Helena Pärssinen, kulttuurituottaja AMK. Hän on työskennellyt Postimuseossa eri tehtävissä vuodesta 1992. Helena (Heta) vastaa tällä hetkellä Postimuseon viestinnästä ja hallinnollisista asioista. Hän toimii myös Trafiikki-museoiden asiakaslehden Trafiikin päätoimittajana. Vapaa-aikana hän harrastaa laiskottelua, liikuntaa, ulkoilua ja lukemista.
touko
02

Tosi jees! Mielettömän hienoa, että olette tehneet tällaista...

Näin totesi Pelle Miljoona Pienlehtiä ja punkpostia -näyttelystä syksyllä 2018. Postimuseo pääsi Suomen museoliiton järjestämään Vuoden viestintäteko finaalin kyseisen näyttelyn (17.11.2017– 4.11.2018) viestinnällä.

Valitsimme punkin näyttelymme aiheeksi, koska punkin rantautumisesta Suomeen tuli vuonna 2017 kuluneeksi 40 vuotta. Lisäksi meillä oli tietoja säilyneistä punk-kirjeenvaihdoista ja pienlehdistä, ja omaa vahvaa innostusta aihepiiriin. Saimme myös yleisötoiveen teeman käsittelystä.

Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely tavoitti hyvin uudet ja vanhat punkkarit, laajensi asiakaskuntaamme ja opetti koululaisille punk-asennetta: kriittistä ajattelua ja itse tekemisen kulttuuria! Viestinnän onnistumiseen vaikutti vahvasti koko Postimuseon sitoutunut henkilökunta.

Alusta pitäen verkostoituminen oli tärkeä osa toimintaamme ja viestintäämme. Olimme yhteydessä musiikkialan toimijoihin ja elävän musiikin harrastajiin. Meillä oli laaja yhteistyö esimerkiksi Musiikkiarkiston ja Oranssin kanssa. Haastattelimme punkvaikuttajia näyttelyymme ja kaikki haastattelut päätyivät myös musiikkiarkistoon. Koska otimme näyttelyn tekoon sekä tapahtumiin tärkeitä mielipidevaikuttajia, niin heillä oli iso merkitys näyttelyn viestinnässä sanansaattajina. Näyttelyn kuraattorina toimi pienlehtien alkuajoilta kulttuurissa mukana ollut Pauli Kallio ja apua, tietämystään ja materiaaliaan antoivat erityisesti Hiljaisten levyjen Jukka Junttila ja tv-toimittaja Arto Nyberg.

nayttelykuva blogi

Tapahtumilla ja yhteistyöllä tärkeä merkitys

Musiikki oli luonnollisesti tärkeässä osassa näyttelyssä ja sen vilkkaassa tapahtumatoiminnassa. Näyttelyn avajaistunnelmia on tallentunut Vaavin ja Ypö Viiden energisessä yhteisesityksessä.

Järjestimme helmikuussa 2019 punkfestarit, jossa olivat esiintyjinä Vaavi ja Loose Prick. Aloitimme festareilla koko näyttelyn ajan kestävän punk-muisteloiden/keskusteluiden sarjan, jossa oli haastateltavina niin aikakauden kokeneita ihmisiä kuin pitkän ajan punkvaikuttajiakin. Muiden muassa legendaarisen Hilseen perustanut Miettinen, Jyrki Siukonen, Leena Lehtolainen, Arto Nyberg ja Tumppi Varonen kävivät Asko Alasen jututettavina.

vaavi blogiVaavi ja Ypo Viis vauhdissa näyttelyn avajaisissa

Festareiden puitteissa teimme yhteistyötä myös kulttuuritalo Telakan kanssa. Viestimme festareista yhteisvoimin ja Telalakalla olivat tapahtuman jatkot jälleen monien mielenkiintoisten punk-nimien kera.

Toisena esimerkkinä kulttuurilaitosten yhteistyöstä teimme syksyllä 2018 tapahtumayhteistyötä pääkirjasto Metson kanssa. Metso toi Postimuseoon lanseeraamansa suositun ja palkitun Metso LIVE -konseptin, ensimmäistä kertaa kirjaston ulkopuolelle. Vieraaksi ja kirjastonhoitaja Juhani Koiviston haastateltavaksi saimme Pelle Miljoonan. Postimuseo puolestaan vei Tampereen pääkirjasto Metson musiikkiosastolle palan Pienlehtiä ja punkpostia -näyttelyä. Näyttelyyn oli koottu uutta materiaalia, jota ei ollut esillä Postimuseon näyttelyssä. Kirjasto Metson kävijät saivat näin kosketuksen päänäyttelyymme ja kimmokkeen tulla tutustumaan laajemmin aiheeseen.

Metso live blogi

Koululaisten aktivointia

Yläkouluikäisille tarjosimme draamaesityksen PUNK4EVER, jonka käsikirjoittamisesta vastasi tamperelainen teatteriryhmä Somana ry yhdessä Postimuseon kanssa. Ilmainen esitys veti hyvin koululaisryhmiä. Tarjosimme esitystä myös muulle yleisölle. Esitys saattoi yleisön hyvin nuorten maailmaan ja 1980-luvun ajankuvaan.

Lisäksi järjestimme lukuisia aiheeseen sopivia työpajoja, kuten rintanappipajoja, fanikirjepajan sekä toiminnallisia opastuksia. Koululaiset tekivät myös omia pienlehtiään. Toimimme myös yhteistyössä kulttuurikasvatusyksikkö Taiten kanssa. Taite järjesti näyttelyssä työpajoja otsikolla ”Voimaa vastavirrasta. Suosittujen pajojen teemoina olivat kansalaisaktivismi, anarkia, lähdekritiikki ja kokoelmat.

draama blogiSomana ry:n mainiot näyttelijät  eläytyivät rooleihinsa

Sarjakuva mukana viestinnässä

Saimme näyttelyn hienosti mukaan sarjakuvakirjaan Maalaispunkin täydennetty päiväkirja. Näyttelyn kuraattori Pauli Kallion käsikirjoittamassa ja Kyky Ahosen piirtämässä sarjakuvateoksen uudessa versiossa näyttelymme ideointi ja tekeminen yhdessä Paulin kanssa sysäsi koko tarinan liikkeelle teoksen prologissa. Museonäyttelyiden tekoa ja suhdetta ilmiöön on tuskin koskaan ainakaan Suomessa esitetty tällä tavalla suositussa - nyt jo toisenkin painoksen loppuun myydyssä - sarjakuvaromaanissa.

Toteutimme myös toisenlaisen sarjakuvayhteistyön, jossa Poksi ja Låda postilaatikot (Hannu Sepposen ja Satu Croezen työtä) miettivät Postimuseon somessa punkin syvintä olemusta neljässä erilaisessa sarjakuvastripissä. Tarinat kehitteli Hannu Sepponen yhteistyössä museon väen kanssa.

sarjakuva blogi

viimeinen paiva punk

Olimme mukana myös Punkinfinland-keskusteluryhmässä kertomassa tapahtumistamme. Keskustelupalstat ja Facebookin punk-ryhmät olivat hyviä keinoja tavoittaa kohderyhmä, tehdä vinkkausta tapahtumista ja niiden kautta uudenlaiset ihmiset löysivät näyttelymme.

Postimuseon blogissa julkaisimme kaksi blogikirjoitusta Sami Nissisen kirjottaman Pushhead – kirjeitä kulttitaitelijalle sekä Suvi Jallin kirjoittaman blogin Säpinää vuoteen 2017

Teimme näyttelystä myös videon.

Punkkarit sanasaattajina

Näyttelyn kävijämäärä oli noin 147 800. Saavutimme hyvin tavoittelemamme kohderyhmän ja saimme museoomme selkeästi uusia kävijöitä. Näyttelyn aihe herätti myönteistä pöhinää ja nostetta kävijöiden keskuudessa. Huomasimme, että punkgenre on hyvin uskollinen aiheelleen ja haluaa kertoa omaa ilosanomaansa eteenpäin.

Saimme hyvin näkyvyyttä erityyppisissä tiedotusvälineissä, niin sanoma- ja aikakauslehdissä kuin sähköisessä mediassakin. Artikkeli esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Punkvaikuttajat hehkuttivat näyttelyä etenkin Facebookissa ja Instagramissa. Esimerkiksi Heikki Vilenius (musiikkituottaja, levymoguli ja Propaganda-lehden perustaja) ja Veli-Matti ”Läjä” Äijälä (muusikko, mm. Terveet Kädet ja monialainen kulttuurivaikuttaja) kertoivat ja julkaisivat runsaasti kuvia näyttelystä Instagramissa.

Näyttelyssä mukana olleen Arto Nybergin muisteloita on kuunneltavissa Yle Areenassa.

arto nyberg blogi
Toimme monilla eri viestintäkeinoilla näyttelyämme ja tapahtumiamme esille. Käytimme toki myös jonkin verran maksettua mainontaa sekä printissä, Facebookissa että Googlessa.
Saimme yleisöpalautetta, että näyttely oli ”pirteämmin ja paremmin tehty kuin punkin 40-vuotisnäyttelyt Lontoossa”

Linda Huhtinen kiteytti näyttelymme seuraavasti Fun Tampere-radion blogissa:
”Postimuseossa esiteltävä Pienlehtiä ja Punkpostia-näyttely on kaikkea sitä, mitä me tarinoiden ystävät tarvitsemme. Aiheellensa uskollisen rosoisuuden takana piilee jotakin hyvin haurasta. Punk-aiheisissa kirjeissä, lehdissä ja levynkansissa elää tärkeää inhimillisyyttä – nuoruuden kapinaa, kipuilua, sekä itsensä ja oman paikkansa etsimistä.” Lue blogi.

Näyttelyn käsikirjoituksen laati Pauli Kallio ja ulkoasun toteutti Harri Tarkka. Ida Karoskoski teki näyttelyssä esitetyn dokumentin ”Mihin jäi punk?”. Postimuseosta näyttelystä vastasi projektipäällikkö Suvi Jalli ja tapahtumatuotannosta museolehtori Emilia Laulainen.

Vuoden museoviestintäteko 2019 -kilpailun finaaliin valittiin Postimuseon lisäksi neljä viestintätekoa: Hotelli- ja ravintolamuseon Suomen eväät -radio-ohjelmasarja, Joensuun taidemuseo Onnin NÄKY-teos, KAMU Espoon kaupunginmuseon Kauppiastavaratalo Heikintori 50 vuotta sekä Turun museokeskuksen ”U Can’t Touch This Turku Castle Summer Edition 2018”.

Vuoden viestintäteko 2019 -voittaja julkaistaan Valtakunnallisten museopäivien Museopalkintogaalassa Tampereella 16. toukokuuta 2019.
Museopalkintoraati kuvaili Postimuseon valintaa finaaliin:

"Punk on elämäntapa, kuten ovat museotkin. Marraskuusta 2017 marraskuuhun 2018 avoinna olleen Pienlehtiä ja punkpostia -näyttelyn viestintä onnistui erittäin hyvin. Se tavoitti laajasti kohderyhmänsä, uusia yleisöjä ja saavutti huomattavaa näkyvyyttä mediassa. Viestintää tehtiin pitkäjänteisesti, systemaattisesti ja kokonaisvaltaisesti. Laajat sidosryhmäverkostot saatiin mukaan hienosti. Viestintä oli monipolvista: sarjakuvaa, blogia, tapahtumia, normiksi muuttuneiden somekanavien rinnalla perinteistä viestintää unohtamatta. Viestinnän tarkoitus ei ole pelkästään syöttää tietoa, vaan kannustaa tiedon kriittiseen tulkintaan – siinä Postimuseo onnistui hyvin."

Jatka lukemista
  953 osumaa
0 kommenttia
953 osumaa
  0 kommenttia
marras
13

Joulun taika herää eloon taiteilija Marjaliisa Pitkärannan tuotannossa ja elämässä

Joulu, mikä ihana tekosyy poiketa Vapriikissa ja henkiä jouluista tunnelmaa ja lämpöä Postimuseossa. Joulun taikaa -näyttely esittelee taiteilija Marjaliisa Pitkärannan lämminhenkisiä joulukuvituksia, joissa joulu tulee konkreettisesti lähelle sydäntä ja mieltä.

Marjaliisa Pitkäranta (1941–2003) rakasti luontoa ja satuja. Useimmissa hänen kuvituksissaan metsäneläimet, puut, kukat ja metsän näkymättömät asukkaat kuten tontut ja keijut seikkailevat erilaisissa mielikuvituksellisissa kokoonpanoissa. Hänen kuvituksensa pursuavat elämänmyönteisyyttä, hyväntuulisuutta ja pieniä tarinoita. Marjaliisa rakasti yksityiskohtia töissään. Hän piirsi jokaiselle metsän elämillekin oman persoonallisen ilmeensä.

- Isä toi massapaperia tehtaalta ja äiti tiskipaperia kaupasta. Ja aina ne täyttyivät piirustuksista. Äitini kertoi minulle satuja metsän haltioista ja luulen, että niistä ammennan jatkuvasti aiheita töihini, kirjoitti Suomenselän Sanomat  6.2.1997.

blogi 1

Tunsin itsekin Marjaliisan ja muistan hänet hyvin myönteisenä ja positiivisena ihmisenä. Hän toi jo olemuksellaan hyvän mielen tulleessaan. Marjaliisa oli jouluihminen henkeen ja vereen. Aikoinaan Helsingissä ollessamme hän ehdotti Postimuseolle joulunäyttelyn järjestämistä keskellä kuuminta kesää. Tartuimme ideaan ja rakensimme näyttelyn, jonka nimi oli ”No onkos tullut … ”. Näyttelyssä esittelimme tietysti hänen kauneimpia joulupostikorttejaan. Marjaliisalla oli taideopintojen lisäksi somistajan koulutus, ja hän toteutti näyttelyyn myös tunnelmallisen lavastuksen joulupukinmökkeineen ja aitoineen.

blogi 5

Ensimmäisen julkaistun postikorttinsa vuodelta 1971 hän signeerasi nimellä Marjaliisa Rinne. Iloisessa joulupostikortissa lumisella oksalla istuu pullea punatulkku tonttulakki päässään. Marjaliisa oli tuottelias taiteilija, ja hänen piirtämiä postikortteja on julkaistu yli 2000 kappaletta, joista merkittävä osa on joulukuvituksia.

blogi 3

Useista kuvituksista välittyy joulun kiihkeä odotus, lasten jännittyneet ilmeet ja loistavat silmät, kuusen koristelu ja haku, joulusauna, kirkkoon meno, iloiset joulupukit, kiireiset tontut sekä metsän sympaattisten eläinten ja tonttujen kirmailu. Useissa kuvituksissa metsän eläimet viettävät aikaa lumisessa maisemassa yhdessä tonttujen kanssa. Marjaliisa kuvasi usein eläimet ovat hyvin inhimillisiksi olennoiksi ja vuorovaikutuksessa keskenään toimiviksi.

blogi 4

Pitkäranta heittäytyi 1970 vapaaksi taiteilijaksi. Leipätyökseen hän kuvitti aluksi oppikirjoja ja vähän myöhemmin satukirjoja. Kirjojen ja postikorttien lisäksi hänen kätensä jälki näkyy lukuisissa lehdissä, joulukalentereissa ja -kirjeissä, julisteissa, pinsseissä, palapeleissä, puhelukortteissa, exlibriksissä, pääsylipuissa, t-paidoissa ja niin edelleen. Myös öljyväritöitä löytyy hänen tuotannostaan. Lisäksi hän on piirtänyt seitsemän postimerkkiä, joista neljässä hehkuu joulu. Viimeisimmät piirrokset Marjaliisa teki sairaalan vuoteella. Hän nimitti 20 piirtämäänsä kuvaa voimakuviksi. Niistä neljä on julkaistu postikorteiksi.

postimerkki

Marjaliisan kuvitukset kuuluvat myös omaan joulunodotukseeni - laskeudun niiden avulla talven juhlan tunnelmaan. Tule sinäkin näyttelyymme inspiroitumaan...

Marjaliisa Pitkärannan säätiö on luovuttanut halussaan olleet noin 700 piirrosoriginaalia Postimuseolle, joka myös hallitsee niiden käyttöoikeuksia.

Joulun taikaa – Marjaliisa Pitkärannan joulukuvituksia -näyttely on esillä Postimuseossa Vapriikissa 16.11.2018–13.1.2019.

Jatka lukemista
  1632 osumaa
0 kommenttia
1632 osumaa
  0 kommenttia
kesä
21

Postilaisten asut ovat kuvastaneet tehtävän vaatimaa arvokkuutta ja myöhemmin käytännöllisyyttä

Posti täyttää tänä vuonna pyöreät 380 vuotta. Vaatetus on ollut tärkeä osa postilaisten arkea kautta aikojen. Se on paitsi tarpeen sanelema suoja, niin myös viesti toisille ihmisille. Suomessa Venäjän vallan aika (1809-1917) oli virkapukujen kulta-aikaa. Virkapuku toimi symbolina tietystä virasta tai tehtävästä.

Postin perustamisvaiheessa 1600-luvulla postia kuljettivat postitalonpojat renkeineen jalan. Asuna oli sama asu, jota käytettiin muissakin askareissa. Samoin oli laita postimestareiden, joina toimivat kaupunkien porvarit. He pukeutuivat ajankohdan yleisten muotivirtausten mukaisesti.

Virkapuvun symbolimerkitys säilyi, mutta heikkeni 1970-luvulle saakka. Sen jälkeen työvaateet ovat olleet käytännöllisempiä, mutta ne ovat kuitenkin noudattaneet yrityskuvan edellyttämää yhtenäistä ilmettä. Myös materiaalien ja valmistustapojen kehitys ovat edesauttaneet työvaatetuksen muuttumista entistä toiminnallisemmaksi ja työtehtäviin sopivimmaksi.

1600-luvun postitalonpojan vaatetus vaihteli seudun ja vuodenaikojen mukaan. Yleensä asun kangas oli pellavaa ja jaloissa olivat nahkaiset pieksut. Postitalonpojalla oli myös virkamerkki, joka osoitti virallista asemaa.

6 p

Postinkuljetus perustui 1700-luvulla edelleen postitalonpoikajärjestelmään, jossa posti kulki määrätyllä reitillä ketjuna talosta taloon. Postia kuljetettiin tavallisesti ratsain. Ruotsin valtakunnan itäisin rajapostikonttori sijaitsi Ahvenkoskella. Virkapuvun käyttö ei ollut yleistä. Vuonna 1750 Ahvenkosken postimestari sai 70 kuparirahaa virkapuvun hankintaan. Valtakunnan itärajalla haluttiin upealla asulla osoittaa Ruotsin olevan voimissaan.


 13 p

Vuosien 1808 – 1809 sodan seurauksena Suomi liitettiin autonomisena suurruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Venäläisissä virkapuvuissa oli 1800-luvun loppuun asti noudatettu yleiseurooppalaista muotia, mutta 1900-luvun alussa tapa selvästi muuttui.
Tummanvihreä verka säilyi perusvärinä. Päällystakki tehtiin tummanharmaasta verasta. Kesäaikana 15.5. – 15.9. pidetiin valkoista takkia ja valkoista lakinpäällistä. Päähineenä kaikilla virkamiehillä oli arkilakkina lipallinen verkalakki ja talvipäähineenä vuonannahkainen lakki.


10090 p

Suomessa nainen oli vuodesta 1863 lähtien täysivaltainen saavutettuaan 25 vuoden iän. Postitoimistot olivat ensimmäisiä paikkoja, joissa naisille uskottiin hoidettavaksi valtion virka. Autonomian ajalta ei ole löytynyt mitään ohjetta naisvirkailijoiden virkapuvuista. Postimuseon kokoelmissa on säilynyt postivirkailija Blondine Öhbergin puku. Säilyneiden muistitietojen mukaan hän teetätti puvun omalla kustannuksellaan Nikolai III:n valtiovierailun johdosta. Blondine työskenteli Postissa kirjanpitäjänä vuodesta 1887 ja expeditöörinä vuodesta 1905. Tummanvihreässä puvussa on virkanapit kahdessa rivissä ja frakin tapaan alaskäännetty musta samettikaulus sekä takin takana pienet lievehännykset nappeineen.


frkyn p

Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Tämä ei ratkaisevasti muuttanut postilaitoksen rakenteita eikä arkipäivän toimintaa. Postiljoonien virkapuvut saivat uuden kuosin. Tsaarinajan tunnuksista piti päästä kiireesti eroon. Itsenäisen Suomen ensimmäinen postiljoonin virkapuku oli valmistettu tummanharmaasta verasta. Postiljoonit olivat postin väestä ainoita, joilla oli omat virkapuvut. Puvun yleistymistä vaikeutti sen korkea hinta. Useilla postiljooneilla ei ollut varaa hankkia niitä. Käytännössä postiljoonien piti tyytyä käyttämään pelkästään lakkia. Tosin postivaunupostiljoonit käyttivät mieluummin omaa siviililakkia, koska heidän mielestään rautatieläisillä oli komeammat virkapuvut.


 10685 p

Postiljoonit saivat uudet tummansiniset puvut 1931. Nappeihin ilmaantui postitorven seuraksi salamakimppu merkiksi vuonna 1927 yhdistyneistä posti- ja lennätinlaitoksista. Puku oli käytössä kaupunkien postinjakajilla. Postinjakajille myönnettiin pukuavustusta, mutta puku piti ohjeistuksen mukaan hankkia itse. Erityisesti sodan aikana ja sen jälkeisenä pulavuosina kangasta ja ompelutarvikkeita oli hyvin vaikea saada ja ne olivat kalliita, joten postinjakajien puvustus oli hyvin monenkirjavaa.


1980 p

Naispostivirkamiehet saivat ensimmäisen virkapukunsa vasta 1964. Naisten takki ja hame olivat harmaita. Takissa oli ¾ -osa hihat ja siihen oli upotettu kaksi vinotaskua. Hame ulottui hieman polven yläpuolelle. Takin vasemmalla puolelle oli kiinnitetty kankainen vaakunanmuotoinen laitoksen tunnus.
1964 p
Postia jaettiin kaupungeissa ja taajamissa vielä 1950-luvulla kaksi kertaa päivässä kuutena päivänä viikossa. Postinkulun nopeutumisen myötä jakelukerrat vähenivät yhteen kertaan päivässä 1960-luvun puolivälissä. Viisipäiväiseen postinjakeluun siirryttiin 1970-luvulla.

Virkapuvut saivat uuden kuosin ja mallin vuonna 1978. Puvun materiaali oli teräksensinistä villakeinokuitusekoitekangasta. Valtion pukutehtaan valmistamaan valikoimaan kuuluivat housut, lantiopituinen takki, vaaleansininen kauluspaita, kaksi takkia ja useita erilaisia päähineitä. Postinjakajat maksoivat virkapuvusta 10 prosentin omavastuun.


1658 11 p

Vuoden 1990 alussa posti- ja telelaitoksesta tuli valtion omistama liikelaitos. Askel eteenpäin otettiin vielä 1994 kun Posti-Tele yhtiöitettiin ja sen liiketoiminta ja omaisuus luovutettiin perustetulle Suomen PT Oy:lle. Suomen PT-konserni jaettiin erillisiksi posti- ja telekonserneiksi heinäkuussa 1998. Muutosten yhteydessä henkilöstön palvelussuhteet valtioon lakkasivat vuonna 1994. Virkamiehistä tuli työsuhteisia toimihenkilöitä ja palkansaajia.

Postin vaatetuksessa tapahtui 1998 uudistus värikkääseen suuntaan. Pääväreinä olivat keltainen ja harmaa. Jakavat saivat myös uudet kesäasusteet, joihin kuuivat shortsit, t-paita, lippahattu ja nahkaiset harmaa-keltaiset kengät.


krry p

Suomen Posti Oyj muuttui Itella Oyj:ksi 1.6.2007. Postinjakajien asuissa huomioitiin käytännöllisyys ja vaatetuksen materiaaleissa Suomen vaihtelevat kelit. Valikoimasta löytyi asuja helteisiin, pakkasiin tai sadekeleihin.

Itella muuttui Postiksi vuoden 2015 alussa. Postilaiset saivat heti käyttöönsä uuden ilmeen mukaisen t-paidan ja pipon. Muut työvaatteet ovat vaihtuneet vaiheittain tämän jälkeen. Laajasta mallistosta voi jokainen valita haluamansa vaatteen käyttötarpeen ja työtehtävän mukaan. Kylmällä ilmalla kerrospukeutumista varten löytyy mm. alusasut, väliasut ja huonon sään gore-tex -suoja-asut.

Vaatteissa toistuvat pääsääntöisesti oranssin ja harmaan värit, mutta joukossa on myös mustia housuja ja esimerkiksi mopojakajan talvitakissa sinistä. Käyttökelpoiset POSTI-brändin mukaiset työvaatteet kierrätetään edelleen Postin työntekijöiden käyttöön.


posti sundsberg CF010813

 

Jatka lukemista
  4025 osumaa
1 kommentti
Uusi kommentti artikkeliin
Vieras — Pauli Mäkinen
Näköjään tuo tummansininen puku tuli 1930-luvun alkupuolella käyttöön. Sen eri muunnelmat olivat käytössä vuoteen 1978, harmaa kes... Lue lisää
25.06.2018 11:18
4025 osumaa
  1 kommentti
huhti
19

Kevät kukkii postimerkeissä – vuokot kevätpostimerkkien kestosuosikkeja

Kevät ja heräävä luonto kuuluvat saumattomasti yhteen. Posti on julkaissut 1940-luvulta lähtien lukuisia upeita kevätpostimerkkejä. Samat kukat ovat kukkineet merkeissä vuosien saatossa hiukan erilaisissa asetelmissa ja värisävyissä. Eri aikakausien merkkitaiteilijoiden näkemykset keväisistä kukista kestävät mielestäni hyvin aikaa.

Leskenlehti-postimerkki näki päivän valon ensimmäisen kerran vuonna 1949 ja seuraavan kerran vuosina 1998 ja 2017. Sekä vuoden 1949 ja 1998 merkeissä taiteilijat ovat asetelleet leskenlehdet kuvaan ryppäiksi, kun taas vuoden 2017 merkissä yksinäinen kukka loistaa kuin aurinko keskellä merkkiä. Ensimmäiset leskenlehdet ilmestyvät yleensä aurinkoisille pälville Etelä-Suomessa jo huhtikuun alussa. Kukinta on parhaimmillaan huhtikuun loppupuoliskolla.

Leskenlehtikokonaisuus

Keväällä tekee mieli istuttaa kesäkukat mahdollisimman varhain. Yleensä istutan pienikukkaisia narsisseja jo huhtikuussa ruukkuun, koska ne kestävät pieniä yöpakkasia. Narsissi on myös yleinen perenna, joka tunkee maasta toukokuussa. Postimerkkeihin kukka on päässyt parina vuonna pääsiäisen aikaan. Vuonna 1988 merkki julkaistiin lisämaksullisena ja siitä osa merkin hinnasta meni Suomen Punaisen Ristin hyväksi. Merkissä loistava aurinko paistaa kukkien takaa. Vuonna 2004 julkaistussa postimerkissä puolestaan esiintyy valkoisia ja keltaisia kukkia iloisessa asetelmassa. Narsissit ovat muuten myrkyllisiä, myös sipulit, siksi myyrät ja jänikset eivät koske niihin.
narsissikokonaisuusweb

Seuraavaksi vertasin eri aikakausien kielopostimerkkejä. Kielohan kukkii touko–kesäkuussa ja siinä on ah, niin hyväntuoksuiset kukat. Kukan lehdet ovat ehytlaitaiset ja kielen muotoiset. Niiden perusteella se on saanutkin suomenkielisen nimensä. Vuonna 1958 Posti julkaisi kielopostimerkin, jonka tuotosta osa meni Tuberkuloosin vastustamisyhdistykselle. Kielo kuvitti myös itsenäisen Suomen 80-vuotisjuhlaa vuonna 1997 julkaistussa postimerkissä. Vuonna 2002 ilmestyi viiden postimerkin sarja kieloja. Merkeissä kielo kukkii pulleakukkaisena ja niin kauniina.

kielokokonaisuus web

Kevätesikko kukkii postimerkeissä kahtena eri vuonna. Vuonna 1959 julkaistu postimerkki kalpenee vuoden 1999 herkän ja värikkään kevätesikon rinnalla. Varhaisemmasta postimerkistä ei välttämättä edes tunnista, mistä kukasta on kyse. Merkki on tosin minusta kaunis, kuten kaikki muutkin vanhat postimerkit. Kevätesikon lusikanmuotoiset, noin 5–15 cm pitkät lehdet kasvavat ruusukkeena maata pitkin. Kevätesikko kukkii touko-kesäkuussa. Sitä tavataan yleensä lehtoniityillä ja lehdoissa, sekä asutuksen läheisyydessä puutarhakarkulaisena. Myös omalta pihaltani olen tavannut kukkia ja vaalinut joka ikistä.

esikkokokonaisuus

Orvokki, tuo kevään ja kesän kukkalaatikoiden ensimmäinen väriläiskä, loistaa myös postimerkeissä neljänä eri vuonna. Vuonna 1983 merkkiin on päässyt luonnossa kasvava herkkä suo-orvokki ja vuonna 1994 runsas keto-orvokki. Vuoden 2003 ja 2014 merkeissä taiteilijat ovat asetelleet orvokit ihaniksi kukkakimpuiksi. Orvokki on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, johon kuuluu peräti 400–500 eri lajia, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.
orvokkikokonaisuusSitten siirryn vuokkoihin, nimittäin valkovuokkoon kangasvuokkoon ja sinivuokkoon. Postimerkit valkovuokko sai vuosina 1949 ja 1990. Vuonna 1990 alettiin julkaista uutta yleismerkkien sarjaa, jossa eri maakuntien kukat pääsivät kukkimaan. Valkovuokko sai kunnian edustaa ensimmäisenä Uudenmaan maakuntaa. Vuoden 1949 merkissä taiteilija on nähnyt valkovuokot herkässä ja taiteellisessa asetelmassa. Vuoden 1990 merkit on kuvattu realistisissa sävyissä. Valkovuokko (Anemone nemorosa) tuo mieleen äitienpäivän.
valovuokkoweb

Kangasvuokko esiintyi ensimmäisen kerran postimerkissä vuonna 1950 ja seuraavan kerran vuonna 2000. Vaikka merkit ovat hyvin erilaisia, niin niissä on kuitenkin hyvin samanlainen tunnelma. Ne ovat kuin rakastavaisia, jotka kurkottavat toisiaan kohti. Suomessa kangasvuokko on harvinaistunut soranoton, metsien umpeen kasvamisen, metsänhakkuiden ja keräilyn takia. Se kasvaa karuilla harjumäntykankailla. Kukka on rauhoitettu.
 kangasvuokkoweb

Sinivuokko asettui postimerkkeihin sinisävyisenä vuosina 1958 ja 1992 sekä kellertävänä vuonna 2012. Kellertävän värisessä merkissä kukka on kuivattu. Yleisimmin sinivuokon kukat ovat siniset, mutta joskus niitä esiintyy myös valkoisen sävyissä. Kalkkipitoisessa emäksisessä maassa kasvaessaan ne voivat tulla vaaleanpunaisiksi. Kukat pilkistävät maasta heti varhaiskeväällä lumen sulettua. Vuoden 1992 sinivuokkomerkki kuuluu maakuntakukkamerkkien sarjaan ja se on Hämeen kukka.

sinivuokkoweb
Postimerkit kuvastavat omaa aikaansa. Kevätkukkapostimerkeistä se ei tosin ole havaittavissa muuten kuin teknisten ominaisuuksiensa ja värityksen osalta. Kukkien väriloisto ei tule esille vanhimmissa postimerkeissä. Minusta postimerkkitaiteilijat eri aikoina ovat tulkinneet hienosti luontoa jokainen oman ainutlaatuisen näkemyksenä mukaisesti. Kaikki postimerkit ovat upeita taideteoksia ja niitä katsellessa kevät hiipii väkisinkin rintaan. Hyvää kevättä sinulle!

Jatka lukemista
  3683 osumaa
0 kommenttia
3683 osumaa
  0 kommenttia
touko
02

Torven toitotusta

Torven toitotusta

Torvella on ollut Postin historiassa tärkeä merkitys sekä käyttöesineenä että tunnuksena. Torvella ilmoitettiin postin saapumisesta ja jo ensimmäisessä 1600-luvun postinkantajan vaakunamerkissä näkyi torvi.

Torvella on pitkä historia. Jo Rooman valtakunnassa yli 2000 vuotta sitten kuolleet gladiaattorit vedettiin Colosseumilta torvimusiikin saattelemina. Postitorvi kehittyi roomalaisten valmistamasta cornusta. Keskiajalla muun muassa portinvartijat ja yövahdit ilmoittivat eläinten sarvista tehdyillä torvilla tulipaloista ja muista vaaroista.

Myös paimenten ja metsästäjien torvet olivat sarvesta valmistettuja. Hollannissa leipureilla oli tapana ilmoittaa uunituoreista leivonnaisista torvella. 1400-luvulla torvia käyttivät myös ratsastavat sanansaattajat sekä teurastajat, jotka ilmoittivat torven törähdyksellä saapumisestaan kaupunkiin tai kylään. Liikkuvan ammattinsa takia teurastajat kuljettivat myös mukanaan postia.

sarvitorvi

Itävallassa syntyi kruununmaiden posti vuonna 1494. Sen hallinta periytyi Thurn und Taxis suvulle. Franz von Taxis sai idean teurastajilta varustaa omatkin postinkuljettajansa kiiltävillä messinkitorvilla. Pian Taxis-suku halusi korostaa omaa virallista asemaansa verrattuna teurastajiin ja sanasaattajiin ja vaati yksinoikeutta torven käyttöön. Alkoi pitkällinen riita, joka päättyi Taxis-suvun voittoon. Muita kiellettiin sakon uhalla käyttämästä torvea merkin antoon.

Vanha hokema ”Pois pois postin tieltä posti se kulkee keskellä tietä” on perua siitä, että postitorven käyttäjille piti antaa vapaa kulku teillä. Torven käyttöön liittyi muitakin etuuksia, kuten sulkupuomeilla ei tarvinnut maksaa tietulleja, lauttureiden piti kuljettaa posti maksutta jokien yli ja kaupunkien portit piti avata postinkuljettajille öisinkin.

Torveilevat postitalonpojat

Osittain Keski-Euroopasta saadun mallin mukaan Ruotsiin perustettiin postilaitos vuonna 1636. Suomeen toiminta ulottui vuonna 1638. Jo ensimmäisessä postiasetuksessa postinkuljettajan varusteisiin määrättiin kuuluvaksi postitorvi kaulaan, vaakunamerkki rintaan ja keihäs. Postinkuljetus määrättiin talonpoikien hoidettavaksi. Posti kulki ketjuna talosta taloon ja postitalonpojan olikin postitaloa lähestyessään ilmoitettava saapumisestaan torven törähdyksellä, jotta talossa olijat osasivat varautua postin vaihtoon kiireen vilkkaan.

Postitorvi sai virallisen aseman myös postivaakunassa, jossa oli koristelehvien keskellä soikeassa kentässä kolme kruunua ja niiden alla postitorvi. Näin torvesta tuli käyttöesineen lisäksi osa postin tunnusta.

tunnus

Postitalonpoikien oli määrä saada varusteensa kruunulta, mutta hallitus noudatti huonosti antamiaan määräyksiä. Esimerkiksi Viipurin läänin postitalonpojat valittivat, ettei heillä ollut vaakunaa eikä postitorvea vaan pelkästään ”tuohella kääritty puunkappale”. Tästä syystä vastaantulijat eivät kunnioittaneet heitä ja ajoivat tieltä pois. Siksi syntyikin usein tappeluita. 1600-luvun lopussa postitalonpoikien piti itse ryhtyä maksamaan tarvitsemansa postiaseet ja -torvet. Tuskin kukaan kykeni hankkimaan itsellensä messinkistä postitorvea.

Valtakunnan päälinjoilla torvia kuitenkin käytettiin. Torvien kehittyessä myös niillä soitetut signaalit monipuolistuivat. Vuonna 1718 kuningas Kaarle XII määräsi kuusi erilaista signaalia postille. Postiljoonin oli soitettava torvea sen mukaan, millaista postia hän kuljetti. Samalta vuodelta olevassa postinkuljettajan virkamerkissä ratsastava postiljooni puhaltaa messinkiseen postitorveen.

Käyttöesineestä tunnukseksi

Suomi liitettiin autonomisena osana Venäjään 1809 ja Suomi sai samalla oman postihallinnon. Ensimmäisenä ylipostitirehtöörinä aloittanut Gustaf Ladau painatti postinkuljetukseen liittyvät ohjeet myös suomeksi. Siellä oli maininta ”postimerkki rinnassa ja postisarvi myötänsä, johon hän puhaldaa, koska joku händä wastaan tulee”. Ladaun myötä myös hankittiin uusia postitorvia, koska Ruotsin vallan ajalta olevat olivat pahasti kuluneita ja osa kadonneita. Uusia torvia hankittiin vielä vuonna 1852.

Ylipostitirehtöörinä toiminut Aleksander Wulffert oli tunnettu taiteellisista harrastuksistaan. Hän kiinnitti huomiota postitorven toitotusten sointuvuuteen. Hänen mielestään postiljoonien olisi pitänyt puhaltaa torviin musikaalisesti. Siksi hän ehdotti, että kymmenelle postiljoonille annettaisiin soiton opetusta ja opetusta saaneet voisivat puolestaan siirtää taitonsa koko postiljoonikunnalle. Senaatti hylkäsi kuitenkin ehdotuksen.

Torven merkitys käyttöesineenä alkoi vähentyä 1800-luvun loppupuolella, kun uudet kuljetusmuodot junat, höyrylaivat ja siirtyminen urakoitsijajärjestelmään vähenisivät tarvetta käyttää postitorvea. Postinkuljettajan virkamerkissä torvi kuitenkin säilyi. Ruotsin vallan ajalta olevat kolme kruunua korvautuivat Venäjän kaksipäisellä Kotkalla, ja sen alla komeili yksinäinen postitorvi. Pian Postin tunnusta alettiin käyttää myös postikonttoreiden mainoskilvissä.

1800-luvun puolivälissä alkoi yksittäistä torvea esittävän tunnuksen rinnalla esiintyä myös ristikkäin aseteltuja postitorvia kaksoiskotkan alla muun muassa postiljoonien virkalakeissa ja Suomen ensimmäisissä ns. ovaalimerkeissä. Ristikkäiset postitorvet säilyivät myös itsenäisen Suomen Postin tunnuksena. Postitorvi koki itsenäisen Suomen aikana monta muodonmuutosta ja säilyi postin tunnuksessa aina vuoteen 2002 saakka. Lue lisää Postin tunnuksista tästä.

Jatka lukemista
  3342 osumaa
0 kommenttia
3342 osumaa
  0 kommenttia
huhti
05

Tipuja, munia, jäniksiä, noitia ja muita pääsiäisen symboleita postikorteissa

Tipuja, munia, jäniksiä, noitia ja muita pääsiäisen symboleita postikorteissa

Pääsiäinen on heräävän luonnon, keltaisten kukkien ja vihreän ruohon juhla. Pääsiäinen on myös vuoden kolmanneksi suosituin korttisesonki ja moni muistaakin ystäviään ja tuttaviaan iloisella keväisellä tervehdyksellä ennen pääsiäistä.

Pääsiäinen on kevään suuri juhla, jota vietetään korteissa ilolla. Lapset ja rakastuneet parit kirmaavat keväisessä maastossa, kukat alkavat kukkia ja luonto herää eloon. Pääsiäiseen liittyy paljon erilaisia symboleita, joista tutuimpia ovat varmasti tiput, kanat, kukot, munat, jänikset, erilaiset pääsiäisherkut, noidat ja luonto rairuohoineen ja narssisseineen.

Psiinen002pieni   ps4pien

Pääsiäiskorttien edeltäjiä olivat pääsiäiskirjeet ja -runot

Pääsiäispostikorttien edeltäjinä Suomessa ovat toimineet pääsiäiskirjeet ja -runot. Jo 1820-luvulla oli tapana, että tytöt ja pojat lähettelivät toisilleen pääsiäislauantaina pilailevia pääsiäiskirjeitä. Kirje tai runo raapustettiin puhtaaksi kaavitun tuohilevyn pinnalle tai paperinpalalle. Kääreeseen pakatun kirjeen mukana saattoi seurata lisäksi noidankuva, luuta, sarvi tai harja. Kääreen sulkeva sinetti koristeltiin lakkaan pistetyillä höyhenillä. Kääre toimitettiin vastaanottajalle salaa, koska kyseessä oli ikään kuin noidan kirje.

Paperilappusista siirryttiin varsinaisiin pääsiäispostikortteihin, joita ei enää itse toimitettu perille, vaan annettiin ne postin kuljetettaviksi. Perinne lähettää pääsiäispostikortteja sukulaisille ja tuttaville alkoi yleistyä 1800-luvun loppupuolella. Vuonna 1898 pääsiäiskortteja lähetettiin vielä harvakseltaan mutta tämän jälkeen lähetettyjen korttien lukumäärä kasvoi pikku hiljaa maailmanlaajuiseksi. Oli kohteliasta lähettää pääsiäiskortteja ja tuntui jopa loukkaavalta, jollei niitä saanut.

1890 1910 blogi  ps5pien

Alkuaikoina painettiin sekä mustavalkoisia että värillisiä kortteja. Pääsiäispostikorttien ensimmäisinä vuosina kortin etupuolelle oli jätetty tyhjää tilaa lähettäjän tervehdyksille. Postisäännön mukaan kortin takaosaan sai liimata ainoastaan postimerkin ja kirjoittaa vastaanottajan osoitteen. Saksalaissyntyinen, englannissa postikortteja valmistanut F. Hartmann keksi jakaa vuonna 1902 osoitepuolen kahtia. Oikealle puolelle sijoitettiin osoitetiedot ja vasen jäi tyhjäksi kirjoittamista varten. Neljän vuoden sisällä tämä menetelmä hyväksyttiin kaikissa Maailman postiliiton maissa.

Onnen ja hedelmällisyyden symboleita

Valokuvien käyttö postikorteissa yleistyi aivan 1900-luvun alussa. Toisinaan mustavalkoiset valokuvat väritettiin, jotta vaikutelma olisi ollut elävämpi. Väritetyissä kuva-aiheissa esiintyi runsaasti lapsiaiheita yhdessä lampaiden, kanojen ja munien kanssa. Nuoret tytöt toimivat korteissa onnen ja toivon symboleina. Pääsiäispupu, joka henkilöityi hedelmällisyyden symboliksi, esiintyi korteissa usein munan kanssa. Valtaosa markkinoilla olleista postikorteissa painettiin Saksassa ja saksalaiset hallitsivatkin kuvakorttimarkkinoita ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Pääsiäiskorteille on ollut tyypillistä myös uskonnollinen kuvamaailma, jota etenkin ortodoksit ovat korteissaan suosineet. Myös kansanperinteeseen liittyvät aiheet, kuten noidat ja pääsiäistontut ovat olleet suosittuja aiheita. Pääsiäissuudelmat aiheina olivat peräisin ortodokseilta, jotka jakoivat ystävilleen taidokkaasti koristeltuja pääsiäismunia antaen samalla suudelman poskelle.

k3165 pieni  ps2.pien

1900-luvun alussa pääsiäiskortit seurasivat aikamme yhteiskunnallisia tapahtumia, kuten Japanin-Venäjän sotaa, sekä naisasia- ja työväenliikettä. Myöhemmin pääsiäiskorttien kuva-aiheisiin ilmestyivät autot, puhelimet ja muut tekniset innovaatiot. Sota-aikana 1940-luvulla korteissa heijastuivat myös huolet ja murheet.

k3131pieni 

Toisen maailmansodan aikana pääsiäiskorttien lähettäminen romahti. Sodan jälkeen kortteja ryhdyttiin taas pikku hiljaa lähettelemään. Pääsiäiskorttiperinne eli voimakkaana aina 1960-luvulle saakka. Muutaman vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen pääsiäiskorttiperinne alkoi jälleen elpyä 1990-luvulla. Nykyisin pääsiäinen on kolmanneksi suosituin korttisesonki joulun ja Ystävänpäivän jälkeen.

Jatka lukemista
  3570 osumaa
0 kommenttia
3570 osumaa
  0 kommenttia
helmi
08

Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle

Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle

Iloinen tervehdys ystävälle, kädessäni onnea kannan. Ystävyydellä sen sinulle annan, aurinko aina paistakoon hälle. Vanhat värssyt heräävät taas muistoissa hyvin eloon kun vietetään ystävänpäivää 14.2.

Suomessa ystävänpäivä kirjattiin kalentereihin ensimmäistä kertaa vuonna 1987. Päivästä tuli nopeasti suosittu postikorttisesonki. Ystävänpäiväkortteja lähetetäänkin Suomessa toiseksi eniten heti joulukorttien jälkeen.

   ystava2

Ystävänpäivänä lähetetään kortteja, joissa aiheena on usein rakkaus, suudelmat ja symbolina sydän. Nykyisin suosittuja aiheita ovat nallet, söpöt eläimet, pikkulinnut, lapset ja huumorikortit. Vaikka ystävänpäivä on Suomessa suhteellisen uusi, aihe on kuitenkin ikivanha.Ystäviä ja rakkaita on aina haluttu muistaa ja ilahduttaa.

ystava

Ystävyyteen ja rakkauteen liittyviä korttiaiheita julkaistiin Suomessa jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Kuvapostikorteissa alkoi esiintyä rakastavaisia pareja, sydämiä, kukkia ja apilanlehtiä.Ystävänpäivään tarttuivat ensimmäisinä Suomen Punainen Risti, Posti ja paperikauppiaat. SPR julkaisi 1987 kahdeksan korttia sisältävän sarjan. Ensimmäiset päivään liittyvät postimerkit julkaistiin vuonna 1993.

1213 p

Ystävänpäivän viettoa Suomeen levittivät erityisesti USA:ssa opiskelleet vaihto-oppilaat ja ensimmäisenä sen omaksuivatkin lapset ja teini-ikäiset.

Ystävänpäivällä on pitkät perinteet. Se periytyy katollisesta pyhimysperinteestä. Maailmalla päivää on vietetty Valentinuksen päivänä. Suomessa muistetaan enemmän ystäviä, kun muissa maissa se on enemmänkin rakastavaisten päivä.

Etenkin Englannissa oli tapana lähettää ystäville ja tuttaville valentinekirjeitä ja -kortteja. Kortit olivat usein erittäin koristeellisia. Englannissa Valentinuksen päivän vietosta on tietoja aina 1400-luvulta saakka.

Ystävänpäivänvietto levisi Yhdysvaltoihin 1800-luvun puoliväliin mennessä. Siellä päivästä muodostui oikea kansanjuhla. Monet haluavat kihlautua ja avioitua juuri ystävänpäivänä. Yhdysvalloissa päivän viettoon kuuluvat koululaisten askartelemat kortit ja sepitetyt värssyt sekä itse leivotut sydämenmuotoiset pikkuleivät.

Manner-Euroopassa ystävänpäivä tuli yleisesti tunnetuksi vasta 1900-luvulla, ensin Ranskassa ja sitten Belgiassa. Toisen maailmansodan jälkeen kukkakauppiaat oivalsivat päivän markkina-arvon ja pian ystävänpäivän vietto levisi Saksaan, Sveitsiin ja Itävaltaan.

Kirjoitellaan kortteja ja muistetaan ystäviä muulloinkin kuin ystävänpäivänä!

Jatka lukemista
  4161 osumaa
0 kommenttia
4161 osumaa
  0 kommenttia
0
Shares