maalis
13

Allekirjoitettu, sinetöity ja rei’itetty - kirjepostin desinfiointi koleravuonna 1831

Kesällä 1831 Viipurin postimestari tilasi erikoisia toimistovälineitä: 3 savustuslaatikkoa, 3 paria rautapihtejä sekä 12 varrellista rautaneulaa. Näistä saatiin kolme "ensiapupakkausta", jotka tulivat käyttöön Viipurin lisäksi Käkisalmen ja Sortavalan postikonttoreissa.

Kolerapostin käsittelyyn tarkoitettu rei'ityslaite. Laite oli käytössä Ruotsin Hampurin postikonttorissa 1831. Ruotsin postimuseon kokoelmat.

Tilaus liittyi postilaitoksen varautumiseen koleran Suomeen tulon ehkäisemiseksi. Varautuminen oli kiivainta suuriruhtinaskunnan itärajalla, sillä tauti kolkutteli Suomen ovia emämaa Venäjältä käsin. 

Suomi oli vielä välttänyt taudin, kun se kesällä 1831 räjähti Pietarissa. Taudin uhan vuoksi ihmis- ja tavaraliikennettä rajoitettiin ja myös posti joutui ehkäisytoimien kohteeksi. Postitirehtööri Ladau antoikin nopeasti määräyksiä kirjepostin desinfioimisesta. Pakettipostin kulku lakkautettiin täysin.

Desinfiointi tapahtui vastahankitulla välineistöllä. Neuloilla kirjeisiin lyötiin reikiä, joiden kautta savustuslaatikoissa käytetty kloorikaasu pääsi kuoren lisäksi kirjeen sisältöön. Kloorikaasulla puhdistus kesti 4-6 tuntia. Tilattuja rautapihtejä puolestaan käytettiin kirjeiden käsittelyyn ennen klooripuhdistusta. Kirjeiden lisäksi kirjelaukut puhdistettiin klooriliuoksella.

Puhdistusoperaatioon ryhtyminen oli perusteltua taudin leviämisen ehkäisemiseksi, mutta keinot olivat aikansa ajattelussa kiinni. Lääketieteellinen tietämys 1800-luvun alussa poikkesi melkoisesti nykyisestä. Vallalla oli edelleen muun muassa miasma-teoria tautien leviämisen selittäjänä. Teorian mukaan myrkylliset, pahanhajuiset huurut toimivat tautien välittäjinä ihmisistä toisiin. Vallinneen ajattelun mukaisesti taudin torjuntakeinoihin kuului ilman raikastaminen ja sairastapauksissa myös huoneilman savustaminen.

Teoria oli tietysti väärä ja Suomikaan ei toimenpiteistä huolimatta säästynyt koleralta. Tautiin sairastui tilastojen mukaan noin 1 250 henkeä, joista yli puolet menehtyi. Itärajalla varautumisesta huolimatta tauti oli lopulta tuhoisin Turussa.

Tarttumissyyt ymmärrettiin myöhemmin

Lähemmäs koleran todellisia tarttumissyitä päästiin vasta myöhemmin. Yhteys likaiseen juomaveteen havaittiin ensimmäisen kerran vasta 1854 Lontoon Sohon epidemian aikana. Löydös oli merkittävä askel, sillä se edisti suuresti kaupunkien sanitaation – puhtaan juomaveden ja viemäröinnin – parantamista ja monien tartuntatautien torjumista.

Suomen postilaitos kävi kesällä 1831 toimeen käytettävissään olleen tietämyksen evästämänä ja tuloksena meille on säilynyt monia filatelistejakin kiinnostavat ns. kolerapostilähetykset. Lävistetyt kirjeet kantavat konkreettista viestiään 1800-luvun alun käsityksistä tartuntatautien luonteesta. Ne toimivat muistutuksena siitä, että ihmisen toiminta, vaikka jälkikäteen näyttäisikin irrationaaliselta ja naurettavalta, perustuu kulloiseenkin tietämykseen.

Desinfioinnin läpi käynyt, Hämeenlinnasta Tammisaareen 1831 lähetetty kirje. Atte Moilasen kokoelma, Ex Pitkänen.
Samainen kirje läpivalaistuna. Paperin vesileiman lisäksi desinfiointineulojen jäljet erottuvat selvästi.

Kolera levisi Intiasta

Kolera on kotoisin ilmeisesti Intiasta, jossa sitä oli esiintynyt vuosisatoja enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin. Intian liittäminen Britannian imperiumiin ja yleinen maailmankaupan kasvu johti kuitenkin 1800-luvulla koleran leviämiseen maailmanlaajuiseksi vitsauksessa. Toisessa pandemia-aallossa vuoden 1830 tienoilla tauti levisi Intiasta Venäjälle ja samanaikaisen niin kutsutun Puolan ensimmäisen kapinan myötä levisi suhteellisen nopeasti myös muualle Eurooppaan.

Epätietoisuutta myös koronaviruksen kanssa

Osittaisessa epätietoisuudessa on eletty myös 2020 koronavirus-pandemian kanssa. Tarttumismekanismit eivät ole tätä kirjoittaessa täysin selvillä, mutta parhaan tietämyksen valossa on ryhdytty toimenpiteisiin ylimääräisten sosiaalisten kontaktien minimoimiseksi. Museoiden yleisötyö on luonnollisesti myös yhteiskunnan osa-alue, missä tehdään tarpeelliseksi katsottuja toimenpiteitä Suomessa edessä olevan epidemian pahimpien vaikutusten lieventämiseksi. 

Postimuseo on peruuttanut yleisötilaisuutensa ja etätyötä suositaan. Tänä digitaalisena aikakautena meillä onneksi on välineitä tuottaa myös museopalveluita ilman suoria ihmiskontakteja. Ja savustamisen sijaan, pestään käsiä!

Jatka lukemista
  1146 osumaa
6 kommenttia
Merkitty asiasanoilla:
Uusia kommentteja artikkeliin
Vieras — Heini Lappalainen
Erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen blogikirjoitus!
13.03.2020 16:57
Mikko Nykänen
Kiva kuulla, vaikka aihe onkin ikävä!
13.03.2020 22:21
Vieras — Katriina Etholén
Mielenkiintoinen juttu. Aihe kiinnostaa kovasti. Itse kirjoitin kolera-aiheisen jutun viime vuonna ja par'aikaa naputtelen esittel... Lue lisää
13.03.2020 20:13
1146 osumaa
  6 kommenttia
maalis
19

Kovaa peliä rajalla – erään museopelin syntytarina

Museomaailmassa pelien ja pelillisyyden hyödyntäminen on ollut viime vuosina pinnalla, mistä esimerkiksi Museoliiton Tarinat peliin -hanke kertoo. Museosisällöissä on paljon ammennettavaa pelimaailmaan ja toisaalta pelillisyyden kautta näitä sisältöjä voidaan avata uusilla tavoilla.

 
Ruotsista mallia 

Pelillisyys on vahvasti mukana myös Postimuseon näyttelyssä Transit – rajapostia 1914-1918. Näyttely kertoo Tornion ja Haaparannan posti- ja ihmisvirroista ensimmäisen maailmansodan aikana. Rintamien jakaessa Euroopan idän ja lännen välinen kansainvälinen postiliikenne keskittyi näihin rajakaupunkeihin ja myös monenlaiset ihmisryhmät liikkuivat rajan yli tätä kautta.

Ruotsin Postimuseo on alun perin tuottanut näyttelyn, mutta laajensimme omassa näyttelyssämme kerrontaa vahvemmin myös Suomen puolen tapahtumiin. Ruotsissa näyttelyn yhteyteen oli laadittu yhden huoneen laajuinen lautapeli. Sen avulla esiteltiin rajalla liikkuneita salakuljettajia, mustan pörssin kauppiaita, vallankumouksellisia ja muita jännittäviä ihmistyyppejä.

Halusimme ehdottomasti pelin mukaan myös Suomen näyttelyyn, mutta muokattuna kattamaan tapahtumia molemmin puolin rajaa. Lisäksi Ruotsin näyttelyssä oli Tornion-Haaparannan aluetta kuvaava kartta, jonka halusimme tuoda näkyvämmäksi osaksi näyttelyämme. Tuotimme kartasta koko näyttelytilan lattian kokoisen tulosteen, joka korostaa näyttelysisältöjen sijoittumista paikkaan. Alusta alkaen oli selvää, että lattiakartta olisi keskeisessä roolissa myös näyttelyyn tulevassa pelissä.

Postmuseum

 
Digitaalisuutta peliin? 

Aloitimme pelin kehittäminen näyttelytuotannon varhaisessa vaiheessa ja saimme arvokasta apua Suomen Lautapeliseuralta.

Heti alussa määrittelimme tietyt reunaehdot: peliä tulee voida pelata myös yksin, pelikierroksen kesto on kohtuullisen lyhyt ja pelissä esiin tuotava faktasisältö on saatavilla ilman pelaamistakin. Erityisesti halusimme, että pelilogiikka on yksinkertainen eikä pelaamisen aloittaakseen tarvitse lukea pitkiä ohjeita.

Pelin avulla halusimme nostaa esiin näyttelyn teemoihin liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia aikalaisten näkökulmasta. Näitä ilmiöitä ovat muun muassa salakuljetus, jääkäriliike, maailmansodan pakolaisvirrat sekä sotainvalidien vaihto.

Digitaalisten alustojen hyödyntäminen on tänä päivänä niin selviö, että pelin suunnittelussa lähdettiin digitaalisuus edellä. Hahmottelimme kokonaisuutta, missä lattiakartalle sijoitetaan tapahtumapaikkoja markkeeraavia kosketusnäyttöjä. Näytöillä olisi tietoja ja valokuvia paikasta ja lisäksi pelitarinaa eteenpäin kuljettavaa tekstiä. Pelin alussa pelaajaa valitsisi itselleen pelihahmon, jota kuvaisi digitaalisella tunnisteella varustettu figuuri. Peli etenisi näyttämällä figuurin tunnistetta paikkapisteen lukijalle, jolloin pelaaja saisi luettavakseen tarinatekstin. Tekstin jälkeen pelaajan tekisi valinnan, joka vaikuttaa tarinan seuraavaan vaiheeseen.

Transit

 
Vanhassa vara parempi 

Huomasimme pian, että vaikka tällainen pelitekniikka olisi mahdollinen toteuttaa, se tuottaisi varsin paljon työtä yksistään laitteiston ohjelmoinnin osalta. Lautapeliseuran edustajan suosituksesta päädyimmekin yksinkertaiseen analogiseen ratkaisuun, pelivihkoon.

Vihkototeutus täyttää kaikki pelille asettamamme reunaehdot. Erityisenä etuna on, että pelaaminen on hyvin nopea aloittaa. Riittää, että lukee ensimmäisen sivun lyhyet ohjeet ja valitsee itselleen roolihahmon kolmesta vaihtoehdosta. Jokainen sivu johdattaa kokemusta eteenpäin asettamalla pelaajalle valinnan ja/tai ohjaamalle seuraavalle paikkapisteelle.

Vaikka toteutus on analoginen, on pelin toiminnot pitkälti samat kuin alkuperäisessä, digitaalisuuteen nojanneessa suunnitelmassa. Pelissä liikutaan lattiakartan muodostamalla pelilaudalla, jonka seitsemältä paikkapisteeltä pelaaja saa lisätietoa pelin tapahtumapaikoista tekstien ja valokuvien avulla. Paikkapisteet toimivat myös osana muuta näyttelysisältöä. Niihin voi tutustua täysipainoisesti ilman pelaamistakin.

Toinen tärkeä Lautapeliseuran taholta tullut oivallus oli, että pelaajan tekemien valintojen ei tarvitse välttämättä päättyä selviin onnistumisiin tai epäonnistumisiin. Valinnat johtavat erilaisiin lopputuloksiin, mutta mikään ei ole tyyppiä ”kuolit” tai ”game over”, vaan lopputulokset johdattavat kuvittelemaan jatkoa tapahtumille.

Pelivihko

 
Tarinallisuus keskiössä 

Laadimme pelitarinat faktapohjaisiksi, mutta kuvitteellisiksi. Pelihahmot samoin kuin muut pelissä kohdattavat toimijat ovat fiktiivisiä, vaikka perustuvatkin osin todellisiin henkilöihin. Kuvitteellisuutta korostetaan pelivihkon ulkoasun sarjakuvamaisuudella ja pelihahmojen nimeämisellä vain etunimellä. Tarkkoja tapahtuma-aikoja ei tarinoille anneta, mutta vihjeiden avulla tarkkaavainen pelaaja voi sijoittaa ne tiettyyn ajankohtaan. Ennen kaikkea on haluttu jättää tilaa mielikuvitukselle.

Peliprojektin edetessä kirkastui, että lähtökohtana olleen pelillisyyden lisäksi kyse on vahvasti myös tarinallistamisesta. Lopulta päädyimme siihen, että emme markkinoi kokemusta ensisijaisesti pelinä, vaan rooliseikkailuna. Kyse ei ole pelisäännöistä ja niiden noudattamisesta tai strategioinnista, vaan osallistujan eläytymisestä roolihahmoon ja asettautumisesta sata vuotta sitten eläneiden ihmisten asemaan. Kävijä saa uuden näkökulman näyttelysisältöön ja parhaimmillaan kokee vahvan yhteyden menneeseen aikaan.

Linnea

 

Tervetuloa Postimuseoon kokeilemaan Kovaa peliä rajalla -rooliseikkailua! Transit – rajapostia -näyttely on avoinna 8.2.2019–5.1.2020.

Jatka lukemista
  2743 osumaa
0 kommenttia
2743 osumaa
  0 kommenttia
0
Shares