painotekniikan ja materiaalien kehittyessä myös postimerkkien ulkoasu on muuttunut neutraalin asiallisesta monimuotoiseksi.

Tampereen Filatelistiseuran puheenjohtajana toimivan Juha Valtosen kokoelma on syntynyt alunperin nuorisotyön tarpeisiin alakouluikäisiä lapsia varten. Kokoelman kerääminen on tarjonnut hänelle virkistävää vaihtelua filateelisten näyttelykokoelmien tekemisen lomaan ja antaa katsojalle mahdollisuuden hämmästyä "pienen paperinpalan" moninaisuudesta.

valtonen020 p

Postimerkkejä on paperin lisäksi valmistettu esimerkiksi metallifoliosta (yllä 22 karaatin kullasta ja hopeasta), puusta ja kankaasta. Muita valmistusaineita ovat olleet esimerkiksi muovi, posliini ja nahka.

valtonen026 p

Puola oli ensimmäinen valtio, joka painoi postimerkkejä kankaalle vuonna 1958.

valtonen027 p

Itävallan posti julkaisi vuonna 2014 maailman ensimmäisen posliinista valmistetun postimerkin, jonka painos oli 150 000 kappaletta. Materiaalin pitäisi olla särkymätön.

valtonen022 p

Ahvenanmaalaisessa postimerkissä tie on puolestaan päällystetty aidolla karkealla hiekalla!

valtonen003 p

Raaputettava postimerkki Alankomaista vuodelta 1997. Myös Suomessa on julkaistu vastaavia.

valtonen015 p

Postimerkeistä saattaa löytää myös tahatonta komiikkaa, kuten asumattoman Retondan saaren vuonna 1988 julkaisema Suomen Finlandia-postimerkkinäyttelyä juhlistava sarja, jossa Disneyn hahmot oli sijoitettu Kalevalan tapahtumiin. Kuvan merkissä Ankkalinnan yksinkertaisin asukas Hessu Hopo on tietäjä Väinämöisen roolissa.

Postimerkkeily on kiehtova harrastus! Tampereen Filatelistiseura kokoontuu parillisten viikkojen keskiviikkoina Suomalaisella klubilla, jossa vaihdetaan filatelistien kesken materiaalia, tietoja ja kuulumisia. Seuran piirissä keräily ei rajoitu vain postimerkkeihin, vaan monien kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat myös postikortit, rahat ja muu keräilytavara LP-levyistä lätkäkortteihin. Toimintaan kannattaa lähteä rohkeasti mukaan!

Jatka lukemista
  2184 osumaa
0 kommenttia
2184 osumaa
  0 kommenttia
tammi
13

Säpinää vuoteen 2017

Säpinää vuoteen 2017

'80 ja jotain ilmassa,
jotain sähköistä,
jotain raikasta

Neljä-viisi vuotta aikaisemmin oli jotakin jo ollut New Yorkin ja Lontoon ilmassa: New Yorkissa 70-luvun puolivälissä syntynyt punk jalostui punk-kulttuuriksi Lontoossa mm. Sex Pistolsien myötä vuonna 1976. Seuraavana vuonna punk, ja melkein myös Sex Pistols, saavutti Suomen – ellei olisi saanut porttikieltoa.

Punk tuli Suomeen brittiläisten ja amerikkalaisten sinkkujen ja pitkäsoittolevyjen raidoilla: The Clashin, Ramonesin ja Sex Pistolsin levyjä tilattiin postimyynnistä ja kuunneltiin pitkin Suomea. Vähitellen levisi tieto Sniffin' Gluen ja Ripped & Tornin kaltaisista pienlehdistä, joita punk-nuoret väsäsivät omin käsin ja monistivat luettaviksi. Suomessa pienlehtien esiinmarssia tekivät mm. Hilse, Lintu ja Aivopesu. Suomalaisen punkmusiikin pioneereja olivat mm. Pelle Miljoona ja Eppu Normaali. Itse tekeminen oli se juttu! Kuka tahansa saattoi koota bändin, tehdä singlen tai kasetin, perustaa pienlehden tai piirtää sarjakuvan ja julkaista itse. Lahjakkuudesta oli hyötyä, mutta pelkkä rohkeus, into tekemiseen ja monistuskone veivät jo pitkälle.

Voit tuntee sen,
jotain on tapahtumassa,
ne kyl tietää sen
ja niitä pelottaa

Pienlehdet ja punk olivat Suomessa erityisesti pienten kaupunkien ja maaseutupaikkakuntien ilmiö. Itse olen punkajan teini pieneltä paikkakunnalta, mutta aivan liian kiltti ja kunnollinen saadakseni aikaan näkyvää kapinointia. Silti 70-luvun lopun ja 80-luvun alun punk-biisit, erityisesti sanoitukset, kolahtivat. Aikuisten maailma, ydinsota, auktoriteetit ja oma tulevaisuus siinä sivussa pelottivat ja ahdistivat kiltimpääkin teiniä. Ratsian, Pelle Miljoonan, Eppujen ja Maukka Perusjätkän biisit soivat radiosta tai kaverin levyiltä äänitettyinä rahisevilta c-kasettinauhoilta ja toimivat ”voimabiiseinä pahaa maailmaa vastaan”.

Ne sanoo sä oot toivoton,
mut sullon jotain mitä niil ei oo:
TÄMÄ HETKI JA TULEVAISUUS

Suomalainen punk ja pienlehdet levisivät saman mielisten kesken postin välityksellä kirjeiden ja pakettien mukana ympäri maailman – ja vastavuoroisesti toisin päin. Kirjeenvaihto paitsi levitti punk-kulttuuria, niin myös harjoitutti kielitaitoa ja avasi konkreettisesti näkymiä ulkomaille. Itsekin kävin koko nuoruuteni vilkaista kirjeenvaihtoa mm. Italiaan, Egyptiin, Chileen, Englantiin, Saksaan ja Hong Kongiin. Kirjeenvaihdon myötä kiinnostus vieraita kulttuureja kohtaan heräsi ja ymmärrys siitä, että maailma on suuri ja avara - ja että sinne on pakko päästä! Lukion jälkeen päädyinkin aluksi interreilaamaan, au pairiksi, opiskelemaan matkailua ja matkaoppaaksi.

Postimuseossa loppuvuodesta 2017 avautuva Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely mahdollistaa tänä vuonna paluun omiin teinivuosiin. Ja pakko todeta, että onhan Ratsian Tämä hetki ja tulevaisuus -biisin (1980) lyriikat edelleen yhtä voimauttavat kuin 37 vuotta sitten:

Mä rakastan sua
seiskytluvun lapsi
Pidä kiinni nykyajasta
loppuun asti
Älä koskaan anna itsees
sammaleen kasvaa.
elä kaikki se,
mikä on tärkeintä

Kuva: Ratsian Juha Aunola ja Jyri Honkavaara Ylivieskan urheilutalolla 1979. Kuva: Pauli Kallio.

 

Jatka lukemista
  2147 osumaa
0 kommenttia
2147 osumaa
  0 kommenttia
0
Shares